Nahkasaappaita ja korvakoruja, Charlie/Draco, S, oneshot

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: romance
Paritus: Charlie/Draco
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Hänellä oli ollut Kotikolossa käydessään jaloissaan lohikäärmeennahkasaappaat ja toisessa korvassaan lävistys.

A/N: Voisin melkein lainata Bill/Draco tekstiin kirjoittamani Author's Noten: "Sanon vaan, että kaikenlaista shittiä sitä tuleekaan kirjoitettua, kun pitää vaan saada 100k tekstiä täyteen. En ilmeisesti ole hirveästi ajatellut tätä kirjoittaessani --" No joo, viimeinen osa siis oneshottien sarjaan, toivottavasti Draco on vihdoin tyytyväinen...

Teksti osallistuu myös haasteisiin Se oikea ja sen haaremi ja One True Something 20.

Teksti on osa oneshot-sarjaa Näin koulutat itsellesi Weasleyn.

Nahkasaappaita ja korvakoruja

Draco oli erittäin vihainen siitä, että hänen juttunsa Billin kanssa ei ollut toiminut. Tai no, ehkä se olisi voinut toimiakin, mutta Draco oli aivan liian äkkipikainen, jotta niin hyvin olisi voinut käydä. Hän huokaisi itsekseen, nyt hän oli taas yksin, turhan isossa kartanossa, jossa oli hänen lisäkseen vain äiti ja isä, ja hekin suurimman osan päivästä töissä. Hän ei ollut viimeisen kahden viikon aikana saanut aikaiseksi yhtään mitään, vaikka kuinka oli yrittänyt. Hänen ajatuksensa pyörivät taas Weasleyn ympärillä. Tällä kertaa hän ei tosin ajatellut Weasleyn vanhinta poikaa vaan toisiksi vanhinta. Hän oli ehtinyt Kotikolossa käydessään nähdä Charlien vain vilaukselta, mutta nyt tuntui, että miehen kuva oli suorastaan syöpynyt hänen mieleensä. Siinä missä Bill oli ollut jollain tapaa pehmeän miehekäs, Draco ei ikinä voinut kuvitella Charlieta sellaiseksi. Charlie oli kulmikas ja särmikäs, oikea mies, joka työskenteli Romaniassa lohikäärmeiden parissa. Hänellä oli ollut Kotikolossa käydessään jaloissaan lohikäärmeennahkasaappaat ja toisessa korvassaan lävistys. Vaikka Draco ei silloin ollutkaan ajatellut asiaa sillä tavalla, nyt hän tajusi, että oli ehkä ihastunut Charlieen jo silloin.

Poika huokaisi itsekseen kävellessään ympäriinsä pitkin taloa, kuluttaen lisää niitä uria, joita oli sinne kuluttanut nyt jo usean päivän ajan. Hän vain toivoi, että kesäloma loppuisi vihdoin, jotta hän pääsisi takaisin kouluun ajattelemaan jotain ihan muuta, kuin mahdollisia tulevia säätöjä, jotka mitä ilmeisimmin eivät todellakaan olleet tulevia säätöjä. Jossain sisimmässään Draco kaipasi vain jotakuta, joka välittäisi hänestä. Eikä hän tainnut saada sellaista yhdestäkään Weasleystä, vaikka hän ei ihan kaikkia ollutkaan vielä kokeillut. Jokainen kokemus oli kuitenkin päättynyt varsin huonosti, ja vaikka Fredin ja Georgen kanssa olikin ollut hauskaa, sitäkään ei riittänyt kuin yhdeksi illaksi.

Draco huokaisi uudestaan astellessaan keittiöön, jossa kotitontut parhaillaan valmistivat perheelle illallista. Hän toivoi, että olisi voinut illallistaa perheensä sijaan Charlien kanssa, tai vaikka koko Weasleyn perheen kanssa. Vaikka Weasleyt olivatkin verenpettureita, jokin heidän perheensä lämpimässä vastaanotossa oli saanut jään Dracon sydämessä sulamaan. Sellaista elämää hän olisi ehkä voinutkin haluta, ei sellaista kylmää ja rakkaudetonta, mitä nyt sai kotonaan jatkuvasti.

