Varastaa hengitykseni | Hestia/Ginny, K11

[FractaAnima]

Title: Varastaa hengitykseni
Author: FractaAnima
Genre: (kyseenalainen) romance
Rating: K11
Pairing: Hestia Carrow/Ginny Weasley, Harry Potter/Ginny Weasley
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Ficlet

Haasteisiin:
Ystävänpäivä-haaste VI
FF50 sanalla 015.Rakastavaiset.
Rarepari10 #2
Aakkoshaaste III
Kirjoitusterttu


A/N: Hyvää ystävänpäivää, Arte. 


Varastaa hengitykseni

"Hestia", tyttö sihahtaa korvaani ja minä suhisen vastaukseksi. Ole hiljaa. Käteni liikkuvat hänen käsivarsiensa ihoa vasten, kun riisun päättäväisesti tytön villapaidan. Huulet haparoivat. Minun huuleni hänen kaulallaan, hänen omansa vastaavat omallani. Tunnen hänen epäröintinsä hitaina, värähtelevinä liikkeinä.

"Meidän ei pitäisi", tyttö huokaisee adrenaliininsa seasta.
"Eikö tosiaan?" minä kysyn hivuttaen sormeni hänen toppinsa alle, viileälle selälle, jonka kylmä kiviseinä on saanut kananlihalle. "Sinä haluat sen pyhimyksen", minä puren huultani painaen lantiollani tytön takaisin kiinni seinään. Käsieni iho ruhjoutuu huolimatta ohuesta kankaasta, joka jää seinän ja rystysten väliin.

"Minä - ", hän yrittää kieltää, mutta ei kykene sanomaan sitä ääneen. Hänen katseensa eksyy matkalla pois luotani. Minä hymyilen. Olen saanut hänet pauloihini, siinä hän on ja nauttii kosketuksestani tietäen, että se on väärin. Suutelen hänen kaulaansa niin, että jänteen kohdalle jää jälki.
"Mene sitten", irrotan otteeni ja vetäydyn kauemmaksi. Olen tosissani, mutta rohkelikko ei ymmärrä katseeni ja sanojeni ristiriitaa. Se saa minut puremaan kieltäni huvittuneena. Tyttö on ymmällään ja alkaa tuntea itsensä nöyryytetyksi. Hän poimii villapaitansa lattialta ja pistää juoksuksi. Kuulen hänen askeleensa yhä kaikuvan käytävän toisessa päässä, kun Flora ilmestyy kulman takaa.

"Mitä sinä teet?" siskoni kysyy katselleen ympärilleen kuin etsien jotakuta.
"Kunhan haukkaan happea", minä sanon ja huomaan tosiaan, että keuhkoni yrittävät tasata ilmavirran kulkua normaalitilaan.


Aamiainen on kuorrutettu sokerilla ja Suuren salin katosta sataa vaaleanpunaista konfettia. Flora asettaa kämmenelleni pienen paketin, muttei sano mitään. Hän antaa lahjansa kuin se olisi häneltä vaadittu.
"Kiitos", minä sanon ja seuraan hymy huulillani kuinka salin toisella laidalla rohkelikkojen pyhimys hieroo hikoilevia kämmeniään housuihinsa. Tyttö hänen edessään näyttää varautuneelta ja kun huomaan, että tämä on kietonut kaulaansa typerännäköisen silkkihuivin, olen vähällä tukehtua aamiaiseeni. Nauru tulee lupaa kysymättä ja kun hengitystieni ovat jälleen poissa normaalista tasapainostaan, Flora lyö minua selkään.
"Mitä vittua nyt?"

