Nimi: 13 Perjantai
Kirjoittaja: Kuolotar
Ikäraja: S
Genre: draama
Tiivistelmä: Vanhempani eivät yritä edes ymmärtää minua
A/N: Tämä päivä aiheutti inspiraation ja tässä on sitten tulos!
***
Ihmiset nauroivat minulle huvittuneesti, kun kiersin tikapuut mahdollisimman kaukaa, kieltäydyin kävelemästä samaa katua mustan kissan kanssa tai kun kannoin mukanani hevosenkenkää ja neliapilaa. Heistä taikauskoni on hölmön huvittavaa, aina kun he muistelevat kaikkea mitä taikauskon vuoksi teen, nousee heille naurunkyyneleet silmäkulmiin. Vanhempiani taas taikauskoni raivostutti, he ovat taistelleet sitä vastaan niin kauan kuin jaksan muistaa, he eivät esimerkiksi sallineet minun jättää 13-vuotis syntymäpäiviäni väliin, enkä saanut hypätä 13 ikävuoden yli. He kaikki olivat kuitenkin edesvastuuttomia hölmöjä, kun eivät huomioineet miten tärkeää oli suojautua epäonnelta, he vain laittoivat silmät kiinni ja leikkivät että kaikki on vain unta.
Vanhempani eivät yritä edes ymmärtää minua, kun perjantai kolmastoista koittaa, he eivät anna minun jäädä kotiin, sänkyyni viiden peiton alle kokopäiväksi vaan he pakottavat minut kouluun. Etuovella äiti suorittaa ratsian ja takavarikoi kaikki hölynpölyiset taikakalut, joiden pitäisi suojata minua epäonniselta päivältä. Onneksi olen oppinut jo mitä äiti juoni, joten olen piilottanut pihamme suureen tammeen laatikollisen taikakaluja, jotka ripustan ylleni.
Koulussa selviän sillä, että etsin itselleni turvallisen nurkan välitunnilla ja omin sen itselleni kokonaan, ripottelen suolaa nurkkani ympärille, niin että suola muodostaa puolikehän nurkkani suojaksi. Nurkassa tunnen olevani edes jollain lailla turvassa, mutta sitten kun tunnit alkavat ja minun on käveltävä ihmisjoukossa täyteen ahdettuihin luokkiin. Opiskelustani ei tule yhtään mitään, sillä keskityn koko ajan vilkuilemaan ympärilleni, jotta voin suojata selustani.
Kotimatka on yhtä painajaista, sillä joudun yhä varmistamaan selustaani, kulkiessani kotiin puristan kädessäni olevaa hevosenkenkää ja haen siitä turvaa ahdistukseeni ja pelkoihini.
Saavun kotiin turvallisesti ja helpotus hulvahtaa lävitseni, nyt pääsisin kömpimään sänkyyni ja voisin jäädä sinne loppu päiväksi. Juuri kun olen kömpimässä sänkyyni niin äiti pelmahtaa huoneeseeni ja ilmoittaa että minä ja vanhempani lähdemme myöhemmin keskustelemaan ammattilaisen kanssa ylireagoinnista.
Pahinta tässä ei kuitenkaan ole se, että en voinut jäädä sänkyyni turvaan tältä päivältä vaan olen syntynyt 13 perjantaina kello 13:13 voiko elämässä olla enää enempää sarkastisuutta. Tuon mainitun luvun vuoksi minun on suojauduttava, sillä olen kärkipäässä mitä epäonnisuuteen tulee. Vielä joskus minä todistan vanhemmilleni ja ystävilleni, että minä olen oikeassa mitä taikauskoon tulee.