Draco ei edes tiennyt, miksi oli tullut keittiöön. Kotitontut kuitenkin katsoivat häntä kysyvästi, joten hän kohautti olkiaan ja pyysi niitä tuomaan hänelle huoneeseensa jotain syötävää ja juotavaa. Sitten hän katosi portaikkoon ja lopulta suljetusta ovesta sisään omaan huoneeseensa.

Hän istuutui kirjoituspöytänsä ääreen, yrittäen keksiä itselleen jotain järkevämpää tekemistä kuin mietiskely. Hän kaivoi koululaukustaan esiin liemiensä kirjan, avasi sen ja yritti muistella ulkoa vaikeimpien liemien eri ainesosia, niiden sekoitussuhteita ja määriä. Yhtäkkiä jostain kuului koputus, Draco luuli ensin sen tulevan ovelta ja arveli, että kotitonttu olisi ollut tuomassa hänelle pyytämiään ruokia. Sitten hän muisti, että kotitonttu olisi ilmiintynyt suoraan hänen huoneeseensa, joten hän alkoi etsiä äänen lähdettä. Sen aiheutti pöllö, joka koputti hänen huoneensa ikkunaan vaatien häntä avaamaan sen. Hämmentyneenä Draco asteli ikkunalle, avasi sen ja päästi pöllön sisään.

Pöllö lehahti suoraan Dracon työpöydälle ja kävi siihen istumaan, ojentaen jalkaansa kohti Dracoa. Poika ei ollut odottanut kirjettä keneltäkään, joten hän hämmentyi entisestään, ja kun hän lopulta tajusi mennä irrottamaan kirjeen pöllön jalasta, sen käsialakin näytti täysin oudolta. Draco kurtisti kulmiaan, antoi pöllölle pöllönnamin, hätisti sen kauemmas pöydälle ja repi saamansa kirjekuoren auki. Hän hämmästyi suunnattomasti lukiessaan, keneltä kirje oli tullut. Hän silmäili kirjeen läpi pikavauhtia ja syventyi sitten lukemaan sen uudestaan voimatta uskoa silmiään.

Hei Draco,

Kuulin selkkauksestasi veljieni kanssa. Bill kertoi siitä, mutta hän ei halunnut kertoa suurempia yksityiskohtia, ovat kuulemma liian henkilökohtaisia. Ymmärsin kuitenkin, että sinulla ja Billillä oli oikeasti meneillään jotain, eikä kyse ollut vain Ronin harhauttamisesta? Minun täytyy pahoitella hänen puolestaan, Bill ei ole koskaan ollut kovinkaan ajattelevainen, enkä usko hänen olevan sinulle hyvä kumppani. Hän on toisinaan turhan itsekeskeinen, vaikka ihana veli onkin. Hän ei vain ajattele asioita muiden kannalta.

Toivonkin, että voisit antaa anteeksi hänelle, ja saapuisit tänään, maanantaina, Kotikoloon päivälliselle. Sen hetken, kun sain jutella kanssasi pari viikkoa sitten, totesin, että sinähän saatat olla ihan mukava, vaikka Ron onkin kovasti yrittänyt väittää ihan muuta. Mikäli siis sallit, haluaisin kutsua sinut kotiini vähän niin kuin perhepäivälliselle. Olithan sinä hetken aikaa osa perhettä, eikä kenellekään meistä varmasti tekisi pahaa tutustua paremmin yhteen teistä Malfoyista.

Vastaa pian. Voin tulla noutamaan sinut, näin nopeasti voi olla vaikea löytää sopivaa porttiavainta, etkä saa vielä ilmiintyä yksin.

