Savua ja salarakkautta | K-11, Snarmione

[Räntsäke]

Kirjoittaja: Ränts
Nimi: Savua ja salarakkautta
Ikäraja: K-11
Paritus: Severus/Hermione
Haasteet: Kirjoitusterttu (het), perspektiiviä parittamiseen (opettaja), Yhtyeen tuotanto (Kaija Koo, Valomerkin aikaan)
Vastuunvapautus: HP-maailma hahmoineen kuuluu J.K.Rowlingille, kaikki kunnia hänelle siis. Tekstin seassa esiintyvät lyriikat ovat tuosta yllä mainitusta Kaija Koon biisistä, Valomerkin aikaan.

A/N: Synttärilahjafikki FractaAnimalle, paljon onnea. : )


 
                                                           

Savua ja salarakkautta

Syrjäisessä kapakassa oli pimeää ja savuista. Tanssilattialla soitettiin vanhasta taikagramofonista jazzia, pienten pyöreiden pöytien ääressä istui yhtä pyöreitä pukumiehiä polttelemassa sikareita. Hermione nyrpisti nenäänsä sikarin savulle, mutta asteli joka tapauksessa rohkeasti peremmälle. Ei ollut sitä vaaraa, että joku voisi tunnistaa hänet tai hänen seuralaisensa.

Hän puristi pientä samettista iltalaukkua tiukasti kädessään, yritti olla hengittämättä ja asteli sitten salin perimmäiseen pieneen loosiin. Hän pystyi kuulemaan korkojensa kopinan, niin matalaan ääneen pukumiehet keskustelivat tärkeistä asioistaan.

Hermione istuutui niin lähelle seinää kuin pääsi, jotta voisi olla mahdollisimman kaukana sikarin savusta. Hermostuksissaan hän sormeili mustan polvipituisen mekkonsa helmaa. Severuksen valitsema kapakka oli kerrassaan vastenmielinen.

                                                                                       

*

Severus antoi odottaa itseään.

Hermione oli jo hörppinyt muutaman tuopillisen hehkusimaa, kun ovi lopulta kävi ja kelmeäkasvoinen mies astui vähäeleisesti sisään. Mies silmäili kapakan läpi, äkkäsi Hermionen ja lähti verkkaiseen tahtiin tämän valitsemaa loosia kohti.

”Sitä tavallista?” hän kysyi päästyään puhe-etäisyydelle, ja Hermione nyökkäsi lyhyesti.

Severus toi tonttuviiniä kerralla pari pulloa. Mikään ei ollut niin tympeää kuin tilata jokainen lasillinen erikseen, varsinkin, kun he halusivat olla rauhassa.

Hermione oli jo valmiiksi pikku hiprakassa, eikä jännitys enää kahlinnut häntä. Severus kulautti pari isoa viinilasia peräkkäin päästäkseen nopeammin samaan tunnelmaan. Muuten toisen pirteä seura vain ärsyttäisi häntä.

Ensimmäiset parit astelivat tanssilattiaa kohti.


kun valot salin sammuu
ja pimeys piirtää tanssilattian
ja luona baaritiskin viipyy
vielä vieraat hetkisen hehkussaan
joku lähtee kotiin
yksi jää yksin miettimään
toinen aikoo aamuun rakastaa


Viini virtasi pitkään, ennen kuin he olivat tarpeeksi juovuksissa edes vilkaistakseen tanssilattiaa kohti. Hermione olisi voinut olla valmis jo aikaisemmin, mutta Severus oli toista maata. Siihen vaadittiin paljon, että hänet sai rentoutumaan. Lopulta viina, Hermionen taitava suostuttelu ja se tosiasia, ettei kukaan tuntenut heitä, sai Severuksen suostumaan.

Taustalla soi hidastahtinen jazz-kappale, jota kumpikaan ei tuntenut. He ottivat toisista humaltuneista pareista mallia, painautuivat aivan kiinni toisiinsa ja keinahtelivat hiljaa musiikin mukana. Siniset värivalot valaisivat muuten pimeää ja savuista tanssilattiaa.

Severus ähkäisi vaivaantuneena, kun Hermione painoi päänsä hänen rintaansa vasten ja antoi silmiensä sulkeutua. Mutta kun kukaan ei kiinnittänyt huomiota, hän rentoutui.


Kun valot salin syttyy
ja pöydät riisutaan kuormastaan
joku vielä toista etsii joku toisen löytää
toinen unohtaa
sali tyhjenee
eteisessä kympillä kuulla saa
tervetuloa taas uudestaan


Yön pimeinä pikkutunteina kapakan valot räpsähtivät sen merkiksi, että oli aika valua ulos. Vanha taikagramofoni vaikeni, mikä herätti toisissaan kiinni tanssineet pariskunnat horteestaan. Yksi toisensa perään ihmiset poistuivat. Yksinäiset kulkurit lähtivät hoipertelemaan – toivottavasti – kotiinsa, vasta tavanneet nuoretparit pohtivat, kumman koti olisi lähempänä. Pyöreät, sikariaan poltelleet pukumiehet olivat häipyneet jo puoliltaöin.

Hermione kikatti tässä vaiheessa iltaa jo ihan kaikelle, mitä Severus sanoi hänelle. Severus päätti olla kotimatkan mahdollisimman vaitonainen, mutta tarttui joka tapauksessa salarakastaan kädestä. Hän pitäisi kyllä huolen, että Hermione pääsisi turvallisesti kotiin. Pimeät kadut vilisivät petoja, jotka tiesivät, miten helppoja uhreja humalaiset naiset olivat.

