Kosketus pelastaa | max. K-11 | Dudley/Cho | raapalesarja 12/?

[chitaur]

Ficin nimi: Kosketus pelastaa
Kirjoittaja: chitaur
Ikäraja: Max. K-11, ainakin 5 ensimmäistä osaa S. Mainitaan otsikossa.
Tyylilaji/Genre: H/C, angst, fluff + yleissekoilu
Paritus/Hahmot: Dudley Dursley/Cho Cahng
Vastuuvapaus: Jos omistaisin nämä hahmot, olisivat kaikki jo kuolleita ja kuopattuja. Rahaakaan kukaan ei ole vielä näistä yrittänyt tarjota. Harmi.
Varoitukset: synkistelyä
Yhteenveto: "Vaikka sota oli ohi, kipeät muistot menetetystä ensirakkaudesta eivät jättäneet Chota rauhaan. Taikamaailman hylkääminen on ainoa vaihtoehto, mikäli Cho tahtoo koskaan päästä muistoistaan. Lontoossa hän kohtaa jästimiehen, jonka kanssa olla muistamatta taikuutta yhdessä."
A/N: Osallistuu Kerää kaikki hahmot -haasteeseen hahmolla Cho Chang ja KOP2 haastebooliin parilla Dudley ja Cho. Myös yhteenveto on poimittu haasteboolista.

Tähän mennessä osia raapalesarjaan on kirjoitettu 5. Lisää on tulossa, luultavasti tulee useamman kymmenen raapaleen sarja, +20 raapaletta. Raapaleet ovat tähän mennessä 100 tai 150 sanaa pitkiä, tupliakin on mahdollisesti tulossa. Tykästyin paritukseen, joten näitä tulee vaikka kommentoijia ei kiinnostaisi. Toki olisi ihan mukavaa, jos kommentoijia kiinnostaisi - ihan vaikka sen takia, että kommentoija haluaa osallistua johonkin monista kommentointihaasteista. Muistakin syistä kommentointi sallittu. Ihan vaikka vain ilmiantakaa, että olette lukeneet tekstin.

Nyt teksti on aika synkistelyä ja hienoista hurt/comfortia. Fluffia tulossa, samoin lisää hurt/comfortia, joka olikin tarinan alkuperäinen genre, joka lähti kirjoittaessa elämään - en voinut sitä liian alkuun tunkea liikaa suunnittelemani juonen pohjalta. Nauttikaa (tai älkää)!

1. luku (150 sanaa, sallittu)

Cho Chang hymyilee valokuvia otettaessa kauniisti. Nyt hän ei sitä tee. 18-vuotiaan nuoren naisen kasvot ovat sodan väsyttämät. Joskus varmasti hyvin kaunis nainen on painunut kasaan. Kuin hän voisi pudota hetkellä millä hyvänsä penkiltä ja vajota maan sisään. Tai muuttua näkymättömäksi. Hän istuu puistonpenkillä Lontoossa, mutta kukaan ei välitä. Ihmisillä on omat menonsa. Ei ketään kiinnosta.

Kuin tyhjästä itkevän naisen eteen ilmestyy vaalea nuorimies.

”Hei, Onko joku hätänä?” mies kysyy hiljaa vavahtelevalta tytöltä. Hänen katseessaan on myötätuntoa.

Cho uskaltaa nostaa hieman katsettaan. Hän näkee vaalean, ikäisensä miehen. Tämä ei ole perinteisellä tavalla komea, mutta joku miehessä iskee tyttöön. Hän on varma, että hän on nähnyt miehen, tai edes miehen sukulaisen joskus ennenkin. Mies muistuttaa myös Cedriciä. Mies käyttäytyy juuri samalla tavalla kuin naisen kuollut poikaystävä, juuri sillä tavalla, mihin nainen poikaystävässään ihastui.

Hän vajoaa syvään nyyhkytykseen. Mies istuu hänen viereensä ja kietoo kätensä nuoren naisen hartioille. Tällä on nyt rankkaa.

[chitaur]

A/N: Mun mielikuvissa Dudley on tosiaan laihtunut ja muuttunut komeaksi ja lihaksikkaaksi heti Harryn lähdön jälkeen. Se saattaa olla toiveajattelua, mutta ajatelkaa asiaa totena tätä lukiessa.

