Kirjoittaja: Smarou
Ikäraja: K-11
Paritus: Draco/(ei mainittu)
Genre: Drama, angst, (romance)
Summary: "Pelkään, ettei Draco kestäisi oikeaa elämää. Hän pärjää niin hyvin veitsen terällä, kun ei tiedä alla siintävien liekkien olevan oikeita."
Disclaimer: En omista enkä ole keksinyt itse Dracoa tai Malfoyn sukua, jästejä tai kidutuskirousta. En saa rahaa leikkimisestäni.
A/N: Inspiraatiopaketti -haaste toi tämmöisen koneelleni. Pakettini keräsi Hopeakettu, ja tähän inspiroi yleinen tunnelma, ja erityisesti lainaus;
“Some people are just born with tragedy in their blood.”
-Gretchen Ross, elokuvassa Donnie Darko
He sanovat ja minä valehtelen
He sanovat, ettei Draco Malfoy tunne mitään.
Sanovat, että hänen sydämensä on samasta kivestä kuin kasvot. Yhtä kylmä kuin isänsä on julma. He eivät kuitenkaan kysy miksi. Sillä hän on Malfoy, heitä ei selitellä eikä heiltä kysellä. Malfoyt ovat jotain mikä taikamaailmassa vain on. Niin kuin jästeillä syöpä.
He sanovat, ettei Draco Malfoy räpäytä silmäänsäkään, kun näkee jonkun kuolevan.
Se ei ole totta. Draco ei tiedä niiden ihmisten kuolevan. Hänen maailmassaan ei ole kuolemaa.
Mistä sellainen poika, jolle ei ole koskaan opetettu oikeaa ja väärää, voisikaan värähtää nähdessään pahuutta. Hän on leikkinyt pimeyden kanssa kehdosta asti, se on hänelle kuin ystävä. Lapsi pelkää enemmän vierasta miestä siistissä puvussa kuin tuttua juoppoa, vaikka maailma näkee vain alkoholin runtelemat miehen jäänteet.
He sanovat, että Draco Malfoy ei pelkää satuttaa ketään. Mutta he eivät ymmärrä, ettei Draco tiedä mitä kipu on. Hän ei ole koskaan joutunut tuntemaan sitä.
Ja vaikka maailma maalaa hänestä välinpitämättömyytensä takia yhtä julmaa kuin isästään, en voi olla hänelle vihainen. Minun käy sääliksi prinssiä joka putosi valheiden maailmaan näkemättä ollenkaan sinistä taivasta. Mutta miten pelastaisin jonkun, joka ei tiedä tarvitsevansa apua?
Enkä voi moittia Dracon tapaa nähdä maailma, koska niin hänet on kasvatettu. Ei ole oikeaa ja väärää, on vain asioita. Enkä henno rikkoa hänen kuplaansa, koska pelkään ettei hän kestäisi sitä. Sillä hän on Malfoy, hän ei voi paeta niitä asioita. Ja jos niiden hyväksyminen on ainoa tapa selvitä, en voi ottaa sitä häneltä pois.
Pelkään, ettei Draco kestäisi oikeaa elämää. Hän pärjää niin hyvin veitsen terällä, kun ei tiedä alla siintävien liekkien olevan oikeita.
Jos hän on turvassa omassa maailmassaan, olkoon hän. Vaikka ilman minua.
***
He sanovat, ettei Draco Malfoy tunne mitään.
Mutta he eivät ehkä ole kuljettaneet käsiään hänen kyljillään, puhaltaneet ilmaa hänen iholleen, suudelleet hänen kaulaansa. He eivät ole nähneet hänen värähtävän kevyesti, tärisevän hallitsemattomasti ja huutavan oloaan.
He sanovat, ettei Draco Malfoy räpäytä silmäänsäkään pahuudelle. Ettei Draco Malfoy pelkää satuttaa ketään.
He eivät tiedä, että Draco on itse paholainen sille päälle sattuessaan. Kevyesti hän muuttaa yhteisen arkemme helvetiksi tahtoessaan. Hän ei ymmärrä kieltävää vastausta, hän muuttaa sen myöntäväksi suostutellen, lahjoen, kiristäen ja lopulta pakottaen. Vielä jonakin päivänä hän kiusaa minut hengiltä, ja silloin ruhjeeni ja mustelmani ovat pientä.
Dracon elämä on hyvin yksinkertaista ja turvallista kaikessa siinä kieroudessaan. Mikä muille on pimeyden voimia ja pahuutta, se on Dracon arkipäivää, sunnuntai-päivällinen perheensä parissa. Ja hän hallitsee sen niin hyvin, ettei hätkähdä enää mistään.
Eikä Draco Malfoy tarvitse enää kenenkään hyväksyntää. Siksi hänen maailmassaan hän on yksin, vaikka asun hänen kanssaan ja vannon ikuista rakkauttani, kun kidutuskirous lakkaa heittelemästä kehoani. Mutta hän näkee vain itsensä, eikä minulla ole niinkään väliä.
Draco ei tiedä, että minulla on toinen. Nuori mies, joka rakastaa minua sillä kaikella millä yritin rakastaa Dracoa. Mutta en uskalla jättää häntä, koska se voisi romuttaa jotain mikä hänet pitää kasassa. En uskalla tuhota hänen illuusioita itsestään.
Sillä Draco Malfoy ei voi olla heikko, tai hänet syödään elävältä. Jos minun valheeni pitää hänet hengissä, niin minä valehtelen.
***
He sanovat, ettei Draco Malfoy tunne mitään. Ettei hän pelkää satuttaa ketään.
Sanovat, ettei Dracon ilmekään värähdä nähdessään jonkun kuolevan.
Hän ei huomannut kun minä tein sen. Tein pitkään hidasta kuolemaa hänen silmiensä alla, mutta hän ei nähnyt sitä. Ei välittänyt katsoa minua.
Turruin hänen kylmyyteensä, kaiken yhdentekevyyteen. En minäkään enää tuntenut mitään.
En räpäyttänyt silmiäni sanoessani viimeisen valheen ennen poistumista. Ehkä toivoin, että se saavuttaisi kopean miehen mielen. Ehkä luulin voivani kerrankin satuttaa Dracoa, kuten minua on satutettu.
En rakasta sinua enää.
He sanovat, ettei Draco Malfoy juokse kenenkään perään.
