Vehka: Sanottakoon, että itsekin olen ihan iloinen, että raapalehtiset tällaisen tarinaideat pyöräyttivät! Koska tätä on ihan sika hauska kirjottaa 
Tosi erilaista, mitä yleensä kirjoitan, jotenki letkeempää kieli poskessa meininkiä. Kiva, että tykkäät kans <3
4.350 sanaa”Todistaja, kertokaa nimenne ja ammattinne tuomioistuimelle.”
”Olen Maya Fey, meedio ja tuleva Kurain-henkikanavointitekniikan mestari.”
Edgeworth nyökkäsi. ”Olkaa hyvä ja kertokaa, mitä näitte perjantai-iltana.”
Phoenix siristi silmiään. Maya katsoi häntä huulillaan kujeileva hymy, jonka Phoenix tunnisti liiankin hyvin. Se hymy ei ollut tietänyt hänelle ikinä mitään hyvää.
”Kello oli kaksitoista, kun se tapahtui”, Maya aloitti. ”Olin meditoimassa huoneessani, kun vatsani alkoi kurista. Menin alakertaan tekemään itselleni voileivän, kun näin Nickin tulevan ulos keittiöstä.”
”Entä mitä te näitte syytetyn kantavan mukanaan?” Edgeworth kysyi.
”Neiti tuomari!” Phoenix oli nopea huutamaan. ”Syyttäjä ohjailee todistajaa kysymyksillään!”
”Vastalause hylätty. Kertokaa neiti Fey, mitä herra Isi vei keittiöstä.”
Maya osoitti keskelle ruokapöytää. ”Tuon lautasen. Tosin silloin sen päällä oli vielä pitsaa…”
”Hyvänen aika”, Gumshoe päivitteli sohvalta.
”Nick, miten sinä saatoit?” kysyi Larry kyyneleet silmissään.
”Äh, sulje jo suusi, Larry!”
”Puolustus pidättäytyy valamiehistön loukkaamisesta”, Trucy ärähti ja heristi nuijaansa. ”Olkaa hyvä ja aloittakaa ristikuulustelu.”
Maya valehtelee silmät päästään, Phoenix ajatteli suoristaessaan Edgeworthiltä ottamiaan papereita. Ne olivat kaikki tyhjiä. Maya katsoi häntä haastaen silmiin, mutta Phoenix oli varma, että erotti tytön itsevarman olemuksen takaa aavistuksen hermostuneisuudesta. Mitä Maya oikein salaili?
”Neiti Fey”, hän aloitti kuuluvalla äänellä. ”Teidän todistajanlausuntonne on yhtä reikäjuustoa!”
”Anteeksi kuinka?”
”Armon tuomari”, Edgeworth jyrähti, ”puolustus loukkaa todistajaa!”
”Herra Isi!”
”Ensinnäkin, neiti Fey”, Phoenix jatkoi kuin ei olisi kuullut, ”sanomanne on ristiriidassa serkkunne antaman lausunnon kanssa. Kello ei ollut kaksitoista, kun minut nähtiin keittiössä, vaan
puoli yksitoista.”
”Vastalause!” Edgeworth löi pöytää. ”Nuori Pearl Fey saattoi hyvinkin erehtyä ajasta. Mayan todistus pitää: hän näki sinun vievän pitsanjämät keittiöstä!”
”Selitä sitten minulle tämä: miksi ihmeessä olisin vienyt tyhjän pitsalautasen takaisin jääkaappiin?”
Edgeworth katsoi häntä häkeltyneenä. ”Mitä sanoit?”
”Jos Maya todella näki minun vievän pitsalautasen keittiöstä”, Phoenix selitti, ”
miksi se seuraavana päivänä löytyi tyhjänä jääkaapista?”
Edgeworth tuijotti häntä tyrmistyneenä kulmiensa ali.
”Vastaus on yksinkertainen”, Phoenix jatkoi. ”
Minä en syönyt pitsanjämiä. Jos olisin, eikö silloin lautasen olisi pitänyt löytyä muualta talosta? Miksi ihmeessä veisin todistusaineiston takaisin jääkaappiin?”
”Et ole koskaan ollut järjen jättiläinen”, Edgeworth ehdotti.
”Ehkä”, myönsi Phoenix, ”mutta Mayan todistajanlausunnossa on vielä yksi ristiriita.”
Ruokasaliin laskeutui odottava hiljaisuus.
”Maya Fey”, Phoenix julisti, ”tiedän, että salailet jotain, ja aion paljastaa, mitä!”
