Mustaherukkamehua | S | Netta/Meeri

[Iippa]

Kirjoittaja: Iippa
Ikäraja: S
Genre: Hurt/Comfort
Paritus: Netta/Meeri
A/N: Hyvää Juhannusta Waulishille! Toivottavasti tykkäät!
Netta ja Meeri ovat mun uudet rakkaat hahmot Isan ja Maarikan ohella, ja sijoittuvat samaan universumiin heidän kanssaan. Pikkuhiljaa alan esitellä teille tämän universumin hahmoja, ja tulevassa raapalesarjassa päästään tutustumaan heihin lisää!

Mustaherukkamehua

Auringon viimeiset säteet viipyilivät järven tyynestä pinnasta heijastuen. Jossain kauempana isompi parvi lintuja lähti lentoon ja niiden siipien läiske kantautui yli vetten. Meeri istui vaiti rannan suurimmalla kivellä ja yritti olla itkemättä. Kosteus kuitenkin tiivistyi kyyneleeksi ja pian suolainen pisara valuikin poskea pitkin.
***
Netta kaatoi summittaisesti mummonmehutiivistettä pulloon, minkä jälkeen siirtyi hanan äärelle. Hanasta tuli nopeasti kylmää vettä tähän aikaan illasta, eikä aikaakaan ennen kuin mehupullo täyttyi hieman vaahdoten. Netta nappasi mukaansa vielä kaksi mukia ennen kuin lähti kävelemään kohti aitan takana olevaa rantaa.
***
Meeri kuuli askeleiden lähestyvän aitan takaista polkua pitkin, ja alkoi pyyhkiä kyyneleitään hihaansa. Netan oranssin kiharapehkon ilmestyessä puskassa Meeri kuitenkin luovutti ja antoi kyyneleidensä jäädä kuivumaan itsellään. Netta käveli mehupullon ja mukien kanssa kohti Meeriä ja istui tämän viereen. Hän tarjosi toista mukia Meerille ja piti toisen itsellään. Mehupullon korkki aukesi vaivattomasti poksahtaen ja Netta kaatoi mustaherukkamehua kummankin mukiin ennen kuin napsautti korkin kiinni ja siirsi pullon sivuun.
Meeri nosti mukin huulilleen ja hörppäsi hieman. Maku toi mieleen lapsuuden kesät sillä samaisella kivellä ja rannalla. Kivi oli vain nyt Meeriin nähden paljon pienempi.
Netta tarjosi kättään ja Meeri tarttui siihen tiukasti ja katsoi järven toiselle rannalle. Netta siirsi katseensa samaan suuntaan ja vain kuunteli Meerin hengitystä.
***
Meeri rikkoi hiljaisuuden ensimmäisenä kuiskaten: ”Kiitos, mä en tiedä, miten mä olisin selvinnyt tästä päivästä ilman sua.” Netta hätkähti hieman, mutta vastasi kuitenkin: ”En mä olisi jättänyt sua yksin suremaan. Meillä kaikilla on rajallinen aika täällä ja sen loppuessa tänne jääneiden kuuluukin surra. Sä voit itkeä niin paljon kuin on tarvis, ei se ole heikkouden merkki.”
Meeri puristi Netan kättä hieman tiukemmin. Kyyneleet valuivat pikkuhiljaa hänen poskillaan, mutta koko hänen olemuksensa oli jotenkin kevyempi siinä toisen vieressä.

[Fiorella]

Heippa kommenttikampanjasta!

Bongasin tämän ficin ihan jo alkujaan kotoisan kuuloisen nimen perusteella, mutta kun klikkasin auki ja tutkin tarkemmin, pidin vielä enemmän ja päädyin valitsemaan sen.

Tykkään paljon kuvailusta, luonnosta, lohduttelusta ja nostalgisoinnista, ja tässä oli vähän sitä kaikkea.

Maku toi mieleen lapsuuden kesät sillä samaisella kivellä ja rannalla. Kivi oli vain nyt Meeriin nähden paljon pienempi.

Juurikin tällaiset kohdat ovat hellyttäviä; niistä välittyy se menneen muisto, joka kertoo samalla, miten tärkeä tämäkin paikka Meerille on.

Oli ihana, miten kauniisti Netta osasi olla tukena, antaen Meerille tilaa surunsa ja olemisensa kanssa, mutta ollen silti siinä lähellä ja valmiina auttamaan. Mustaherukkamehu toi samalla lohdullisen linkin lapsuuden mehuhetkiin rantakivillä.

Tekstissä ei tule ilmi, kuka on kuollut, mutta tuo mehuviittaus saa ajattelemaan, että kyseessä olisi ollut Meerin mummo. Yhtä kaikki, on hyvä ettei Meerin tarvitse kantaa kaipuutaan ihan yksinään.

Vaikka tämä on vain lyhyt teksti, hahmoista on helppo pitää ja onkin mukava kuulla, että heistä kuullaan vielä lisää.

[Waulish]

Voi Iippa! Ilahduin tästä ihanasta juhannustaiasta niin paljon! Sydäntä lämmittää kovasti jo se, että kirjoitit jotain minulle, ja sitten vielä se, miten paljon tässä tekstissä on kaikkea sellaista, mistä pidän: luonnonläheisyyttä, järvimaisemaa, hurt/comfortia, femmeä... Ihme, etten ole sulanut jo lätäköksi lattialle, kun tämä on niin ihana!

Tykkään siitä, miten tässä ikään kuin vuorotellaan Meerin ja Netan näkökulmien välillä, kunnes lopussa ne kietoutuvat toisiinsa hahmojen päätyessä samaan paikkaan. Aluksi vähän pelkäsin, että tässä saattaisi olla jokin parisuhdetragedia takana, mutta siitä ei onneksi ollutkaan kyse. Läheisen menettäminen on toki vielä kauheampaa, mutta ainakin Meerillä on joku, joka tukee ja lohduttaa, tuo mustaherukkamehua ja on läsnä, mutta antaa aikaa ja tilaa. Kunpa meillä kaikilla olisi surun hetkellä oma Netta auttamassa ja kantamassa pahimman yli!

Fiorellan mainitsemasta mehuviittauksesta voisi tosiaan ehkä päätellä, että kyseessä olisi Meerin mummo. Minua ei kuitenkaan mitenkään häiritse se, ettei sitä sanota suoraan. Olipa kyseessä kuka tahansa, hän on selvästi merkinnyt Meerille paljon, ja läheisen poismenon aiheuttama suru on aika universaali ja samaistuttava kokemus. Toivottavasti Meerin olo pikkuhiljaa helpottaa. Minusta on ihanaa, ettei Netta painosta Meeriä kokoamaan itseään vaan kannustaa suremaan rauhassa. Surutyö voi olla pitkä ja raskas, eikä sitä voikaan lopettaa sormia napsauttamalla.

Kiitos kovasti tästä haikeasta mutta kauniista auringonlaskun hetkestä rantakivellä! Tämä on aivan ihana juhannustaika! -Walle