Kirjoittaja: sugared
Beta: Ancka
Fandom: Skins 3
Paritus: Emily/JJ, viittaus Emily/Naomi
Ikäraja: K-11
Genre: joku drama/angst/sekametelisoppa
Disclaimer: Skinsin oikeudet kuuluvat Channel 4:lle, Bryan Elsleylle, Jamie Brittainille ja muille käsikirjoittajille. En saa kirjoittamisesta mitään muuta korvausta kuin hyvän mielen ja jännetuppitulehduksen.
Summary: "Olisiko mitenkään mahdollista, että me... toisen kerran... tiedäthän... vain ystävinä?"A/N: Kirjoitettu
öoliverin haasteesta, tarkoituksena oli käsitellä Emilyn ja JJ:n seuraavana aamuna -tuntoja. Osallistuu myös Multifandom-haasteeseen. Toivottavasti tykkäätte, ja vaikka ette tykkäisikään, kommentti on aina tervetullutta. Ai niin! Emilyn soittarina on siis Nelly Furtadon Man Eater. En jotenkin usko, että Nelly istuu Emsin musiikkimakuun, mutta kappaleen sanat jotenkin sopivat mielestäni aiheeseen. :--D
******
Olla normaali
EmilyEmily seisoi alusvaatteisillaan kylpyhuoneen peilin edessä ja tuijotti kuvajaistaan kirsikanpunainen pää kallellaan. Talvenharmaa huuru oli raidoittanut peililasin ja kätki ihon pienet epätasaisuudet tummien silmien kriittiseltä katseelta.
Identtinen. Puolikas. Se toinen kaksonen. Emily tiesi, että Katie oli pettynyt häneen. Ja kun hän oikein yritti, hän ymmärsi miksi. Tietenkin hän ymmärsi. Kun hän ja Katie olivat elämänsä ensimmäisenä koulupäivänä kävelleet kiljuvia, nauravia ja itkeviä lapsia kuhisevaan koulunpihaan,
hän oli piiloutunut sisarensa selän taakse,
hän oli hukannut vaaleanpunaisen kynäkontelonsa ja
hänen upouuden Spice Girls -reppunsa vetoketju oli juuttunut. Yläasteella Katie oli se, jonka pöytään muut tytöt kerääntyivät, se, jonka kanssa pojat halusivat harjoitella kielisuudelmia, ja se, jonka nimi luki kutsukorteissa päällimmäisenä. Katie ja Emily.
Aina Katie ja Emily.
Ja pahin pettymys oli tietenkin Naomi.
Näkyikö se hänestä? Se, että vielä viikko sitten hän oli ollut täysin kokematon ja nyt hän oli kokeillut melkein kaikkea. Mitä Katie sanoisi, jos tietäisi? Mitä tämä sanoisi, jos Emily kertoisi, että kaikki oli oikeastaan Katien syytä? Kaikki, mikä hänen elämässään oli pielessä, oli Katien syytä. Jos se mikroskooppinen munasolu
(tietenkin Katie oli olemassa ensin ja hän vasta sitten) ei olisi päättänyt 17 vuotta sitten jakautua itsepäisesti kahteen osaan, hänen ei tarvitsisi seistä siinä miettimässä, pitikö enemmän pehmeistä, lämpimistä sormista ihollaan, sisällään ja sydämellään, vaiko kömpelöistä, karheista käsistä, jotka puristivat väärästä paikasta ja liian lujaa. Pitikö hän enemmän siitä, että rakasti, vai siitä, että oli normaali ja hetero ja väärässä? Emily sulki silmänsä. JJ oli ainakin pitänyt siitä.
JJIkkuna oli raollaan. Tuuli kahisutti verhoja ja sai kankaan lapselliset kuviot elämään samalla tavalla kuin silloin, kun JJ oli ollut pieni ja maannut pimeässä unettomana ja peloissaan. JJ istui työpöytänsä äärensä. Terävät kyynärpäät olivat kaivautuneet toisen maailmansodan raunioihin, lentokoneet makasivat kyljellään kuin liian puhtaaseen ikkunaan törmänneet linnut. Nukkaantunut nallekarhu istui kirjahyllyssä, ja JJ tunsi, miten sen ainoa silmä porautui syyllistävänä hänen selkäänsä. Nallekarhu tiesi, äiti tiesi. Jos JJ olisi saanut päättää, koko maailma tietäisi. Hän ei ollut enää neitsyt! Hän oli aikuinen! Hän oli mies! Hän oli normaali! Ei hän tosin ollut ajatellut, että se tapahtuisi sillä tavalla, tunkkaisissa lakanoissa, hikisessä makuuhuoneessa, jonka seiniä kiersi kapea kaistale maailmankaikkeutta. Hänen olisi pitänyt menettää neitsyytensä yksityislentokoneessa Shakiran kanssa tai poreammeessa Miley Curysin
ja Hannah Montanan kanssa. Ei sen ollut pitänyt tapahtua Emilyn kanssa. Emilyn, joka tykkäsi tytöistä, jolla oli luonnottaman punaiset hiukset ja joka kävi samalla kallonkutistajalla kuin hän.
Karmiininpunainen nallekarhupyjama lojui unohdettuna sängyn vieressä. Hänen olisi pitänyt siivota se pois, pudottaa pyykkikoriin, mutta hän ei halunnut päästää pehmeään puuvillaan pesiytyneitä muistoja karkaamaan ihan vielä.
"Vain ystävinä", niin Emily oli sanonut, mutta saisiko hän mitenkään tyttöä muuttamaan mieltään? JJ tarttui puhelimeen ja valitsi Emilyn numeron.
