A/N: Viimeistä osaa kehiin näin hieman myöhässä. Johan oli matka ja ideat ja ajatukset siitä, mihin tämä kaikki johtaa muuttui niin moneen kertaan kuun aikana. Kiitos kaikille lukijoille (teitä on hämmentävän paljon, jos lukukertoja on uskominen) ja kommentoijille. Ja oikein mukavaa, rauhallista ja iloista Joulun viimeisiä tunteja jokaiselle.
****24. Joulun ihme
Sisällä talossa Castiel istui pöydän ääressä hymyillen samalla kun Crowley teroitti näyttävin elkein fileerausveistä. Kaiken tämän idyllin keskellä istui joulupukki, joka oli sidottu tuoliin kiinni. Valkoparran suu tuntui käyvän tauotta eikä hän näyttänyt ollenkaan tyytyväiseltä tilanteeseen.
Dean tunsi tönäisyn ja hän kääntyi katsomaan veljeään.
"Aiommeko olla tässä koko illan vai mennäänkö sisälle?"
Dean luuli, että Sam tarkoitti, että he hiipisivät hiljaa ja salamyhkäisesti sisälle saadakseen yllätyshyökkäyksen edun puolelleen, mutta Sam kävelikin etuovelle ja painoi ovikelloa. Dean ei voinut kuin seurata perässä mykistyneenä.
Castiel tuli avaamaan oven.
"Sam, Dean. Viimein te tulitte", enkeli totesi hymyillen ja päästi pojat sisälle.
Dean kiinnitti huomiota talon koristeluun - olohuoneessa oli ihan oikea joulukuusi ja sinne tänne oli ripusteltu pieniä koristeita tuomaan joulutunnelmaa. Se ollut ollenkaan sellaista, mihin hän oli tottunut. Se ei muistuttanut ollenkaan lapsuuden kurjia, surkeita jouluja. Dean tunsi pienen, katkeran pistoksen sydämessään.
He menivät keittiöön, jossa Crowley oli siirtynyt kattamaan pöytää. Dean huomasi, että Samia tilanne ei näyttänyt vaivaavan yhtään ja veli juttelikin kaikessa rauhassa Castielin kanssa illan ohjelmasta.
"Mitä tämä oikein on?" hän lopulta kysyi jolloin kaikki kääntyivät katsomaan häntä.
"Tiesin, että olet hidas, mutta että näin hidas. Tämä on joulu, Dean", Crowley vastasi keskeyttämättä puuhiaan.
"Ymmärsin sen, mutta miksi?"
"Kysy veljeltäsi."
Dean kääntyi Samin puoleen, jonka kasvoilta syyllisyys paistoi monen metrin päähän.
"Ajattelin, että voisimme kerrankin viettää kunnon joulun. Castiel ja Crowley innostuivat ajatuksesta."
Dean antoi aivojensa raksuttaa ja ymmärrys iskeytyi hänen tajuntaansa järisyttävällä voimalla.
"Olemmeko me ajelleet ympäri mannerta turhan takia koko joulukuun ajan? Mikset voinut vain kertoa minulle?"
"Et olisi suostunut..."
Dean mulkaisi Samia ja hänen olisi tehnyt mieli antaa veljen kuulla kunniansa. Hän kuitenkin ymmärsi koko ajan enemmän kuinka suuren työn, Sam oli tehnyt järjestääkseen tämän kaiken. Ehkä tämä ei olisi niin kamalaa. Ehkä he olivat ansainneet tämän.
"Päästäkää nyt tuo pukki edes irti", Dean huomautti hymyillen.
****