2. luku (100 sanaa, sallittu)

Chosta tuntuu hyvältä miehen kietoessa käsivartensa hänen ympärilleen. Kädet lämmittävät kivasti liian ohuisiin vaatteisiin pukeutunutta naista. Cho nyyhkyttää ja painu vasten miestä. Mies on sopivan lihaksikas, tukeva ja turvallinen.

Pian Cho huomaa, että hänen itkunsa ovat jo itketty. Yhtään kyyneltä ei tule. Nainen painautuu silti yhä lujemmin vasten miehen lihaksikasta rintaa. Mies silittää hiljalleen Chon ennen niin paksuja ja kiiltäviä hiuksia. Nyt nekin tuntuvat ohuemmilta ja kiillottomilta. Kuin koko tyttö olisi painunut kasaan.

”Älä laske irti”, tyttö mutisee miehelle miehen otteen hieman löystyessä.

”Ei, en”, mies vastaa karhealla äänellä. Hän kiristää taas otettaan tytön ympärillä saaden tämän huulille pienen hymynpoikasen.

3. luku (150 sanaa, sallittu)

Ilta on jo pitkällä. Cho istuu salaperäisen miehen sohvalla. Mies sanoi, että häntä kutsutaan yleinsä vain kirjaimella D. D opiskelee kauppakorkeakoulussa ja työskentelee osa-aikaisesti kuntosalilla. Hän harrastaa painia ja on siinä kuulemma ihan hyvä. Hänellä oli nuorena ottoveli jota hän kiusasi. Hän oli nuorena lihava. Hän ei ole väleissään vanhempiensa kanssa. Mutta hän ei tee sitä enää. Hän muutti elämänsä täysin ja lopetti sellaiset touhut.

Nyt hänen sohvallaan istuu itkettynyt tyttö joka kaipaa läheisyyttä. Ja eroa maailmastaan. Tämän miehen luona hän varmasti saa sitä. Mies ei välitä kuunteleeko tyttö, hän tietää vain sen, että miehen puheita kuunnellessaan nainen ei joudu ajattelemaan syitä, joiden vuoksi hän itki puistossa. Hän haluaa vilpittömästi auttaa Chota saamaan elämänsä kuntoon.

”Teetä”, saapuu mies keittiöstä. Cho ottaa höyryävän mukin käteensä hiljaisena. Tee tuoksuu hyvälle. Hän ei ole juonut samalta tuoksuvaa teetä ennen. Se on hyvä. Hän ei halua kohdata mitään, jonka hän on saattanut kohdata ennen.

[chitaur]

A/N: Äsh, vedetään tästä kaksi seuraavaakin lukua ulos. Tänään en ole juuri tätä kirjoitellut (niin juu, keskeneräisiä tekstejä on se 10), mutta seitsemän osaa tätä on valmiina. Koska lomaa on enää kaksi päivää jäljellä, lisäilen tämän jälkeen seuraavia lukuja joskus viikonloppuna.

4. luku (100 sanaa, sallittu)

Aikana Cedricin kanssa, nainen saattaa ajatella päässään. Hän pystyy sanomaan kuolleen poikaystävänsä nimen. Siihen hän on jo päässyt. Velhosota nosti mietteet taas hänen päähänsä. Ei niin saisi käydä. Hän oli jo käynyt tunteensa läpi. Sodan ei olisi pitänyt tuoda niitä muistoja takaisin raakana ja tuoreena. Se ei ollut reilua.

”Onko elämä reilua?” hän sanoi hän vaisulla äänellä hörpittyään hetken teetä. Hän on yhä surkea, mutta hän on saanut jo äänensä takaisin,  vaikka heikkona. Hän haluaisi sanoa ääneen, miltä hänestä tuntuu. Hän haluaisi kertoa, mitä on jäs- ei, ei mies oli jästi. Mies on hän. Ihminen. Mitä on hänen tietämättään tapahtunut.

5. luku (100 sanaa, sallittu)

”Ei”, mies sanoo painokkaalla äänellä istuutuen hänen viereensä. Hän painaa pikaisen suudelman naisen päälaelle. Se tuntuu molemmista oikealta. Se tuo naiselle pientä toivoa. Miehelle myös. Hänenkään elämänsä ei ole helppoa. Hän ei kuitenkaan puhu siitä naiselle. Naisella on paljon rankempaa.

”Voit muuten sanoa minua Choksi”, nainen sanoo katsoen miestä silmiin. Miehen silmät ovat kauniit.

”Kiitos”, D vastaa. D ei ole mukava nimi, Cho ajattelee. Se jättää liikaa mietittävää. Mies voisi kertoa nimensä. Se on varmasti joku hyvin tavanomainen. Daniel, luultavasti.