Charlie

Dracon sydän suorastaan pamppaili, kun hän lopetti kirjeen lukemisen. Se tosiaankin oli Charlielta, siis Charlie Weasleyltä, samalta henkilöltä, josta Draco oli haaveillut viimeisimmät päivät aamusta iltaan. Se tuntui ihan liian hyvältä ollakseen totta, mutta siitä huolimatta Draco oli iloinen saamastaan kutsusta päivälliselle. Vaikkakin se tarkoitti sitä, että hänen pitäisi tavata taas muutkin Weasleyt.

Hätäisesti Draco etsi sulkakynänsä, mustetta ja pergamentinpalan, jolle raapusti myöntävän vastauksensa. Hän sitoi sen kirjeen tuoman pöllön jalkaan, avasi pöllölle ikkunan ja katsoi sen lehahtavan taivaalle kohti Weasleyn Kotikoloa. Hetken Draco katseli sen perään, mutta sitten hänen oli pakko miettiä jotain päälleen laitettavaa. Ehkä hänen pitäisi myös käydä suihkussa ennen lähtemistään?

Vielä ennen astumistaan ulos ovesta, Draco kirjoitti ruokailuhuoneen pöydälle pikaisen viestin vanhemmilleen. Viestissä luki vain, että hän oli lähtenyt ystävän luokse syömään ja että häntä ei kannattanut odottaa kotiin vähään aikaan. Samassa hän kuuli jo kartanon pihalta heikon poksahduksen, joka kertoi, että Charlie oli tullut hakemaan häntä. Draco hymyili itsekseen, jätti kirjoittamansa viestin odottamaan vanhempiensa kotiinpaluuta, ja astui itse ulos kartanosta Charlieta tervehtien. Vanhempi mies tervehti myös häntä hymyillen, otti häntä kädestä kiinni ja sitten he kimppailmiintyivät pois.

[haryu]

Noin. Luin kaikki putkeen ja nyt on taas sellainen tyhjä olo. Miks tänkin pitää loppua, ja vielä näinkin arvoituksellisesti? Toivottavasti Draco saa Charlielta haluamansa
Ihanaa muuten että Draco tykkäili Kotikolon tunnelmasta!! (ja meinasin alkaa kiljua kun luin että Draco PYYSI kotitonttuja tuomaan ruokaa)
Kiitos näistä kaikista, pidin äärettömän paljon <3

[Kaarne]

Syystä X (no ei, oikeastaan siitä syystä, että minusta Charlie on ihana ja hänen parittamisensa Dracolle kuulosti jännittävältä idealta) eksyin avaamaan listauksesi ficeistä juuri tämän ja nyt olen valtavan utelias. Olisi varmaankin pitänyt lukea saman sarjan muut osan saman tien, mutta pakko säästää se myöhemmäksi - muuten tilastointi ei edisty koko päivänä.

Tässä ficissä pidin erityisesti kahdesta asiasta (vaikka kokonaisuutenakin tämä oli hyvä ja sujuvasti kirjoitettu). Ensinnäkin nimi oli ihana: nahkasaappaat herättävät minussa sellaisen maskuliinisen mielikuvan ja korvakorut taas feminiinisen (vaikka kumpiakin voi toki käyttää sukupuolesta riippumatta, kuten Charlie hienosti tässä ficissä todisti), joten syntynyt kontrasti on kiinnostava. Osittain juuri nimi saikin minut valitsemaan juuri tämän ficin. Hyvin keksitty, siis.

Toinen asia oli tämän ihana avonaisuus. Et selitä mitään puhki tai vie Dracon ja Charlien suhdetta liian pitkälle, joten lukijalle jää tilaa kehitellä mielessään juuri niin herkullinen loppuratkaisu kuin hän itse haluaa. Se sopii minusta tällaiselle paritukselle oikein hyvin: Charlie ja Draco eivät juurikaan ficeissä esiinny keskenään, joten mahdollisuus on kutkuttava. Muutenkin oli oikein mainiota lukea välillä Dracon näkökulmasta, jostain syystä en juurikaan eksy avaamaan ficcejä, joissa hän olisi keskiössä. (Toisaalta en juuri perusta kuolonsyöjäficeistä, ehkä se osaltaan liittyy siihen.)

