Fandom: One Piece
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, enkä saa leikkimisestä muuta kuin hyvää mieltä.
Otsikko: Tänään varpaat harallaan
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Law/Luffy
Ikäraja: K-11
Genre: fluff, draama, huumori
Summary: Odottamaton kysymys treenin ohessa.
A/N: Apua. : D En voinut välttyä inspiraatiolta Älyttömät otsikot vol. 4 -haasteen ansiosta, eli tekeleen otsikko on sieltä peräisin. Koska kirjoittaminen jumittaa ja kaipasin jotain hölöpölöpiristystä, tuntui hetki toteuttamiseen sopivalta.
Tänään varpaat harallaan
Päivä oli lähes liian kaunis ja kuuma kirjojen pänttäämiseen, joten Law laski tiiliskiven vierelleen penkille, nojautui mukavammin mastoa vasten ja vain nautti harvinaisesta rauhallisesta hetkestä.
Jopa olkihatut näyttivät hieman helteessä nuupahtaneilta ja olivat siunatun hiljaa. Hän ei uskonut sen kestävän kauan, mutta toistaiseksi Nami torkkui aurinkotuolissa, Sanjin jakelemat kylmät juomat tekivät kauppansa tavallistakin paremmin, jopa Franky oli lopettanut nikkarointinsa ja keskittyi vain imemään itseensä litroittain kolaa. Chopper lojui varjossa jääpalapussi otsallaan ja valitti turkkinsa kuumuutta.
Luffy pyöri pitkin lämmennyttä nurmitettua kantta kuin leikkisi jotain helkkarin kaulinta, edestakaisin ja edestakaisin kädet päänsä yli ojennettuina. Hän törmäsi Namin aurinkotuolin jalkaan, jolloin Nami potkaisi häntä ja lähetti hänet taas väkkäränä toiseen suuntaan.
Jestas. Sitä olisi voinut kuvitella, että Luffy oli viisivuotias. Law ei voinut olla ihmettelemättä oliko tämä tosiaankin sopivaa käytöstä miehelle, josta tulee merirosvokuningas, mutta jätti kysymyksen lausumatta ääneen.
Vielä enemmän mietitytti mitä hänestä itsestään mahtoi kertoa se, että hänellä oli suhde tuon virnistelevän väkkärän kanssa. Kun Luffy oli kuudetta kertaa ehdottanut sitä ja suunnannut häneen parhaan anelevan, kimmeltävän, suurisilmäisen katseensa... niin. Vittu.
Siitä oli kaksi päivää eikä Law vielä ollut ennättänyt katua taipumistaan, mutta täytyihän hänen silti olla päästään vialla.
Luffy oli kierinyt hänen luokseen, törmäsi hänen jalkaansa ja pysähtyi.
"Hei", Luffy sanoi, katsoi ylöspäin ja hymyili korviin saakka.
"Hei vain." Helle oli ilmiselvästi sulattanut Lawin aivot lopullisesti, sillä hän ei voinut olla ajattelematta että Luffy näytti tällaisena aivan naurettavan suloiselta, ruohonpätkiä vaatteissaan ja ilmeisen onnellisella tuulella. Mitä hänen pitäisi tehdä? Potkaista Luffy uudelleen kannen poikki vaiko kenties tiputtaa East Bluen harvinaiset lääkeyrtit värikuvina tämän naamalle?
Luffy takertui hänen sääreensä ja sitä tukipuuna käyttäen kipusi istualleen. Hetken Luffy hieroi päätään Lawin polveen kuin jokin omaisuuttaan merkkaava kissaeläin, kunnes mitään sanomatta kiipesi kokonaan penkille ja rojahti makaamaan käyttäen häntä tyynynä.
Lawilla oli siitä paljonkin sanottavaa, mutta kun hän yritti avata suunsa, ulos tuli vain: "..." Niinpä hän jollain tapaa päätyi vain ottamaan vinossa olevan olkihatun Luffyn päästä ja kaivamaan sormensa tämän hiuksiin.
Oli liian kaunis ja kuuma päivä ryhtyä kinastelemaan mistään. Eikä kukaan jaksanut edes kommentoida heidän näyttävän söpöiltä – mikä olisi varmaankin pakottanut Lawin vetämään miekkansa, koska hän ei ollut söpö! – vaikka moni vilkuilikin hieman huvittuneesti heihin päin.
Luffy ravisteli sandaalit jaloistaan ja ryhtyi kipristelemään ja heiluttelemaan varpaitaan hyvin keskittynyt ilme kasvoillaan.
"Mitä sinä oikein teet?" Law kysyi.
"Treenaan."
