Totuuspakoja (S, Fleur/Narcissa)

[Vanilje]

Nimi: Totuuspakoja
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: S
Genre: drama, romance, angst
Paritus: Fleur/Narcissa
Haasteet: Shuffle III, Femme10 vol. 3, Rare10, OTS20 (Luihuiset), Ficlet300 (025. Hämärä)
Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot, minä vaan leikin. En saa minkäänlaista rahallista korvausta räpellyksistäni.

A/N: Valitsin tämän parituksen Shuffle-haasteeseen, koska halusin pitkästä aikaa kirjoittaa femmeä. Vasta kirjoittamista aloittaessani tajusin että tämä olikin hieman haastava paritus tähän haasteeseen. Selvisin kuitenkin ja olen jopa ihan tyytyväinen näihin pieniin tekstinpätkiin. : ) Ja sitten vielä kappaleet, joiden pohjalta tämän kirjoitin: 1. Ellie Goulding - Your Song, 2. Vanessa Carlton - A Thousand Miles, 3. Enrique Iglesias - Not In Love




1.

Sodan jälkeen se tuntui epätodelliselta. Se, kuinka toinen sai sykkeen kohoamaan, sydämen hakkaamaan lähes kivuliaasti. Sillä eihän se ollut oikein. Ei, he molemmat olivat jo naimisissa. Ja siltikin pakahduttava tunne voimistui aika ajoin lähes sietämättömäksi.

Siihen ei vaadittu kuin hieman pidempään kestänyt katse. Kopeasta ulkokuoresta huolimatta haavoittunut, sodan uuvuttama.

Se tuntui siltä, kuin jokin veisi jalat alta. Ei osannut etukäteen edes kuvitella millaista se voisi olla. Kun he kaikki seisoivat Tylypahkan taistelun turmelemalla pihamaalla, tiesi vain sen, että toinen oli sitä mitä aina oli kaivannut.


2.

Rakkaus sai tekemään typeriä asioita, sen oli Fleur huomannut. Miksi muuten hän olisi Viistokujalla muiden kanssa käydessään salaa livahtanut pakoon, vain nähdäkseen sen toisen vaaleahiuksisen. Fleur ajatteli sen olevan hullua.

Siitä huolimatta kadunkulmassa Narcissan nähdessään kaikki tuntui naurettavan etäiseltä. Kumpikin pyrähti kevyeen juoksuun muilta piilossa, nauroi lähes kuin pieni tyttö – hulluahan se oli. Mutta muutakaan ei voinut. Se oli kaikki minkä osasi, mitä halusi.

Sillä se tunne oli suurempi kuin mikään, mitä muut sanoivat tai ajattelivat. Toinen tiesi sen. Oli vain helppoa juosta yhdessä karkuun – edes hetkiseksi pakoon todellisuutta.


3.

Hämärässä metsän reunassa puiden oksat huojuivat hiljaisen tuulen mukana. Ei kuulunut muuta kuin kaukainen pöllön huhuilu. Malfoyn kartanon valot hohtivat kauempana, kuin etäisenä tähtenä. Vääränä.

Narcissa veti toisen vaalean naisen lähelleen, kietoi kätensä tämän ympärille. Varovasti painoi huulensa toisen kaulaa vasten käsien silittäessä selkää. Lopulta kuiskasi: ”Tämä on väärin.”

Kesti hetken ennen kuin toinen vastasi hieman tukahtuneella äänellä: ”Tiedän.”

He kumpikin tiesivät sen, ei sitä olisi tarvinnut edes ääneen sanoa. Se sattui, mutta se oli totuus, jota ei päässyt pakoon vaikka kuinka olisi halunnut, yrittänytkin. Narcissa tiukensi otettaan toisen ympärillä, ennen kuin astui kauemmas.

Kummankin silmäkulmissa oli kyyneleitä.