”Haluaisitko suudella minua?” kuiskaa Cho. Hän ei halua läheisyyttä. Mutta hän haluaa silti sitä. Se saa hänet tuntemaan itsensä kelvolliseksi.

[chitaur]

A/N: Oli sitten pakko lisätä tämä luku tänään. Ehkä näitä joskus saisi julkaistua tekstin päivävauhdilla, niin ei topa putoaisi (koska kommentoijua ei ole näkynyt  ). Ja muutenkin tulisi kirjoitettua tätä vähän enemmän, ei jäisi tämä teksti kesken. Tällä hetkellä tekstiä on valmiina 11 osaa, ja koska juonella ei ole varmaan mitään merkitystä tämän tekstin kannalta. Angstifluffiurtcomforttia kun tämä on. Osallistuu Kirjoituserttu-haasteessa OTP-terttuun.

Varoitukset: Viitauksia seksiin, jos sen haluaa niin ymmärtää, vaikka voihan se tietysi viitata johonkin muuhunkin. Tosin voin kertoa sen viittaavan seksiin.

6. luku (200 sanaa, K-11

Miehen painaessa pehmeät huulensa naisen huulille molemmat sulkevat silmänsä nautinnosta. Cho irtautuu hetkeksi tästä maailmasta, jos hänen elämänsä olisi aina tätä. Silloin hänen ei tarvitsisi ajatella menneisyyttä. Kyyneleet kihoavat hänen silmäkulmiinsa kesken suudelma. Parhaan suudelman, jota hän on koskaan saanut. Hän ei myönnä sitä itselleen, mutta miehen suudelmat ovat parempia kuin Cedricin. Mies ei tavoittele nimittäin vain omaa etuaan. Hän tavoittelee Chon nautintoa.

Molemmat kietovat kätensä toistensa ympärille. Cho lähes tukistaa miehen hiuksista. Mies hyväilee naista hyvin tietäväiseen sävyyn. Nainen saattaa vain huokaista nautinnosta. Heidän lopettaessaan suudelman katsoakseen toisiaan on Chon silmissä hymy. Suu on hiukan raollaan. Mies jatkaa suutelemista. Se on nautinnollisinta, jota nainen on kokenut.

Pian nainen on miehen sylissä. Vahvat käsivarret kannattelevat mieheen tarrautunutta naista heidän edetessään kohti makuuhuonetta. Päästyään petaamattomalle sängylle he irtautuvat hetkeksi toisistaan huohottaen. He hymyilevät. He nauttivat. Cho ei enää ajattele elämäänsä. Hän on niin tuon komean miehen pauloissa, että hän tietää tasan tarkkaan, mitä hän haluaa. Mutta hän ei mainitse siitä miehelle. Mies päättäkööt asiasta itse. Mutta D haluaa samaa kuin nainen. Ovathan he nuoria, elämänsä alussa olevia. Pohjimmiltaan, heidän salaisuuksiensa ja ulkokuortensa alta he ovat hyvin samanlaisia ihmisiä.

Kun mies mainitsee asiasta hienovaraisesti, Cho hyökkää hänen kimppuunsa. Sitä hän on halunnut.

[chitaur]

A/N: Ikäraja saattaa olla taas vähän yli, mutta älkää antako sen haitata, eli kyseessä on yliarvioitu K-11 -raapale, kuten edellinenkin. Ensimmäisestä koulupäivästä olen selvinnyt (mutta en kotimatkasta, -26 celsiusta kävellen, hyrr), huomenna onneksi enää ennen viikonloppua. Kone onnistui hävittämään yhden tekstin (Windows 10 ja automaattiset päivitykset  ), sitä uudelleenkirjoitellessani on tämä päivä mennyt.

Osallistuu Kirjoitustertun OTP-terttuun.

7. luku (100 sanaa, S)

”Mä tykkään susta”, Cho sanoo kaiken päätteeksi. Nainen oli päässyt hetkeksi pois tästä maailmasta. Hän oli päässyt nautintojen maailmaan. Myös D oli kokenut saman lohduttaessaan naista. Tunteet olivat olleet herkässä. Lopuksi nainen nainen purskahtaa lohduttomaan nyyhkytykseen.