Oli miten oli, tämä oli miellyttävä ja virkistävä lukukokemus. Kiitoksia!

[Arte]

Jaahas, mitäs sitä tuli luettua! Tykkään Charliesta ja tykkään raresta, joten periaatteessa lähtökohdat Charlie/Dracon lukemiseen olivat hyvät.

Oli hyvä, että ehdin vähän lukea tuota Bill/Dracoa ennen tähän siirtymistä, sillä muuten teksti olisi ollut varmaan vähän hankalasti ymmärrettävää. Miksi olet päätynyt postamaan nämä erillisinä one-shotteina, kun kaikki kuuluvat selvästi loogisesti yhteen? Olisi ollut ehkä järkevämpää lukea näitä jatkoficcinä eikä erillisinä osina.

Kuten Nevillakin jo sanoi, tekstin nimi on varsin valloittava! Korvakorut tuovat kyllä ensin mieleen naisen, mutta kun tekstin lukee ja nimeä makustelee, se kuvaa kyllä loistavasti ficin toista pääteemaa, Charlieta.

Itse tekstistä: En tiedä missä superkirjoitushaasteessa olet ollut, mutta tekstistä ehkä joo välittyi se, että sitä on kirjoitettu melkoisella vauhdilla ja ehkä vähän tajunnanvirrankin siivittämänä. Tämä kirjoitustyylihän siis on varsin mainio tapa saada tekstiä aikaan, mutta olisin ehkä silti kaivannut viimeistä loppusilausta tähän. Ylimääräiset pilkut muun muassa lauseenvastikkeiden kohdalla vähän häiritsivät, ja tietynlaista toistoa ja ns. tyhjää (ei kauheasti tarinaa eteen vievää) kerrontaa oli minun makuuni turhan paljon. Mutta oonkin kranttu!

Yllätyin siitä, että Charlie oli mukana tekstissä vain kirjeen muodossa. Olisin odottanut, että hahmojen välille olisi oikeasti kehkeytynytkin jotain, kun Draco sitä niin paljon hehkutti, mutta toisaalta ehkä oli parempi että teksti loppui tähän, jotta Draco saattoi viimein olla tyytyväinen saamaansa Weasleyyn (eikä taas kranttuilla jostain piirteestä, josta ei yllättäen tykkääkään ).

Draco tuntui tässä varsin humoristisen oloiselta hahmolta enkä osannutkaan ottaa häntä kauhean vakavasti. Olin aluksi hämmentynyt siitä, että miten se Draco nyt yksin siellä kartanossa on, ovatko Lucius ja Narcissa kuolleet vai mikä tässä on, mutta sitten heille kirjoitettiinkin kirje, jossa kerrottiin syömään lähdöstä. Tykkäsin toisaalta siitä, miten kotitontut tuotiin esiin Dracon arjessa - se jotenkin avarsi sitä yksinäisyyden ja rakkauden kaipuun tunnetta paremmin. Oon aina itse mieltänyt Narcissan loppunen lopuksi aika rakastavaksi hahmoksi poikaansa kohtaan, joten en oikein tiedä, miten olisin tämän Dracon rakkauden kaipuun tulkinnut! Ehkä hän kaipasi eritoten romanttista rakkautta, mutta olisi varmaan pitänyt lukea ihan joku ensimmäinen Weasley/Draco-teksti, jotta olisin oikeasti sisäistänyt sen, että miksi ihmeessä Draco alkoi hengata verenpettureiden kanssa ja vieläpä rakastuikin heihin.

Minulle taisi jäädä lähinnä sekava olo tästä tekstistä. Charlie/Draco on ideana bueno, mutta ehkä mun pitää pureskella asiaa enemmän käytännössä, että hoksaisin sen toimivuuden. Kiitos tästä kuitenkin!