Noniin, luin tän jo oikeasti about 209756376 vuotta sitten (no. Melkein.) mutta en vaan oo saanut aikaiseksi kommentoida... (hups?) Jos nyt kuitenkin!
Sanon tän varmaan about jokaisessa kommentissa sellaiseen tekstiin, jota tää koskee, mutta: Vuosiluvut tuossa alussa eivät oikeastaan sano mulle mitään, koska oon niin kamalan huono muistamaan vuosilukuja, joten oli oikein kiva, että itse tekstistä kävi sitten ilmi, minkä ikäisiä hahmot suunnilleen ovat ja mihin kohtaan aikajanaa nämä pätkät sijoittuvat.
Ensimmäinen raapale on ihan mielettömän suloinen. Se, miten oot kuvaillut pientä lasta niin... ällöttävästi mutta samalla tosi söpösti (oikeasti, miten joku kuolavana poskilla voi olla samaan aikaan sekä söpöä, että ällöttävää?). Ja juuri niin pienelle lapselle ominaiselle tavalle, kuin mahdollista. Ja voisin nimenomaan kuvitella Jamesin (no, ehkä myös Siriuksen) huomanneen, että haluamansa on helpompi saada, kun vähän itkee, ja käyttää tätä sitten hyväksi. Niin ja ehkä myös vähän hymyilin tätä raapaletta lukiessani, olihan se aika huvittava
Oivoi, toiseen raapaleeseen voin kyllä samaistua niin hyvin. Se on niin ärsyttävää, kun kaveri löytää jonkun ja sitten ei enää olekkaan aikaa kenellekkään muulle kuin sille omalle ihastuksen/rakkaudenkohteelle, vaikka ystävät vieressä koittavat pyydellä mukaan tekemään kaikkea. Tässä on mun mielestä sellaista söpöä ystävästä mustasukkaisena oloa, jota tosiaan tunnistan myös omasta elämästäni. Hyvä, että asiat kuitenkin selviävät, sillä joskus ystävyys on rakkautta tärkeämpää - ja jos Siriuskin ajattelee, että löytää jonkun, niin ehkei se olisikaan ollut ystävyyden rikkomisen arvoista. (Ja ehkä vähän shippaan James/Siriusta tässä kohtaa kun Sirius lopetti suhteen Jamesin pyynnöstä...)
Kolmas raapale taas oli kamalan surullinen. Jamesin rakkaus Lilya kohtaan on tuotu ihanasti esiin, mutta samalla myös se vähän arkisempi puoli, ettei Jameskaan pidä ihan jokaisesta Lilyn ominaisuudesta. Mun mielestä on suloista, kuinka Jamesille tulee aina mieleen Lily, kun näkee Harryn. Melkein toivoin, että tän raapaleen lopussa ois ollut plot twist, ja Lily oliskin päässyt Harryn kanssa pakoon, mutta ei
Oot tyhmä.
No ei, vaan oikeasti tykkäsin näistä. Nää sopi aika hyvin pienenä välipalana, kun eivät olleet kovin pitkiä, ja anteeksi vielä kauheasti, että mulla kesti näin kauan kommentoida