”Älä itke”, D sanoo hiljaa ja istuu naisen viereen. Nainen nojaa mieheen ja nyyhkyttää yhä rajummin. Mies kietoo käsivartensa naisen ympärille. Hänellä ei ole sanoja lohduttamaan tätä. Hän pystyy välittämään vain teoillaan. Sillä, että he tapasivat vasta aamupäivällä ei ole enää merkitystä. He tuntevat olevansa ajattomia. He ovat tässä ja nyt. Eivät missään muualla.

Mies seisoo peilin edessä haromassa hiuksiaan. Nainen kävelee hänen luokseen.

(A/N2: Onnistuin sitten postaamaan tekstin kaksi kertaa tähän, se nyt korjailtu)

[Grenade]

Haa, paritus nappasi mielenkiintoni ja oli pakko tulla vilkaisemaan, mitä olet Dudleyn päänmenoksi kehitellyt. Raapalemittakin oli oikein oiva, ehdin just sopivasti nautiskella tarinan näin illalla. Tykkäsin siitä, mitä luin. Kieli on hyvää ja teksti menee sujuvasti eteenpäin. Ehkä hieman mietin tuota, että Dudley on muuttunut noinkin paljon, koska olihan hahmo melko hemmotellun kakaran perikuva kirjoissa, mutta annan nyt anteeksi, koska jokaisella kuitenkin on omat mielikuvansa hahmoista ja noh, ehkä Dudleykin on tullut tajuihinsa, ettei se ollut hyvä tapa elää. Hiukan myös mietin sitä, että aika nopeaan tapahtumat sujui, mutta toisaalta raapalemitta antaa anteeksi myös sen, että lukija voi ajatella osien välissä tapahtuneen jotain.

Chon epätoivo on kuvattu hyvin ja jäin miettimään, miksi hän on niin alakuloinen. Onko se vain sota, vai onko vielä jotain, jota ei ole lukijalle paljastettu... Kuvailu toimii hyvin ja tekstissä on hyvä tunnelma. Joissain kohdissa lauseet ehkä tuntuvat hieman töksähtäviltä, niihin voisi ehkä käyttää muuta välimerkkiä kuin pistettä, mutta toisaalta maailma juurikin näissä ensimmäisissä raapaleissa on sellainen, että lyhyet lauseet toimivat ja tuovat omaa tunnelmaansa.

Pakko nostaa vielä muutama hyvä juttu!

He tuntevat olevansa ajattomia

Tää oli mun mielestä jotenkin tosi kauniisti ilmaistu. Sain heti jotenkin mielikuvan siitä, millainen fiilis heillä voisi olla, kun tuntee olevansa ajaton.

Hän ei halua kohdata mitään, jonka hän on saattanut kohdata ennen.

Tämänkin lauseen tunnepitoisuus jotenkin iski lujaa, sopivan melankolista ja jotenkin se saa lukijan arvailemaan, että Cho on kyllästynyt, ehkä pettynytkin siihen, missä on ennen ollut.

Eli joo, jään seurailemaan, mitä olet kehitellyt näille kahdelle! Todella rareparitushan tämä on, mutta elämä on oikeastiki mutkikas. Toivottavasti jotain ihan kamalaa et ole jo kirjoittanut heille, koska Dudley vaikuttaa melko symppikseltä näin selvittyään teini-iän tuskasta.

[chitaur]

Grenade, Dudleyn nyt oli pakko olla aika muuttunut, muuten en hänestä olisi saanut mielekästä hahmoa tähän. Itse uskon, että hyvin mahdollisesti Dudley on muuttunut hyvin rajusti ajoistaan kotona, hänestä on kasvanut hyvin järkevä aikuinen. Se on sitten eri asia, tuleeko hänestä kuvailemaani lihaksikasta hahmoa  Taisi se piirre Dudleylle tulla, kun luin toisen ficletin, jossa hän oli niin muuttunut. Ja koska pidän hahmosta todella paljon, oli miestä pakko muuttaa. Nopeaanhan nämä tapahtuvat sujuvat, nyt olen alkanut vähän rauhoittamaan tapahtumien kulkua näissä ihan uusimmissa luvuissa, jotta parissakymmenessä raapaleessa ei naimisiin asti ehdittäisi!

Lyhyiden lauseiden kanssa olen itsekin tapellut. Tuntuu siltä, kun vaihtoehtoina olisivat vain kappaleen pituiset virkkeet tai lyhyet ja töksähtelevät lauseet, omissa teksteissä se välimitta on hävinnyt johonkin. Chon murheiden takana saattaa olla myös jotakin muuta, kunhan se muotoutuu kirjoittaessa ajatuksesta sanoiksi... Ihanaa, että olen ainakin joihinkin kohtiin saanut tunnelman vangittua.

