Elämä on kuolemisen arvoista - Vai onko sittenkään? S

[Lyra]

Kirjoittaja: Minä
Ikäraja: S
Varoitukset: Ei pitäisi olla
A/N: Toimii hatarasti itsenäisenä spin-offina ficilleni Puoli vuotta liikaa aikaa, S


Elämä on kuolemisen arvoista
Vai onko sittenkään?

Joskus oli helppo vain katsoa sivusta. Sai jättää elämisen muille.
Helpompaa siitä tuli, kun oli kuollut. Kun muut eivät nähneet sinua, mutta sinä näit heidät. Siinä unohti helposti oman itsensä.
Kuolin päivälleen viisitoista vuotta sitten. Siitä lähtien olin kävellyt maan päällä. Minusta tuntui, että jotain jäi tekemättä. En ollut tehnyt tarpeeksi ylittääkseni rajan.

Sitten löysin muut.

Niitä oli miljardeja. Kuolleita oli loputtomia määriä. He kaikki kävelivät keskuudessamme. Nukkuivat pilvien päällä ja palasivat sitten takaisin maahan. Hetken ajan tunsin kuuluvani joukkoon.

Sitten masennuin.

Ei ollut rajaa, jonka yli voisin päästä. Ei ollut kaunista valoa ja rauhaa. Tulisin olemaan täällä loppuun asti.

[Rainbow Light]

Vou, tämä on vaikea kommattava *hieroo päätään*.
Tälle saa monta käsitystä, ja.. Apua. Jätät lukijoiden varaan sen puolikkaan totuuden. No yritän.

Kommenttikampanjasta päiviä!

Vedän kyllä tähän komppauksen, olen kyllä sitä mieltäkin että kuolleena on helpompi olla ja jättää, niiinkuin mainitsit, elämisen muille niitä haluaville. Aika surullista tosin että on itse kirjaimellisesti näkymätön. Ja unohdat itsesi.
Sanasen siitä sanon, että miten hyvin tämä olisi sopinut mystiseksi raapaleeksi. "pilasit" sen laittamalla "itsestäsi" tähän kertomusta ja historiaa, kuten että kuolit päivälleen viisitoista vuotta sitten. Sitten löysin muut on hyvä, *vaikka itse suosin passiivista mystistä raapaletta*
Mä olen rajarakastaja, rakastan the edgeä ja vaan rakastan rajaa. Raja on mulle se tärkein, ei elämisen raja, vaan sen.. Äh. Liian absrakti (en osaa kirjoittaa tuota sanaa) aihe sanoille. Oma rajansa. Jonka tuntee sitten joskus.

Eli pidin huomattavasti siitä kuinka mainitsit rajan tässä. Tässä sen voi käsittää rajan olevan hyvän puolelle pääsy, onko sitten sille toiselle puolelle pääsyyn rajaa? Vai onko se vain ns tiputus. Jaa-a.

Aw, pidin kauheasti ja lisää tällaisia! Kuulu jo kirjoittajien joukkoon, äläkä tipu takaisin

[Tippi]

Kommenttikampanjasta terve!

Tykkäsin tästä tarinasta kovasti. Kertoja oli selvästi tarkkailijaluonne mihin samastuihin kovasti, ja se jos mikä on hyvä juttu. Toisin kuin Rainbow Light, pidin siitä, että kertoja kertoi vähän itsestään, esimerkiksi sen että hän kuoli täsmälleen viisitoista vuotta sitten ja että hän masentui tajuttuaan, ettei kuoleman jälkeen olekaan mitään. Ne toivat uskottavuutta ja elämää tarinaan.

Muutoin tämä kertomus oli hyvä, mutta nimestä en oikein pidä, se on liian pitkä minun makuuni ja maistuu vähän tönköltä. Kieli oli kuitenkin muutoin ihan mukavaa luettavaa - ei mitenkään omaperäistä, mutta sujuvaa. Sen voisi selittää sillä, että tässä pätkässä tarina on pääasia, ei kielellä kikkailu.

Sitten löysin muut.

Niitä oli miljardeja. Kuolleita oli loputtomia määriä. He kaikki kävelivät keskuudessamme.

Suosikkikohtani! ♥

Ei ollut rajaa, jonka yli voisin päästä. Ei ollut kaunista valoa ja rauhaa. Tulisin olemaan täällä loppuun asti.

Tämä on minusta samaan aikaan se tosi hieno että tosi ahdistava ajatus. Ajatella, että joutuisi vaeltelemaan maan päällä loputtomiin... Hrr. Mutta tosi taitava lopetus, ei siinä mitään!

Kiitokset tästä! ♥