Aamumetsä, hengityksen huurruttama lasi, polvitaipeet... Tykkään sun sanavarastosta tosi paljon. Teksti on elävää ja Merlin sentään kipeää. En tiedä miksi, mutta symppaan kerrankin Jamesia niin paljon, että sattuu. Koko ajan eteenpäin mentäessä pelkään sitä, mitä lopussa tapahtuu. Yyh.
Wyääääh. Lily olet kamala. Kamala. Kamala. On vain väärin, ettei James koskaan saa tietää tehtyä petosta, mutta toisaalta on myös oikein, koska ketä se hyödyttäisi, kaikki hajoaisi vain palasiksi. Lose-lose. Aaaa, tätä moraalin ja itsekkyyden ja epäitsekkyyden ristitulta. Tässä kaikki ei ollut lopulta hyvin vaikka olikin. Harvinainen loppu ficille, yleensä kaikki joko räjähtää tai vastakohtaisesti kaikki on hyvin ja onnellista ja ja ja.
Oot tosi hyvä, tiesithän sen?
Mulle jäi tosi surkea olo tän jälkeen. Tosi epätäydellinen olo (ei siis epätäydellinen fic) ja se kertoo lähes poikkeuksetta siitä, että teksti on koskettanut ja kovasti. Minä kiitän ja vähän pahoittelen, ettei tässä nyt ollut mitään rakentavaa tässä kommentissa, mutta vähän vain.
- Frac
// Ai niin, musta on ihan huippua, miten koko sarja alkaa ja päättyy lähes samoihin sanoihin, toimiva ratkaisu! :3