Otsikko: Paluumatkalla muistoihin
Paritus: hienovarainen Sirius/Lily, James/Lily
Ikäraja: S
Genre: angst, drama
Vastuuvapaus: J.K.Rowling on hieno nainen, hänen hahmojaan vaan lainasin.
A/N: Osallistuu
12+ virkettä XV -haasteeseen (sanalista löytyy lopusta). Sanottakoon, että tavallaan tän ficin tapahtumat on vähän out of the real story, koska Peterin kaksinaamaisuus osittain paljastuu tässä tarinassa ennen kuin hän paljastaa Jamesin ja Lilyn olinpaikan Voldemortille. En oo varma, et ajattelenko, että tää vois jollain tasolla sijoittua kuitenkin varsinaiseen tarinaan, vai onko ihan mahdoton yhtälö. No mutta, pidemmittä puheitta: JEE, selätin virkehaasteen!
Paluumatkalla muistoihin
Siriuksen korvissa kuohuu meri. Eikä se ole mikä tahansa meri, vaan se, jonka juurella seisoo se jylhä ja kolkko raunio, jonne hän ja Lily olivat piiloutuneet vuosia sitten. James oli sinä aamuna sanonut, ettei illan juhlissa saisi olla liikaa kermaa eikä krumeluureja, koska James oli tiennyt, ettei hänen syntymäpäiväjuhlajärjestelyjensä jättäminen Lilyn ja Siriuksen käsiin ollut välttämättä kaikkein parhain idea. Siriuksen ja Lilyn alkuperäisessä suunnitelmissa oli ollut säihkettä, kultaa ja kimallusta sekä hileisiä ilmapalloja, joiden sävyinä olisivat olleet musta ja oranssi, aivan niin kuin Halloweenina, Jamesin lempijuhlan aikaan.
”Tästä illasta tulee niin huippu, kunhan muut ei mene vuotamaan koko ideaa Jamesille”, Sirius oli intoillut maatessaan sohvalla ja täyttäessään ilmapalloja, jotka olivat nekin tuntuneet vuotavan jotain, nimittäin ilmat pihalle sitä mukaa, kun niihin oli koittanut saada ilmaa täytteeksi. Lily oli heittäytynyt Siriuksen viereen sohvalle niin suurella voimalla, että Siriuksen kylkiluu oli tuntunut painuvan kasaan, tai vähintäänkin murtuvan. Sirius oli äännähtänyt vinkaisten, ja Lily oli muksauttanut Siriusta toiseen kylkeen ja huudahtanut: ”Olet kyllä ihan täysi ameeba!” Sirius oli naurahtanut vailla puolustusta, sillä hän oli saanut täytetyksi vasta kolme vaivaista ilmapalloa, vaikka aikaa oli kulunut jo tunti.
Ovi oli avautunut, ja samalla sekunnilla sekä Lily että Sirius olivat alkaneet pidätellä henkeä. Tuokion päästä he olivat kuulleet Peterin äänen, ja Sirius oli aikonut nousta sohvalta, mutta Lily oli painanut käden Siriuksen vatsalle ja nostanut sormen suunsa eteen viestittääkseen, että olisi parempi olla hiljaa. Sirius muisti, kuinka hankalaa oli ollut koittaa pitää kielensä kurissa, koska hän ei ollut ymmärtänyt, miksei Peterille olisi saanut puhua, mutta pian hänkin tajusi, että naarmuisella lautalattialla oli kulkenut Peterin rinnalla joku toinenkin. Peterille vastanneen ääni oli kuulostanut tasaiselta ja matalalta, ja ennen kaikkea täysin vieraalta. Lily ja Sirius olivat nielaisseet täyden hiljaisuuden vallitessa, ja molemmilla oli ollut olo kuin heidät olisi laitettu elävänä krematorioon.
Lilyn silmät olivat tutkailleet pakoreittejä, mutta niitä ei ollut tuntunut olevan. Lily oli ujuttanut sormensa Siriuksen sormien lomaan, tarttunut kiinni kolmesta täytetystä ilmapallosta, painanut silmänsä kiinni, ja viimeinen asia, jonka Sirius muistaa nähneensä ennen ilmiintymistä, oli puoliksi kypsynyt banaani yksinäisenä hopeisella tarjoiluvadilla olohuoneen pöydällä.
Lily oli edelleen pitänyt käsissään ilmapalloja, ja toisen käden sormet olivat levänneet Siriuksen sormien välissä, kun Sirius oli ehdottanut Peterin käyttäytymiselle syyksi sitä, että kakkulähetti oli sairastunut, johon Lily oli vastannut: ”Sirius, en usko, että Peter oli toimittamassa kakkua illan juhliin.” Lilyn kulmahammas oli vilahtanut huulten lomasta, kun tämän kasvoilla oli käynyt epätoivoinen ja pelokas ilme. Vaikka Sirius ei ollutkaan koskaan kokenut todellista rakkautta, saati lohduttavia eleitä, ehkä se taito oli tatuoitu hänen DNA:nsa, sillä hän oli nykäissyt Lilyn kädestä saadakseen tytön lähemmäs itseään, ja oli rutistanut Lilyä lujaa.
Heistä kumpikin oli samaa mieltä siitä, ettei talolle kannattanut enää palata. Lily ei olisi halunnut lähteä paikasta, jonne oli heidät vienyt, sillä se oli kuulemma kuin tapahtumahorisontti, sellainen, josta kukaan ei voisi koskaan heitä löytää. Sirius ei ollut milloinkaan halunnut mitään niin paljon, kuin jäädä sinne Lilyn kanssa, rutistaa tätä ja pitää tämä elossa, mutta hän oli tiennyt, ettei myöskään koskaan voisi antaa itselleen anteeksi, jos Jamesia ei enää olisi ollut iltahämärällä tai seuraavan aamun valjetessa. Vaikka Lilyn ja Jamesin suhde oli kupruillutkin, ja Siriuksen ja Lilyn välit lämmenneet noina kuukausina, Sirius oli halunnut tehdä oikein, ja hän tietää, että niin hän oli tehnytkin.
Siriuksen muistoissa häilyy kaarituen jälki Lilyn iholla, kun hän oli katsonut sivusilmällä Lilyä vaihtamassa paitaa sinä aamuna. Ajatella, että Sirius voisi seistä tässä superkuun alla nyt Lilyn kanssa korvissa soiden meri, ja jalkojen alla maa, jota turvaa tapahtumahorisontti. On turha antautua muistoille, Remus aina sanoo, ja muina päivinä Sirius Remusta uskookin, muttei tänään, ei Jamesin syntymäpäivänä.
Sanalista:1. meri
2. kolkko
3. krumeluuri
4. oranssi
5. vuotaa
6. kylkiluu
7. ameeba
8. vailla
9. henki
10. tuokio
11. naarmuinen
12. tasainen
13. krematorio
14. tutkailla
15. banaani
16. toimittaa
17. kulmahammas
18. DNA / koodi
19. kumpikin
20. tapahtumahorisontti / horisontti
21. iltahämärä
22. kupruilla
23. kaarituki
24. superkuu
25. antautua