"Minä - hah - äh - ", yritän keksiä jotain yskimisen ja nauramisen välimaastossa. "Katso Kalkaroksen ilmettä", heilautan päätäni opettajien suuntaan, missä tupajohtajamme istuu ankara ilme kasvoillaan. Hänen ympärillään on näkymätön kupla, joka estää konfettien laskeutumisen hänen aamiaiseensa.
"Täysin ymmärrettävää. Ystävänpäivä on naurettavaa pelleilyä", Flora tuhahtaa.
"Sinä hankit minulle lahjan", huomautan sisarelleni kiinnittäen huomioni jälleen pieneen pakettiin.
"Sinulle - ", sisareni silmissä välähtää, "mitä tahansa."
"Mmh", vastaan ja alan innottomana avata pakettia, kun Flora lähtee muutaman muun kanssa kohti aamun ensimmäisiä tunteja.

Paketista kuoriutuu hopeinen kaulaketju, jossa roikkuu tyypillinen puolikasta sydäntä esittävä riipus. Vilkaisen salin toiselle puolen. Pyhimys-Potter on noussut ylös ja kiinnittänyt kaiken huomionsa tyttöystävänsä hiuksiin, joita hän siirtää pois tieltä. Poika on aikeissa asetella antamansa lahjan tytön kaulalle. Ginny tuijottaa suoraan minua kohti ja päätän asetella oman koruni samanaikaisesti omalle kaulalleni. Rohkelikkotyttö näyttää vaivautuneelta, kun annan hänen lukea virnistäviltä huuliltani äänettömän toivotuksen: "Hyvää ystävänpäivää, rakas."

[ReginaRiddle]

Aaawww rakastan tuota "luihuistyttö"-asennetta, jolla hämmennetään rohkelikkoja Näin lyhyessä tekstissä sait hienosti kuvailtua hahmojen luonteita niin, että teksti imaisi ja hahmot tuli eläviksi. Tämä oli oikeasti tosi hyvä teksti.

[Arte]

Kiitos, Frac! ♥ En tiedä mikä siinä on, mutta onnistuin kyllä todella tykästymään tähän paritukseen sen huispaus-ficcisi aikana! Ihanaa, että tätä tulee vielä roimasti lisää.

Kuten Reginakin jo sanoi, olet lyhyessä tekstissä ehtinyt kertoa paljon. En lukenut alkutietoja kauhean tarkkaan, joten oli hauska vähän aikaa miettiä, että kenen kanssa se Ginny nyt tässä heilastaa. Rohkelikkojen pyhimys oli hauskan luihuismainen ilmaisu. Tykkäsin myös ylipäänsä Hestiasta ja tämän asenteesta, vaikka toisaalta minulle jäi vähän epäselväksi se, mitä Hestia Ginnya kohtaan oikeasti tuntee. Mutta ehkä se oli tarkoituskin, sillä tietääkö Hestia sitä itsekään niin tarkkaan? Toiselle huvittuneena nauraminen ja kuitenkin hengen vetäminen itsensä rauhoittamiseksi kertovat kahta asiaa.

Alkupätkän pussailukohtaus oli ihanaa UST:a. Mikseivät vaan kaikki voi kirjoittaa tällaista, tää on parasta seksuaalista jännitettä mitä tiedän!

"Hestia", tyttö sihahtaa korvaani ja minä suhisen vastaukseksi. Ole hiljaa.

Paras kohta koko tekstistä. Ihanaa, miten Hestia suhisee ja samalla miettii suhinansa sanoina. Periaatteessa tuon jälkimmäisen virkkeen olisi toki voinut jättää pois, mutta kyllä se loi kivaa tunnelmaa ja otetta tekstiin. Nom.

Tyttö hänen edessään näyttää varautuneelta ja kun huomaan, että hän on kietonut kaulaansa typerännäköisen silkkihuivin, olen vähällä tukehtua aamiaiseeni.

Tässä sen sijaan olin aika hämilläni: "Miksi Harrylla on silkkihuivi kaulassaan? o_O" Eka "hän" viittaa Harryyn ja toka yllättäen Ginnyyn, joten siitä sekoitus. (:

Florasta on hauska sinun tulkitsemanasi, kun hän on minun mielikuvissani ihan erilainen! Erityisesti hurraahuudot sille, että "ystävänpäivä on naurettavaa pelleilyä", koska sitähän se on! Kiitti kiitti kiitti tästä, lisää kiitos. 

