Kotiin, S, Charlie Weasley, 2x puolitoistaraapale

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: angst, drama
Hahmot: Charlie Weasley
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Kerta kerralta se tuntuu vain vaikeammalta, se tuntuu siltä, ettei ole enää syytä palata kotiin.

A/N: Tänään ihan hirveän paljon onnea Vilnalle <3 Pieni Charlie-pätkänen, ajattelin että tämä ehkä piristäisi vaikka onkin vähän alakuloista! Jaoin tämän myös kahteen osaan, koska ensimmäinen kertoo Romaniasta ja toinen Englannista :3

Haasteet:
Kerää kaikki hahmot-haaste (Charlie Weasley)
Yhtyeen tuotanto II (Haloo Helsinki: Teräslinnut)
One True Something 20 #2
Vuosi raapalehtien V

Kotiin

Charlie huokaisee ja silittää Visiryan päätä. Ne ovat pienenä niin uteliaita ja luottavaisia. Aikuisikään mennessä ne kyynistyvät, ja silloin niiden luottamusta on paljon vaikeampi voittaa. Siksi Charlie on paljon tekemisissä poikasten kanssa, rakentaa suhteen niiden vasta opetellessa syöksemään tulta. Joskus Charlie ajattelee, että ne ovat oikeastaan kuin isoja koiranpentuja: kiintyvät omistajaansa, jahtaavat häntäänsä, juoksevat Charlien perässä koettaen purra hänen lohikäärmeennahkaisia kenkiään.

Tulen pian takaisin. Niin Charlie sanoo aina kun lähtee. Ja niin hän tekee, sillä viime vuosina lohikäärmeistä on tullut hänen perheensä, eikä Englanti enää tarjoa sitä, mitä hän Romaniasta saa. Rakkautta, iloa, kauneutta. Englannissa on vain surua ja murhetta. Eivät sodan jälkeiset vuodet ole sitä muuttaneet.

Laimeasti hymyillen Charlie nousee lohikäärmeenpoikasen luota, ottaa reppunsa ja lähtee tekemään matkaansa porttiavaimelle. Kerta kerralta se tuntuu vain vaikeammalta, se tuntuu siltä, ettei ole enää syytä palata kotiin. Jos sitä siis voi enää edes kodiksi kutsua. Hän käy kerta kerralta siellä yhä harvemmin.

~~**~~

Charlien kävellessä kohti Kotikoloa, hänen yltään suhahtaa lentokone. Niitä ei näe Romaniassa yhtä paljon kuin Englannissa. Romaniassa ilmakin on puhtaampaa, vaikka Weasleyt asuvatkin maaseudulla, tuntuu silti, että ilma on siellä aina tunkkaista ja paksua, vaikeaa hengittää. Siksikin Charlie haluaa asua Romaniassa.

Kotona kaikki on yhtä vaikeaa kuin aiemminkin. Vaikka Molly rutistaa häntä kovasti heti hänet nähdessään, Ginny hymyilee (väkinäisesti) ja toivottaa hänet tervetulleeksi, eikä Georgea vieläkään näy Kotikolossa, ei se silti Charliesta tunnu yhtään sen paremmalta kuin edelliselläkään kerralla. Oikeastaan se tuntuu siltä, kuin Charlie olisi ainoa, joka tietää mitä on, jonka ei tarvitse katsoa peiliin tunteakseen itsensä. Se johtuu siitä, että lohikäärmeet saavat hänet miettimään myös itseään. Ja ehkä hän on aina ollut Weasleyistä se, joka tuntee itsensä parhaiten, tietää mitä haluaa. Ainakin hänestä tuntuu, että sodan jälkeen vain hän on seurannut unelmiaan.

Charlie palaa takaisin Romaniaan jo viikon jälkeen. Ei hän halua leikkiä kotia pidempään kuin on pakko.

[Parris]

Haloo Helsinkiä (ja erityisesti tätä viimeisintä albumia) kuunnellessa tuli mieleen, että sulta löytyy Yhtyeen tuotannosta tätä, joten löysin tämän. Ja tykkäsin.

Kaikkiaan pidän eniten näissä parissa raapaleessa siitä, kuinka verrannollisia tietyt asiat on ja toisaalta kuinka paljon rivien välistä pystyy lukemaan. Charliella on vaikeaa mennä kotiin Kotikoloon, koska selvästi lohikäärmeistä ja niiden seurasta on tullut hänelle koti; paikka, joka ei muistuta jatkuvasti menneisyyden arvista ja menetyksistä. Sen takia Kotikolossa ilma onkin, kuten sen asettelit, paksua hengittää, täynnä ahdistusta ja murtuneita ihmisiä. Ehkäpä Charlie itsekin on vielä palasina sodan jäljiltä, minkä takia onkin järjellistä, että lohikäärmeiden kanssa hän tuntuu vapautuneelta, koska ne eivät tiedä, ne eivät jaa samoja muistikuvia asiasta. Ekan raapaleen alusta huomasin yhden kohdan, mikä tuntuu pätevän Charlieen itseensäkin:

Aikuisikään mennessä ne kyynistyvät, ja silloin niiden luottamusta on paljon vaikeampi voittaa.

Kuten jälkimmäisessä raapaleessa tulee mainittua, Charliella tuntuu olevan vahva itsetunto, tieto siitä, että hän pystyy itse tekemään mitä tarvitaan. Hänellä ei ole tarvetta välttämättä luottaa muihin, mikä on ehkä vähän samaan suuntaan osoittavaa kuin lohikäärmeiden kyynisyys. (Voi olla, että ylitulkitsen.)

Kiinnostava pari raapaleita, jotka valottavat taitavasti sodanjälkeisen Charlien ajatusmaailmaa. Kiitokset.

[LetsPotterHeadFanFic]

Én itse yleensä tykkää lukea lyhyempiä tarinoita, mutta tämä on omasta mielestä aivan mahtava. Charlien eläinrakkaus tuli hyvin esille ja tykkäsin siitä paljon. Kuitenkin jotain puuttui lopusta. En ole itsekkään aivan varma mitä.
Mahtava tarina kuitenkin  <3
 -LetsPotterHeadFanFic