A/N: Tämä ensimmäinen raapale on tälläinen turha ja mitäänsanomaton, joten pistetään kaksi tekstiä putkeen. Osallistuu taas kerran Kirjoitustertun OTP-terttuun. Jälkimmäisessäs Dudley taitaa osallistua ihan kunnon päähenkilönä touhuun, joten on aika keräillä hänet Kerää kaikki hahmot -haastetta varten.

Varoitukset: Jälkimmäisesstä itsetuhoisuutta, siksi se K-11

8. luku (100 sanaa, S)

”Sä pelastit mut itseltäni”, nainen mumisee miehen kyljelle. He seisovat molemmat peilin edessä. Mies näyttää komealta. Cho näyttää ryytyneeltä ja väsyneeltä, mutta nyt hänen kasvoiltaan näkee valon. Katsoessaan naisen peilikuvaa D ymmärtää, mitä hän on naiselle tehnyt.

Hän on pelastanut Chon. Nainen on jo heidän päivän mittaisen tuttavuutensa aikana muuttunut huomattavasti. Mies pelkäsi aluksi etenevänsä liian nopeasti. Mutta juuri sitä nainen kaipasi. Nainen kaipasi hänen läheisyyttään ja lohdutusta. Samalla mies lohdutti itseään, hänkin oli kaivannut juuri tätä. Hänen elämänsä ei ollut ikinä ollut helppoa. Nainen oli tehnyt siitä helpompaa jo yhdessä päivässä. D tiesi sen jo, he kuuluisivat ikuisesti toisilleen.

9. luku (100 sanaa, K-11)

Seuraavana päivänä yliopistolla D ei pysty keskittymään mihinkään. Mies huomaa naputtelevansa läppäriään silloinkin kun sitä ei tarvitsisi. Hän ei pysty keskittymään luennoitsijoiden puheisiin, vaan kuulee päässään yhä Chon sanat.

”Sä pelastit mut itseltäni.”

D miettii myös sitä, voisiko hän kertoa naiselle saman. Nainen pelasti myös miehen omalta itseltään. Miehen elämällä ei ollut suuntaa, ei tarkoitusta.  Hän oli pohtinut vakavasti sen päättämistä. Mutta nainen oli jotakin, jotakin suurta. Jotakin, jonka vuoksi elämää kannatti jatkaa. Hän miettii sitä, onko hän yhtä tärkeä naiselle kuin nainen on hänelle. He ovat nimittäin vaihtaneet keskenään vain muutaman sanan. Läheisyys puhuu puolestaan mutta ei takaa mitään.

[chitaur]

A/N: Tänään on tullut kirjoiteltua vähän kaikenlaista, mutta nyt on tähänkin taiottu yhteensä 12 lukua. Tämä teksti vastaa aika hyvin omaa alkuperäistä käsitystäni raapaleesta; yhteen putkeen kirjoitettu teksti ilman vuoropuhelua. Mutta älkää huoliko, hyvät ystävät; päästään pian vuoropuheluihin saakka tässäkin sarjassa!

Varoitukset: Jos ajattelee äärimmäisesti, saattaa tekstin ymmärtää itsetuhoisesti, sitä kirjoittaessa oli ainakin todella masentava olo. Ikäraja voisi luultavasti olla myös sallittu, mutta mielummin liian korkea kuin matala.

10. luku (100 sanaa, K-11)

Nainen istuu koko päivän miehen sohvalla tuijottaen tyhjyyteen. Hänen kasvoillaan käy vuoroin hymy, vuoroin suru. Hymy tulee tästä hetkestä. Miehen taivaallisista kosketuksista ja puheista. Miehen antamasta läheisyydestä ja turvallisuudentunteesta. Siitä, että Cho ei ole enää yksin, vaan hänellä on joku, joka välittää. Ainakin sillä hetkellä. Surullinen ilme taas on seurausta menneisyydestä, sekä mahdollisesta tulevaisuudesta. Cedricin kuolema jyskyttää yhä hänen päässään, vaikka kaikesta on jo neljä vuotta. Tulevaisuuskin saattaa olla mitä tahansa. Ehkä hän oli miehelle vain tapa tyydyttää itseään. Mies ei vaikuttanut lainkaan siltä, mutta miehistä ei koskaan tiehyt. Hän tiesi vain sen, että tällä hetkellä mies vaikutti välittävänsä naisesta.