[Hazyel]

Ah, en oikein edes tiedä, mitä sanoa! Tää on kyllä tosiaan rare paritus, etenkin kun toinen hahmoista on muutenkin aika tuntematon. Mulla ei oikein toistaiseksi ole mitään fanonia Hestiasta (tai Florasta), joten saat muokata mun ajatuksia näistä kahdesta ihan puhtaalta pöydältä näillä ficeilläsi! Hauska lukea välillä myös hahmoista, joista ei ole vielä sellaista kunnolla vakiintunutta käsitystä oman pään sisällä.

Pidin hurjan paljon tästä ficistä, minäkertoja sopii sun tekstiin oikein hyvin, vaikket itse siitä taidakkaan pitää. Ja pidin siitä, kuinka Ginny on tässä... no hmm, ikäänkuin tarinan pahis. Se, joka joutuu harhateille. Ja se, joka ei oikein tiedä, mitä haluaa, kun häntä revitään kahteen suuntaan. Ginny on usein ficeissä niin itsevarma, että on mukava toisinaan lukea myös tästä puolesta.

Ja ah, Hestian luihuismaisuus! Se, kuinka hän kiusaa Ginnya, kuinka hän jättää Ginnyn kaulaan jäljen, jota Ginny pelkää näyttää muille (koska cmoon, kyllä Harry huomaisi jos Ginnyn kaulassa olisi ylimääräisiä jälkiä... tai sitten ei.). Ja tämä:

Rohkelikkotyttö näyttää vaivautuneelta, kun annan hänen lukea virnistäviltä huuliltani äänettömän toivotuksen: "Hyvää ystävänpäivää, rakas."

Ihanaa, että oot tehnyt Hestiasta oikein kunnon luihuisen! Tykkään myös siitä, että Flora vaikuttaa olevan jossain määrin mustasukkainen siskostaan, tuollaisen korun hankkiminen ja ikään kuin siskon vahtiminen, kysyminen, että mitä sisko tekee, kun katoaa yhtäkkiä. Voisinko saada lisää Flora/Hestiaa?

[Odo]

Flora ja Hestia ovat täysin uusia tuttavuuksia. Kuulin heistä ensimmäisen kerran, kun mainitsit Artelle hahmojen olemassaolosta irkissä vähän aikaa sitten. Kivaa, että näistä kirjoitetaan nyt ficcejä, koska uudet luihuiset eivät koskaan ole pahitteeksi. (Pitäisi itsekin uskaltaa kokeilla kirjoittaa.)

Tässä olit kuvannut hyvin Hestiaa, joka vaikuttaa voimakastahtoiselta ja hyvin luihuismaiselta, kuten on jo sanottukin. Hahmo herättää mun uteliaisuuden ja on ihanan vahvan oloinen hahmo, joka sopii hyvin Ginnyn rinnalle. Se, että Ginny on epävarmempi ja sormen ympärille kieputettu tuo mukavaa ulottuvuutta hahmoon, jota itse etenkin kuvaan monesti voimakastahtoisena, vaikka onhan hahmossa se epävarmempikin puoli. Hestian tunteet Ginnyä kohtaan ovat mukavan ristiriitaiset tavallaan. Hän nauttii valta-asemastaan ja pienestä leikittelystä, mutta mulle jäi semmoinen olo, että hän on jäänyt koukkuun Ginnyyn ainakin jollain tasolla ja taustalla voisi olla muitakin tunteita.

Florasta tässä oli vähän, mutta hänkin vaikutti sinun kirjoittamanasi mielenkiintoiselta! Kuten Lau sanoi niin sellainen mustasukkaisuus välittyi siskostaan, joka oli jotenkin tosi kutkuttava lisä.

Lopetus oli erinomainen ja jotenkin pirullinen, josta tykkäsin tosi paljon. Kiitos tästä. <3 Tulen varmasti seuraamaan sun rareparin editymistä!