Tummien lasien läpi
paritus: tulkinnanvarainen Narcissa/Bellatrix
ikäraja: S
genre: fiilistelevä draama
varoitukset: insestistä virettä
yhteenveto: Monotonisista totuuksista sekä toisensa alleen peittävistä tuoksuista.
A/N: Uusi versio vanhasta ficistä, vaikka ei tässä kyllä enää paljoakaan samaa ole. FF100, sanasta musta.
Bellatrixin huulista jää pikarin reunaan punertava jälki, sellainen kevyesti kupariseksi taittuva. Hän ei itse koskaan valitsisi sellaista sävyä. Narcissa laittaa Andromedan aurinkolasit nenälleen ja kiertää soittorasian avainta äärimmilleen ennen kannen avaamista, tuttu melodia tuntuu vääntyneen vinoon sitten viime kuuleman. Tavallaan se sopii tunnelmaan.
Kuukausi sitten Andromeda lähti, jätti jälkeensä vanhat tavaransa sekä niukkasanaisen kirjeen. Kolme viikkoa sitten äiti alkoi itkeä, kaksi viikkoa sitten katkaistu oksa sukupuusta poltettiin pois näkyvistä, ja vaikkei Narcissa (tietenkään) sitä kenellekään sanonut, hänen mielestään olisi voitu odottaa vähän kauemmin.
Andromedan huone on tabu, kiellettyä aluetta, mutta Narcissa ja Bella tietävät molemmat, että äiti itse käy siellä päivittäin. Istuu katsomassa kaikkia noita vaatteita komerossa, juoksuttamassa kättään niitä pitkin, pyyhkimässä pölyjä hyllyiltä, joihin kotitontut eivät enää saa kajota. Narcissa tahtoisi ottaa jonkun muistoesineen, muttei uskalla, koska pelkää äidin huomaavan. Hänen sormensa syyhyävät päästä jatkamaan kesken jätettyjä ristipisto-orvokkeja. Nekin on varmasti laskettu jo moneen kertaan.
Tummien lasien läpi katsoessa ympäriltä katoavat kaikki värit — päiväpeiton luumunpuna, verhojen sammaleinen vihreys ja soittorasian pinnalle maalattujen kukkasten hento roosa — on pelkkiä mustumisen erilaisia asteita sekä kynttilöiden sumea valo. Bellatrixin huuletkin näyttävät yhtä mustilta kuin hänen hautajaisasunsa, ja hänen tummanpuhuva olemuksensa yhdistettynä ankaraan ilmeseen tuo mieleen muotokuvat vuosisadan takaisista esiäideistä, niistä oikein tiukkanutturaisista.
Oikeasti Bellassa ei ole mitään samaa kuin niissä edesmenneissä kaitakasvoisissa huuhkajissa, hän on verevä ja viehko tavalla, joka ei kai ole täysin suotava yläluokan naiselle. Hän ei ole vakava siten kuin pitäisi, siten kuin Andromeda oli ja Narcissakin yrittää olla, nytkin hän juo jäähyväismaljojaan ahnain kulauksin ja sytyttää imukkeeseen asetetun vaniljasikarin välittämättä lainkaan siitä, etteivät he saisi jättää todisteita jälkeensä, eihän heidän pitäisi alun alkaenkaan edes olla siellä.
“Tämän jälkeen en enää koskaan mainitse hänen nimeään”, Bellatrix on vannonut, “tämän jälkeen unohdan, että häntä on koskaan ollutkaan.”
Narcissa ei pysty lupaamaan mitään sellaista.
Hän suihkuttaa Andromedan parfyymia ranteilleen ja kääriytyy tämän juhlaviittaan, siihen tummaan samettiseen, vetää turkisreunaisen hupunkin päähänsä. Bellatrix nauraa ja sanoo hänen näyttävän typerältä, ottaisit nyt edes nuo aurinkolasit pois, mutta Narcissa vastaa näin olevan hyvä. Näin keskuudesta poistuneita kuuluisikin muistaa — heidän tuoksunsa ja tuntunsa ympäröimänä, katsoen maailmaa hetken verran juuri siten kuin he sen näkivät.
Niin pimeänä, ettei hän voi erottaa varjoista kuin etäiset liekit sekä Bellan valkeat kasvot.
Niin mustana, ettei muita värejä ole olemassakaan, ei sävyjä, vain yksi monotoninen totuus.
Niin Mustana.
Bellatrix kaataa loput viinit pikariin ja ojentaa sen Narcissalle, käskee juoda sen tyhjäksi ja vaieta, mieluiten iäksi.
He virittävät soittorasian kertaamaan sävelensä vielä viimeisen kerran. Ja sitten vielä kerran. Yhden kynttilöistä palaessa loppuun huoneessa on taas vähän pimeämpää, ei kahdesta jäljelle jääneestä ole valaisemaan samoissa määrin, ja Bella riisuu Narcissalta niin viitan kuin tummat lasitkin; silittää pitkiä hiuksia korvan taakse; suutelee otsaa ja suljettuja silmäluomia, koskettaa huulillaan amorinkaartakin niin, että Andromedan jäämistöstä lainattua huulipunaa on nyt Narcissankin kasvoilla.
Mutta jää Narcissan iholle muutakin; Bella on läsnä ja lämpöä hohkaava, ja vielä kauan sen jälkeen, kun he ovat sulkeneet unholaan painettavan entisen sisaren huoneen oven takanaan, voi Narcissa maistaa huuliltaan häivähdyksen vaniljaista sikaria. Sen makea savu on omiaan peittämään alleen hennon parfyymin tuoksun. Lopullisesti.