[iidiz]

Uij, yksi mun lempiparituksistani  :O

Pidin näistä, ehkä ne koskettavat mua jollaintapaa henk.koht, mutta koska ne oli vaan niin hyviä
^{Rakentava on syyslomalla, valitan}

Kiitos tästä

[Odo]

Ihanan rareafemmeä ja ennen kaikkea sait todella hyvin toimimaan tuon parituksen! Ei ollut varmasti helppoa, etenkään noin lyhyillä pätkillä, mutta onnistuit erinomaisesti! Tykkään molemmista: Cissystä ja Fleurista semmoisina viileinä jääkuningattarina, joilla molemmilla on kuitenkin paljon tunteita. Paljon sellaista, mitä ei välttämättä näytetä muille.

Hahmot siis olivat IC, vaikka tyttömäisyys hieman kummastuttikin erityisesti Cissy kohdalla (kuitenkin kyseessä on jo sen verran vanha henkilö), mutta toisaalta olit osannut selittää sen hulluudella, eikä se ollut vain itsestään selvyys. Tekstikin oli hyvin sujuvaa ja virheetöntä. Lyhyissä pätkissä on myös hankalaa yhdistää tunteita, miljöötä ja vuoropuhelua, mutta senkin olit saanut mahtumaan noinkin lyhyisiin pätkiin, kuten:

Hämärässä metsän reunassa puiden oksat huojuivat hiljaisen tuulen mukana. Ei kuulunut muuta kuin kaukainen pöllön huhuilu. Malfoyn kartanon valot hohtivat kauempana, kuin etäisenä tähtenä. Vääränä.

Tässä olit yhdellä sanalla lisännyt mukaan myös tunteet. Miljöönkuvaus, joka hiljaisuudessa ja pöllön huhuilussa toivat myös tunnelmaa. Yksinkertaista, mutta monipuolista ja toimivaa kerrontaa.

Kaikkein eniten pidin kuitenkin tuosta ensimmäisestä: siitä, että se sai ajattelemaan molempien hahmojen elämää sodan jälkeen. Heidän avioliittojaan. Molemmilla oli sellainen, mutta mitä se sodan jälkeen sitten oli. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka ja lukijassa ajatusten heräämienn on aina ihanaa.

Sitten vielä se, että tykkäsin paljon, että olit saanut näistä kaikista yhtenäisen tarinan. Oli selvästi alku ja loppu tarinalle. En suffle-haasteiden tekstejä lue kovin paljoa, mutta monesti pätkät ovat irrallisia ja toisiinsa kuulumattomia, joten oli kiva lukea tällainen, jossa tosiaan oli selkeä yhtenäinen tarina. Tykkäsin!

Kiitokset tästä! :> Olisi muuten kivaa lukea tätä paritusta lisääkin! En ainakaan huomannut, että tätä olisi enempää löytynyt, mutta voi olla, että olen ihan sokeana sitten lukenut ficci -listaustasi, kun eilen sitä unissani selailin. :--D

[Kaarne]

Oi, olipa jännää törmätä tähän paritukseen sinun kirjoittamanasi! Päädyn stalkkerinappulan kautta nykyään lukemaan tosi paljon tällaisia vanhempia tekstejä, ja sitten tuntuu aika metkalta lähettää terveisiä kirjoittajalle paitsi meikältä, tavallaan myös sinulta itseltäsi melkein vuosikymmenen takaa. Joten ole hyvä, tervetuloa pienelle aikamatkalle! (Ja ah, wanha kunnon Shuffle-haaste, saispa siitä uusintakierroksen!)

Fleur/Narcissa on musta todella kiinnostava paritus! Molemmissa on sellaista hienostunutta, vähän viileääkin kauneutta ja ylväyttä, ja sitten kuitenkin pinnan alla sekä terästä että herkkyyttä. Tässä oli saanut heitä kuvattua kauniisti ja haikeasti yhdessä, ja minusta tuo tekstin nimi kiteytti myös tämän kokonaisuuden tunnelman upeasti. (Se on todella hieno nimi, joka sopii etenkin Narcissaan hahmona noin niin kuin muutenkin.)

Erityisesti pidin tekstissä tästä kohdasta:

Malfoyn kartanon valot hohtivat kauempana, kuin etäisenä tähtenä. Vääränä.

Väärä tähti, ja vielä se, että juuri Narcissan oma koti on se. Ai että, syvä ja monisäikeinen lausepari. ♥

Kiitos tästä!