"Treenaat? Varpaita? Miksi vitussa?" Law epäili ettei todella halunnut tietää, miksi Luffy kuvitteli sen olevan hyvä idea, mutta hänen oli pakko kysyä. Taas niitä asioita, joita hän tiesi katuvansa pian.
"Haluan pystyä venyttämään niitä niin kuin sormia."
"Jaaha. Miksi?"
"Tulin ajatelleeksi yhtä tosi coolia liikettä." Luffy väläytti Lawille leveimmän hymynsä. "Se olisi tosi hyvä, jos vain saisin sen toimimaan... mutta varpaita on tosi paljon vaikeampi hallita kuin sormia! Joten treenaan."
Law yritti kuvitella, millainen olisi 'tosi cool' taisteluliike, joka suoritettaisiin venyttämällä varpaita. Hän ei todellakaan pystynyt siihen.
"No, pidä hauskaa", hän sanoi. "Todennäköisesti joka tapauksessa eduksi jalkaterän lihaksistolle, joten siitä vain. Mutta älä kuvittele, että hieron jalkojasi, jos innostut liikaa ja saat ne ylirasituksesta kipeiksi."
"Jep!"
Miellyttävä hiljaisuus laskeutui jälleen. Law silitteli ja hypisteli Luffyn sotkuisia hiuksia tämän lojuessa selällään, toinen jalka ilmaan kohotettuna. Luffy jatkoi treeniään vähintään samalla intensiteetillä kuin Zoro, haritti varpaitaan kulmat kurtussa kymmeniä kertoja ja vaihtoi sitten jalkaa.
Law ihmetteli, miksei Luffy voinut ikinä olla näin tosissaan minkään järjellisen asian suhteen. Mutta eipä tietenkään. Luffya oli mahdotonta saada kuuntelemaan saati sitten seuraamaan suunnitelmia, oppimaan kartanlukua tai mitään hyödyllistä. Ja sitten kun alettiin puhua varpaiden heiluttamisesta ja venyttämisestä, niin tietenkin Luffy oli yhtäkkiä maailman vakavin ihminen ja keskittyi täysillä.
Yhtäkkiä Luffy jähmettyi kesken liikkeen varpaat mahdollisimman leveästi harallaan ja katsoi Lawia. "Hei Traffy?"
"No mitä?"
"Milloin me kokeillaan seksiä?"
Law yskähti kuin hänen keuhkonsa olisi juuri isketty tyhjiksi. Yhtäkkiä kaikki kannella olijat nojautuivat heitä kohti korvat hörössä, erittäin kiinnostuneina kuulemaan jokaiseen vaihdetun sanan.
Law oli ajatellut seksiä, tietenkin, mutta oli päätellyt hitaan etenemisen olevan suositeltava vaihtoehto. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, minkä verran Luffy tiesi asioista, eikä halunnut yllättää ja saada nyrkistä.
Hän ei taatusti ollut odottanut, että Luffy täräyttäisi kysymyksen hänelle tällä tavalla, täysin odottamatta ja kaunistelematta ja suoraan. Se oli yllättävää, mutta ei oikeastaan epämieluisaa.
"Haluatko sinä?" hän kysyi.
"Joo, tietysti. Miksi muuten muka olisin kysynyt?"
Law liu'utti kätensä Luffyn hiuksista tämän poskelle ja hymyili vastatessaan. "Milloin vain."
"Oikeasti? Niin kuin, vaikka nyt?"
"Miksipä ei." Luffyn kiehnäämisellä Lawin sylissä oli joka tapauksessa tiettyjä vaikutuksia, minkä lisäksi keskustelu oli valuttanut hänen ajatuksensa peruuttamattomasti törkykaivoon, joten hänen puolestaan he voisivat ihan hyvin vetäytyä hyttiin vaikka nyt. "Mutta miksi ihmeessä päätit yhtäkkiä kysyä juuri nyt ja tuolla tavalla?"
"Ai miten?" Luffy näytti hämmentyneeltä eikä ollut vieläkään liikahtanut asennosta, johon oli jähmettynyt ennen kuin oli aloittanut keskustelun.
"Juuri tänään." Law vilkaisi Luffyn koholla olevaa jalkaa sekä harittavia varpaita. "Varpaat harallaan."
"Aa... en tiedä? Se vain tuli yhtäkkiä mieleen. Joten sanoin sen heti."
Law tyrskähti. Oliko hän todella odottanut minkäänlaista muuta vastausta, sitä että Luffy olisi muka suunnitellut jotain?
Ainakin vaikutti siltä, että seksi Luffyn kanssa voisi hyvinkin olla rentoa ja hauskaa puuhaa. Hän työnsi tämän sylistään ja veti mukanaan hyttiin, jotta voisi ottaa asiasta selvää.