[chitaur]

11. luku (100 sanaa, S)

Illalla mies saapuu kotiin vasta kymmeneltä. Tämä on ollut yliopistolla, tehnyt muutaman tunnin työvuoron ja käynyt kaupassa. Kaiken lisäksi hän on käynyt hakemassa noutokiinalaista. Nainen hymyilee ja kävelee keittiöön miehen purkaessa ostoksiaan. Hän halaa miestä takaa ja D hymyilee hänelle kääntyen katsomaan naista. Cho katsoo miestä suoraan silmiin. Hän ei ole lyhyt, mutta D on pitkä. Sekä helvetin komea ja atleettinen, nainen lisää mielessään. Hän haluaisi sanoa sen myös miehelle, mutta ei kehtaa. Mies ei saa luulla naista liian tungettelevaksi. Vaikka tämä pelastikin hänet. Cho on silti hyvin arka, vaikka hän tietää miehen olevan hänen valittunsa.

He suutelevat toisiaan intohimoisesti.

[chitaur]

A/N: Tässä vielä hyvin kerrontapainotteinen raapale, kaksi seuraavaa osaa ovat taas enemmän dialogiin keskittyviä tuplaraapaleita. Näitä kahta tuplaa pidemmälle en olekaan vielä toistaiseksi kirjoittanut, mutta eiköhän se jatku siitä hyvin samantapaisella painotuksella kuin muutkin, tosin ehkä vielä enemmän fluffynä seuraavan muutaman osan ajan. Nyt tämä tyttö kuitenkin häipyy taas katsomaan Uutta Sherlockia, vielä sunnuntaihin asti kun pitäisi jaksaa ilman erikoisjaksoa 

Varoitukset: Viittauksia seksiin.

12. luku (K-11, 100 sanaa)

Suutelu jatkuu helposti muihin touhuihin. D ja Cho ovat kuin luotuja toisilleen heidän tunnustellessaan toistensa vartaloita ja nauttiessa toistensa lämmöstä. He ovat taas tässä pisteessä, pisteessä jossa vasta hetken toisensa tunteneet aikuiset osoittavat, kuinka paljon he toisistaan välittävät.

Tunne on maailman paras molempien mielestä. He ovat menneisyydessään tunteneet itsensä niin onnellisiksi ja kokonaisiksi vain fantasioissaan, joita on uneskeltu iltamyöhällä. Niitä on uneskeltu niinä iltoina, kun unta ei ole tullut, vaan se on jäänyt vahvempien muistojen levottomaksi pyörimiseksi päässä.

Nyt se ei kuitenkaan ole enää kenenkään unelmaa, se kaikki on totisinta totta heille molemmille. Niin hyvä olo voisi jatkua ikuisuuden loppuun.

[Grenade]

Kappas, tänne onkin tullut taas lukuja lisää sen jälkeen, kun olen viimeksi kommentoinut. Hyvä, että nainen on saanut nyt taas elämänsä raiteilleen. Kiinnostaisi kyllä kuulla, mikä hänen menneisyydessään häntä niin vaanii, jos se niin painaa naista kasaan koko ajan. Vähän myös hämää, miksei Dudley kerro omaa nimeään Cholle, häpeääkö mies sitä vai mikäköhän mahtaa olla perimmäinen motiivi...

vaikka hän tietää miehen olevan hänen valittunsa.

Hieman tässä kohtaa mietin, että aika nopeaa toimintaa, jos ovat tunteneet pari päivää.

Niin hyvä olo voisi jatkua ikuisuuden loppuun.

Miksi mulle tulee jotenkin sellainen fiilis, ettei kannata nuolasta ennen kuin tipahtaa, toivottavasti kuitenkin kaikki menee hyvin.

Läheisyys puhuu puolestaan mutta ei takaa mitään.

Aww, tää oli jotenkin hienosti sanottu.

Jään taas odottelemaan, millaisiin tilanteisiin viet Duddiksen ja Chon seuraavaksi.

[mursuhilleri]

Paritus johdatti minut tänne, enkä pettynyt. Olen salaa mielessäni kuvitellut, että aikuinen Dudley on juurikin tälläinen. Ihanaa, etten ole ainoa Olisi kiva kuulla Dudleyn tarina, miten hänen elämänsä koki noin suuren muutoksen (:

Jään odottelemaan jatkoa (: