Yuri!!! on Ice: Isoisä (Pakkanen) | S | Yuri Plisetsky

[elektrik bones]

Ikäraja: S
Varoitukset: mainitaan vodka
Fandom: Yuri!!! on Ice
Hahmot: Yuri Plisetsky, Yuri Plisetskyn äiti ja paappa Plisetsky. Myös kissa Plisetsky
Genre: jouluhöpöttely ja hahmofiilistely tajunnanvirran muodossa, triplaraapale

Vastuuvapaus: en omista Yuri!!! on Icea enkä tulekaan omistamaan. En saa(nut) tämän ficin kirjoittamisesta rahaa. Ihan huvikseni kirjoitin.

A/N: En pääse yli ja ympäri siitä, kuinka paljon oikein rakastan Plisetskyä joten no. Ottaakaa tämä ja nauttikaa. Osallistun tällä Joulumieltä! -haasteeseen. Isoisä Pakkanen yrittää olla sitten jonkinlainen vänkä käännös sellaiselle herralle kuin Дед Мороз. Kissaa kutsutaan kissaksi koska en keksinyt mitään nimeä, eikä kaanonissa ole vielä ilmoitettu minkä niminen Yurin kissa sitten olisi. Ja jotenkin Yuri vaikuttaa sellaiselta tyypiltä, joka vaan kutsuisi kissaansa kissaksi. Kommenttia saa jättää ja mielellään sitä vastaanotankin. Jee. Toivottavasti tykkäätte!!

Isoisä (Pakkanen)

Yuri ei viettänyt oikeastaan joulua. Ei hän ollut koskaan viettänyt kunnollista joulua, johon kuului kahdentoista lajin ateria ja valtava määrä lahjoja. Kotona ei ollut muita kuin Yurin äiti, toisinaan ehkä isoisä saattoi piipahtaa. Ei sillä, että Yuri koskaan olisi kaivannut suurempaa joulun juhlimista. Kaksi lahjaa ja isoisän tekemät pirozhkit riittivät hänelle.

Kolya pukeutui joka joulu isoisä Pakkaseksi. Ei hän ollut koskaan vakuuttanut Yuria edes tämän ollessa pieni lapsi, mutta ei Kolya voinut valittaa. Eikö se juuri ollutkin joka isoisän unelma, että heidän lapsenlapsensa rakastavat heitä niin paljon, että he muistaisivat isoisänsä ominaishajun, heidän ilmeensä ja äänensä niin hyvin, että kenen tahansa muun esittäminen olisi mahdotonta. Ja Yuri rakasti Kolyaa, rakasti enemmän tai ainakin yhtä paljon kuin luistelua tai kissaansa.

Vaikka Yurille joulu olikin vain illallinen äitinsä ja isoisänsä kanssa, se riitti hänelle aivan hyvin. Oikeastaan joulu ei olisi joulu ollenkaan ilman hänen äitinsä tekemään borschkeittoa ja Kolyan tekemiä pirozhkeja. Eikä ilman mandariinikulhoa pöydällä, jonka kimppuun kissalla oli tapana hyökätä.

Illalla he aina istuivat juomassa teetä pöydän ääressä, Kolya oli jo esittänyt isoisä Pakkanen -roolinsa ja tuonut säkillisen lahjoja. Äiti sai aina meikkejä ja suosikkiparfyymiaan, isoisä kalastustarvikkeita ja hatun ja pullon vodkaa - ja Yuri Adidaksen housut ja takin. Kissa sai uuden lelun, mutta tyytyi silti leikkimään lattialle pudonneilla mandariineilla. Se olisi se hetki kun Kolya sanoisi: “Yurochka, minulla on sinulle jotain”. Hän kertoisi kuinka ylpeä isoisä hän on ja antaisi lahjan henkilökohtaisesti. Yuri aina avasi lahjan hitaasti. Hän halusi kylpeä isoisänsä ylpeyden tunteessa. Hän usein tiesi, mikä lahja oli, mutta aina esitti yllättyneensä. Uudet luistimet, uusi urheilukassi, uusi esiintymisasu - juuri sellainen mitä kaipasinkin! Lahja aina liittyi kaunoluisteluun, mutta se teki Yurista vain iloisemman. Helpotus äidin silmissä ja ylpeys Kolyan rinnassa oli lahjoihin verrattuna paljon enemmän.

Mihin Yuri olisikaan tarvinnut joulua, ellei sitten turvaamaan kissalle uusia mandariineja leikkikaluiksi?

[haryu]

Apua, tää oli ihana <3 jouluinen ja lämmin ja semmonen mukava jolla voi hyvin alkaa lämmitellä mieltä joulun tuloon.

