nimi: Mitä kortit kertovat
kirjoittaja: Slyttehän minä
fandom: Love Live! School Idol Project
genre: draama, romance
ikäraja: S
paritus/päähenkilöt: NozoEli, eli Nozomi ja Eli
vastuuvapaus: Joo en omista Love Liveä enkä sen hahmoja, mutta tämä ficci on minun.
A/N: Koska en ole nähnyt täällä ficcejä tästä sarjasta. Ja koska NozoEli on mukava shippi.
En oikein tykkää tämän ficin lopun töksähtäväisyydestä, mutta koska heti kirjoittamisen jälkeen olen vähän huono arvioimaan tekstejäni, julkaisen tämän nyt. Mutta jos joskus viikon päästä tämän huonoksi totean, tämä taatusti häviää finistä
hyvin nopeasti. :d
Mitä kortit kertovat
”Elicchi, mitä kortit kertovat sinulle?”
Eli kääntyi hämmästyneenä kohti hymyilevää ystäväänsä, joka pyöritteli korttipakkaa käsissään. Hän katseli tuota hetken ja naurahti sitten epävarmana.
”Luulen, että tuo on enemmän sinun alaasi”, hän totesi, ”En minä osaa.” Toinen kallisti päätään.
”Ethän sinä ole edes kokeillut, et voi tietää. Katso nyt”, Nozomi hymähti ja ujutti kortit hänen sormiensa lomaan.
Eli käänteli pakkaa hämillään. Hän ei ennen oikeastaan ollut edes koskenut näihin kortteihin. Ne tuntuivat olevan jotain voimakkaan maagista, yksityistä, joka kuului vain Nozomille, ikään kuin ne olisivat osa tyttöä itseään. Hän päätti oitis kohdella näitä kortteja suurella kunnioituksella.
”Mitä nyt?” hän kysyi varoen, ja Nozomi kumartui pöydän yli häntä kohden.
”Keskity, Elicchi”, tuo määräsi lempeään sävyyn ja tarttui hellästi hänen ranteeseensa. ”Keskity lujasti, ja sitten, nosta kortti.” Eli tuijotti ystäväänsä äimistyneenä. Mihin hänen täytyisi keskittyä? Kortin nostamiseen? Ajatteluun?
”Nozomi, en ymmärrä…”
”Keskity nyt vaan. Sulje silmäsi, se voi auttaa.”
Eli totteli ja sulki silmänsä. Se ei kylläkään tuntunut auttavan. Ellei sitten hänen täytynyt keskittyä siihen, miten tiedostus toisen lempeästä puristuksesta hänen ranteensa ympärillä kasvoi.
Nozomin kämmen tuntui lähettävän hänen kehoonsa lämpimiä sähköaaltoja, jotka saivat veren jyskyttämään korvissa ja kylmän hien valumaan pitkin selkää. Hän kuuli heidän sydämiensä toisiinsa sekoittuneen sykkeen. Jotain siirtyi hänen verenkiertoonsa, ja Eli uskoi aistivansa heidän ympärillään kiertelevän voimakkaan auran. Ehkä tämä oli jonkinlainen… maaginen yhteys? Oli mikä oli, se ainakin sai hänen olonsa hyväksi.
Eli tarttui korttipakkaan yhtäkkiä paljon varmempana ja vaikka hän näkikin nyt vain pimeää, hänen sormensa sivelivät korttien reunaa, kevyesti tunnustellen, tarkasti valikoiden.
”Älä päästä irti”, hän kuiskasi ja kuuli Nozomin naurahtavan vaimeasti.
Syvä hiljaisuus laskeutui huoneeseen, kummankin tytöistä pidättäessä hengitystään, Elin sivellessä korttipakkaa, ja Nozomin seuratessa vieressä keskittyneenä.
”Elicchi?” toinen kysyi hetken päästä hieman huolestuneena, kun hiljaisuus oli yhä jatkunut, saamatta kuitenkaan vastausta. ”Elicchi, oletko kunnossa?” Nozomi laskeutui tarkkailemaan Elin rauhallisia kasvoja.
Tyttö hätkähti, kun toinen yllättäen avasikin siniset silmänsä ja kiskaisi pakasta yhden kortin.
Vaaleampi tyttö katseli korttia hiljaisena, selvästi ymmärtämättä sen merkitystä. Nozomi kiersi pöydän, nojautuen nyt tuon olan yli.
”Elicchi”, hän hymyili, vilkaistuaan korttia.
”Niin?” Eli nosti katseensa toista kohden, vain yllättyäkseen, kun tuo laski huulensa hänen omiaan vasten.
”Piilotettu rakkaus”, Eli kuuli Nozomin henkäisevän hänen korvansa vierellä, kun tuo nosti hänen aiemmin pakasta vetämänsä kortin rintaansa vasten. Ja kun Nozomi jälleen tarttui hänen ranteeseensa, yhdistäessään heidän huulensa uudestaan, hän tunsi saman ympärillä leijuvan voimakkaan auran.
Heidän yhteisen auransa, heidän maagisen yhteytensä.
Älä päästä irti.