Ja voisihan Severus jäädä yöksikin.


Valomerkin aikaan
mitä mukaan saikaan hän
joka oli yksin tullessaan
ja joka kaksin on lähtiessään

mutta minä otan sinut mukaan

niin kuin aina ennenkin

[4forever]

Ihania yksityiskohtia täynnä oleva tarina! Voin vain sulkea silmäni ja nähdä sieluni silmin tämän savuisen ja pimeän pikku kapakan syrjäseuduilla. Kaija Koon kappaleen sanat soopivat tekstiin hyvin, eivätkä olleet irtonaisia tarinasta. Pidin myös siitä, miten paljon yksityskohtia tarinassa oli aina pimeiden kujien pedoista toisiin humaltuneisiin pareihin, ja kelmeistä kasvoista, mustaan polvipituiseen mekkoon.

Hieman olisin tässä kaivannut Severuksen auktoriteettiluonnetta jotenkin esille, vaikka Severus onkin pohjimmiltaan hellä ja rakastava ihminen. Jäin myös janoamaan lisätietoa, miten tähän hetkeen on päädytty, mitä mahtaa tapahtua heidän suhteessaan myöhemmin.

Kiitos lukukokemuksesta
-4forever

[Räntsäke]

4forever: Kiitos kommentista! Enpä edes ajatellut yksityiskohtien täyteyttä, mut onhan tää kieltämättä aika kuvaileva teksti kun alkaa ajatella. Jotenkin elin vaan tän fikin tunnelmassa kirjoittaessani, etten paljon muuten tätä sisältöä pohtinutkaan. Nää on ennen kaikkea tunnelmapaloja savuisesta baari-illasta, joten siksi Severuksen (ja oikeastaan Hermionenkin) luonnekuvaus jäi pikkuisen sivummalle. Mut hyvä jos pidit kuitenkin. : )

[Felia]

Tämäpäs oli ihanan tunnelmallinen pätkä.

Kuvailua oli riittämiin, sillä kaiken pystyi erittäin helposti kuvittelemaan, ja oikeastaan melkein jopa aistimaan - tuli vähän sellainen fiilis, ihan kuin olisi itse ollut samaisessa baarissa seuraamassa tapahtumia sivusta. Severus/Hermione on mielenkiintoinen paritus, ja jotenkin kaksikolle sopi tällainen salamyhkäisempi meininki hämyisessä baarissa.

Tästä kyllä huokui niin hyvin tuo baarin tunnelma - ihmisiä laidasta laitaan, savu, musiikki ja rentous. Tätä lukiessa tuli itsellekin sellainen mukavan rento fiilis ja ehkä myöskin pienen pieni kaipuu jonnekin hämyiseen baariin.

Äääk, apua, sanainen varastoni päätti sitten kuihtua. Tämä oli aivan ihana, kauniin tunnelmallinen pätkä pienine yksityiskohtineen. Tykkäsin kovasti.

Suuret kiitokset tästä!

[FractaAnima]

Haa! On niin hauskaa lukea jonkun toisen Kaija Koo yhtyeen tuotannosta, kun itsehän lähdin ekalla kierroksella samalla artistilla remmiin. Tätäkin kappaletta niin usein kuunnelleena ja lyricsejä lueskelleena oli hirmu paljon ennakko-odotuksia ja fiiliksiä. Ja olihan siellä sitä, savuista ja sumuista fiilistä hämärässä, piilossa, poissa silmistä. Pukumiehet sikareineen olivat minunkin lempiyksityiskohta tässä tekstissä.

Hermionen ja Severuksen suhde vaikuttaa mystiseltä, eivätkä he itsekään taida olla oikein kartalla siitä missä mennään, mutta selkeästi jossakin mennään. Kaikki tuntuu hapuilevalta, mutta kuitenkin totutulta, jopa niin totutulta, että tuntuu kuin kaavoihin olisi kangistuttu eikä niistä päästä eteen eikä taaksepäin, voin kuvitella kuinka heidän yhteiset iltansa menevät joka kerta samalla tavalla. Aika surullista oikeastaan. Nyt jäin vain pohtimaan, että miten kaikki sai alkunsa. 

mutta minä otan sinut mukaan

niin kuin aina ennenkin

Kankeasta tunnelmasta huolimatta näiden lyriikoiden valitseminen loppuun tuo jotain lämpöä tähän. Sellaista, että Severus välittää jollain tavalla kuitenkin, hän aina saattaa Hermionen kotiin, vaikkei ehkä osaa puhua tunteistaan tai ehkä kavahtaakin tanssilattialla häneen nojautuvaa Hermionea, mutta jotain lämmintä siellä on. Hih. :3

Kiitos paljon tästä. 

- Frac

[Räntsäke]

FractaAnima: Kiitos kommentista! Oi että, mä muistinkin puhuneeni irkissä jonkun kanssa Kaija Koosta, ja että hän oli osallistunut kans yhtyeen tuotantoon hänen levyillään... mut olin kyllä unohtanut, että kenen kanssa mä tästä puhuin. : D Onneksi se olit sinä, niin Kaija Koo ei häirinnyt. Ja no, nämä olivat tällaisia pieniä tunnelmapaloja, joita lyriikat vähän tukivat. Joten totta kai tässä on paljon tulkinnanvaraa ja jokaiselle jää mahdollisuus pohtia, miten tähän ollaan päädytty. : )