Emily ja JJShe's a maneater
make you buy cars
make you cut cards
make you fall, real hard in loveEmily ryntäsi käytävään ja harppoi portaat alas kolme askelmaa kerrallaan: hänen olisi ehdittävä ensimmäisenä, ennen Katieta tai äitiä. Hän pysähtyi hämärään eteiseen kuuntelemaan. Kännykkä melskasi ja tärisi sohvapöydällä, pölyinen kokolattiamatto aivasteli tuskin kuuluvasti jalkapohjien alla, muuten oli täysin hiljaista. Katie oli nussimassa Freddien aivoja pellolle, isä oli salilla ja äiti oli jossain. Kaupassa, kutsuilla, botox-piikillä? (Välillä oli niin helvetin hankalaa olla Fitch.)
"Haloo?"
JJ hätkähti, kun Emily vastasi puhelimeen. Hän nielaisi vaikeasti ja oli jo tulla toisiin ajatuksiin, painaa punaista luuria, kunnes hän muisti, että oli
normaali, eivätkä normaalit ihmiset lyöneet luuria korvaan naisille, joiden kanssa halusivat naida.
"Hei, Emily."
Hiljaisuus. JJ kuuli ajatusten surisevan päässään, kiertävän kehää kuin vihaiset ampiaiset.
"Kuka siellä?" "Minä. JJ."
"Ai. Hei."Niinpä niin, hänen äänensä oli hukkunut eetteriin, huono kuuluvuus oli vääristänyt sen, ja Emily oli luullut häntä häirikkösoittajaksi.
(Oletko yksin kotona? Hienoa, pysy siellä, sidon sinut sänkyysi, raiskaan sinut, paloittelen sinut, eikä kukaan kuule huutoasi.) JJ ravisteli päätään, hämmensi ajatustensa sekametelisoppaa ja keskittyi.
"Mitä kuuluu?"
"Hyvää. Katie ei ole tullut vielä kotiin.""Minullekin kuuluu hyvää", JJ sanoi innokkaasti. Parempaa kuin hyvää, mahtavaa, orgastista. Hän istahti sängyn reunalle ja loi nallepyjamaan hellän hajamielisen katseen.
"Tuntuuko normaalilta?""Tuntuu", JJ vastasi painokkaasti ja hymyili leveästi. "Entä sinusta?"
"Ei", JJ kuuli Emilyn hymähtävän surumielisesti.
"Mutta ehkä se ei ole tarkoituskaan.""Niin. Ehkä."
"JJ, minun pitää ehtiä suihkuun, ennen kuin Katie tulee.""Selvä", JJ mumisi hiljaa. "Nähdään."
"Nähdään, JJ." Metallinen, persoonaton kilahdus, ja yhteys katkesi. JJ huokaisi ja nojasi polviinsa. Totuuspillerien vaikutus oli hälvennyt, hän oli jälleen oma, autistinen itsensä, joka ei saanut kakistettua totuutta vapisevilta huuliltaan. Ehkä hänen pitäisi ottaa muutama pilleri lisää, yksi jokaiselle varpaalle? JJ valitsi numeron uudestaan. Emily arvostaisi varmasti hänen rehellisyyttään.
"Mitä nyt, JJ?" Emily huokaisi puhelimeen ja lysähti sohvalle. Nahka tuntui inhottavan nihkeältä paljasta reittä vasten.
"Tuota…" poika nieleskeli hermostuneena.
"Olisiko mitenkään mahdollista, että me... toisen kerran... tiedäthän... vain ystävinä?"Emily tirskahti.
"Ei mitenkään mahdollista", hän vastasi.
"Eikö mitenkään?" JJ intti lannistumattomana.
"Ei mitenkään. Olen pahoillani", Emily sanoi painavasti ja lopetti puhelun ennen kuin JJ ehtisi väliin argumentteineen.
Sori, JJ, mutta se oli kivaa tasan niin kauan kuin sitä kesti. Nelly Furtado puhkesi jälleen laulamaan, ja Emily sammutti puhelimen. Kylmä fakta oli, ettei pojalla ollut tarpeeksi ulkoisia avuja tekemään hänestä heteroa.
Emily liu'utti kättään porraskaiteella ja asteli hitaasti takaisin yläkertaan. Hänessä ja JJ:ssä oli enemmän samaa, kuin hän oli osannut edes kuvitella nähdessään tärisevän, jäykistyneen ja sateenkaaria hihastaan taikovan pojan ensimmäistä kertaa. He eivät olleet normaaleja, eivät alkuunkaan.
"Olen epänormaali, koska tykkään tytöistä", Emily kuiskasi peilikuvalleen ja kuvitteli, että siinä oli Katie. Katie, Katie,
Katie, myllynkivi hänen kaulassaan, kasvain, josta ei päässyt eroon sädehoidollakaan. Kun Katie tulisi kotiin ja löytäisi hänet – oksettavan lesbosiskonsa – helvetti olisi irti.
Emily puristi
(aivan hammastahnatuubin keskeltä Katieta ärsyttääkseen) riemukkaan raidallista hammastahnaa vauvanpehmeille harjaksille ja alkoi hinkata raivoisasti hampaitaan. JJ oli ollut herrasmies, soittanutkin. Naomi oli juossut karkuun ja kadonnut. Se narttu. Emily pesi suustaan Naomin suudelmat ja JJ:n suudelmat ja sylkäisi neonvärisen hammastahnapilven lavuaariin. Hän puhalsi peiliin mintunraikkaan henkäyksen, aavistuksen arktisia tuulia.
"Jos sinulla olisi isommat tissit, JJ, meistä voisi tulla hyvä pari."