Oli hauskaa päästä lukemaan Yurin joulusta ja vaikka en venäläisistä jouluperinteistä tiedä niin hyvinkin luultavasti nämä tässä esiintyvät ruuat sun muut siihen liittyivät ja mukavasti niitä olikin ripoteltu sinne tänne.

Mä en nyt muuta osaa sanoa, mutta tosiaan mieltä lämmittävä ficci, tykkäsin!

[elektrik bones]

haryu apua, kommentti. Apua. Hei. Ihan superkiva kuulla, että tykkäsit ja se jouluisuus välittyi sinne asti! Yurin joulusta sen verran, että tosiaan venäläiset viettävät "joulua" uutena vuotena. Jouluaatto ja joulupäivä ovat enemmän uskonnollista juhlaa ja silloin useimmat paastoavat ja näin. Uutena vuotena on sitten enemmän se keskitalven juhla. Mun itse oli jotenkin kuitenkin vaikea nähdä Yuri viettämässä kauheita mässäily juhlia, se vaikuttaa omalla tavallaan niin sellaiselta tyypiltä, ettei se suurissa ja prameita juhlissa kauheammin viihtyisi. Mutta hyvä että jouluisuus silti paistoi läpi!
Kiitos paljon kommentista, mukava kuulla tosiaan, että lämmitti mieltä!! ♥

[Grenade]

Aww, tämäpä oli kiva pätkä! ^^ Yurista on aina kiva tietää lisää, kun jätkä niin jotenkin ihanan ristiriitainen kaikessa teineiydessään. Tässä oli oikein jouluinen tunnelma ja selvästi huomasi, kuinka tärkeää kolmikolle oli aina jouluisin tulla samaan paikkaan ja antaa lahjoja toisilleen.

Ei hän ollut koskaan vakuuttanut Yuria edes tämän ollessa pieni lapsi, mutta ei Kolya voinut valittaa.

Aww, tämä kohta jotenkin sulatti mut. Noinhan se on, että kyllä tarpeeksi tutun aina tunnistaa. Ja silti isoisä jaksoi joka vuosi pukeutua tähän pukuun, vaikka he kaikki tiesivät, kuka puvun takana oli. Oi, ihana yksityiskohta.

Tämä oli oikein mukava joulufiilistelyteksti näin ennen joulua, kiitos tästä! ^^

[elektrik bones]

Grenade, olen täysin samaa mieltä siitä, että Yurista on aina kiva tietää lisää. Se jätkä on mulle ihan liian rakas, kun se on sellainen pallo ristiriitaa. ♥ Mainiota kuulla, että jouluinen tunnelma tuli tekstistä läpi ja just toi miten tärkeitä ne nyt toisilleen on. Yurin ja paappa Plisetskyn välinen side on mulle henkilökohtaisesti niin kultainen asia, että hermoilin vaan tätä kirjoittaessa, että kai se nyt tulee ilmi, haha. Kiitos paljon kommentista! ♥

[Larjus]

Ei wäää miten soma tämä on. Tykkään itsekin ajatella, että Yurin (perheen) viettämä joulu/uusivuosi on aika yksinkertainen, mutta se on täydellinen juuri sellaisenaan. Ja kiva että tässä oli otettu huomioon se, että Venäjällä joulua/uuttavuotta vietetään vähän eri tavalla kuin Suomessa, ja että juurikin Joulupukin sijaan siellä on Ded Moroz. Sen olen yleensä nähnyt suomennettuna Pakkasukoksi, mutta toisaalta tuo Isoisä Pakkanen kuulostaa söpöltä, ja sopii tähän ficiin mainiosti. Ja siitä tulikin mieleen, että tuo otsikkokin on aivan ihana.

Väkisinkin pisti hymyilyttämään tämä teksti kuin myös alkutiedoissa hahmoluettelossa kissa Plisetsky Tää oli tätä vänkää aikaa kun Potyan nimeä ei ollut vielä julkistettu (ja lol siitäkin on niin kauan etten edes enää muista, milloin sekin kerrottiin ), mutta tykkäsin tuosta ratkaisusta, että sitä kutsuttiin vain kissaksi. Jotenkin Yurin voi kuvitellakin kutsuvan Potyaa välillä vain kissaksi (tai vaihtoehtoisesti kaikilla hyvin omituisilla lempinimillä).

Ja siis ääää, Kolya pukeutumassa Ded Moroziksi joka vuosi... ;__; Ja tää:

Eikö se juuri ollutkin joka isoisän unelma, että heidän lapsenlapsensa rakastavat heitä niin paljon, että he muistaisivat isoisänsä ominaishajun, heidän ilmeensä ja äänensä niin hyvin, että kenen tahansa muun esittäminen olisi mahdotonta.

Liian liikkistä. Kolya on ihan huipputyyppi, ja ilahdunkin aina kun hänkin on mukana ficeissä ♥ Ja muutenkin ficit Yurista ja Kolyasta ovat mun heikkous.