Title: Täysin kujalla
Author: Julma-Nala, eli allekirjoittanut
Beta: Minä luulin niitä taruolennoiksi
Genre: adventure, minihumor, oneshot
Pairing: Ei löydy
Rating: S
Summary:
Tom Marvolo Riddle näki jotain, mitä hänen ympärillään olevat ihmiset -muutamaa oudosti pukeutunutta poikkeusta lukuun ottamatta- eivät nähneet. Hän näki kapakan. Kapakan ovessa luki Vuotava noidankattila.
Disclaimer: En omista kaljuunaakaan, valitettavasti
A/N~Eli kertoo Voldemortin ensimmisestä Viistokuja-vierailusta. 4. osa ficcisarjaani
Lordi Voldemortin elämä ja murhat. Osat eivät ilmesty oikeassa järjestyksessä. Kommentti vapaa, mutta pakollinen
Täysin kujallaTom Marvolo Riddle näki jotain, mitä hänen ympärillään olevat ihmiset -muutamaa oudosti pukeutunutta poikkeusta lukuun ottamatta- eivät nähneet. Hän näki kapakan. Kapakan ovessa luki
Vuotava noidankattila.
Tom epäröi sekunnin murto-osan, ajan, jota kukaan muu ei edes huomaisi, mutta joka ärsytti poikaa itseään aivan suunnattomasti. Nyt ei saisi näyttää epävarmuuttaan. Hän huokaisi syvään ja käänsi kahvasta.
Hän tiesi heti astuneensa sisään oikeasta ovesta. Ovi sulkeutui itsekseen hänen takanaan, eikä ulkopuolelta tulevaa hälyä kuullut lainkaan.
Astuessaan peremmälle pubiin, hän näki jonkun -tai jonkin- joka näytti hänestä aivan vampyyriltä ja jonka hän kuuli tilaavan kuusitoista senttilitraa hienointa vuoden 1365 maahisenverta.
"Tai tuo samantien koko pullo, juomaanhan tänne tultiin." Baarimikko hymyili ystävällistä hampaatonta hymyään ja nosti pullon esiin kaataen lasiin paksua tummanpunertavaa nestettä. Ei ollut epäilystäkään siitä, mitä se oli.
Tom ei kuitenkaan ollut tullut tänne juomaan. Hän väänsi kasvoilleen hurmaavimman ja viattomimman hymynsä ja kysyi mahdollisimman kohteliaasti:
"Anteeksi, voisitteko neuvoa, kuinka pääsen Viistokujalle ostamaan koulutarvikkeitani? Minun käskettiin kysyä Tom-nimistä pubinomistajaa."
"Minä olen nimeltäni Tom ja omistan tämän pubin. Viistokujalle pääset tuolta takahuoneen kautta, tuo kolmas ovi seinästä laskien. Sulje ovi takanasi ja kävele käytävän päähän ja sieltä portaat alas. Eteesi tulee tiiliseinä. Laske roskapöntön päältä kolme tiiltä ylös ja kaksi tiiltä ristiin ja napauta sormellasi tiiltä johon päädyit. Seinä päästää sinut läpi Viistokujalle", toinen Tom lateli ulkoaopetellun kuuloisesti.
"Muistatko varmasti kaiken?" baarimikko lisäsi ystävällisesti.
"Muistan. Aivan varmasti, kiitos paljon", Tom mutisi hämmentyneenä ja kääntyi kannoillaan lähteäkseen ovea kohti. Hän ei ollut tottunut moiseen ystävällisyyteen.
Tomista tuntui, että käytävä ei loppuisi ikinä. Nähdessään portaat hän huokaisi helpotuksesta ja juoksi ne alas.
Baaritiskin takana pubia pitävä Tom katsoi pojan perään, kunnes tämä katosi kovapuisen oven taa. Kuvitteliko hän vain, vai oliko poika ollut jotenkin omituinen? Ikään kuin uhkaava, mutta kuitenkin itsekin uhatun oloinen. No, Tom ajatteli, omituista porukkaa lappasi sisään harva se päivä. Poika oli kyllä kaikista oudoin, omalla tavallaan.
Toisaalla Tom oli jo hyvää vauhtia laskemassa kolmea tiiltä ylös ja kahta tiiltä ristiin roskapöntön kannen kulmasta. Pääteltyään oikean tiilen olevan se harvinaisen kuluneen näköinen, hän tökkäsi sitä lujaa sormellaan. Seinään alkoi tulla liikettä.
Seinä siirtyi sivuun kuin orpokodin uudet liukuovet päästääkseen hänet läpi. Heti sen takana oli kyltti:
Ensikertalaisille tiedoksi:
Seinää ei tarvitse hakata, hipaisu riittää.Tom painoi tämän tarkasti mieleensä. Kukaan ei taatusti pääsisi väittämään Tom Riddle Jr:ia kokemattomaksi ensikertalaiseksi.
Tom haukkoi henkeään tajutessaan kuinka paljon ihmisiä Viistokujalla oli. Hän ei ollut osannut edes kuvitella, että näin montaa velhoa olisi edes olemassa. Hän kaivoi taskustaan tarvikelistansa ja päätti etsiä ensimmäiseksi kirjakaupan.
Säilä&Imupaperi, Tom luki kirjakaupan ikkunasta. Hän katsoi uutuuskirjoja ikkunasta, muttei löytänyt mitään listansa kirjoista. Eipä silti, samoja oppikirjoja saatettiin käyttää pitkäänkin.
Listassa oli paljon tavaraa, hän joutuisi varmasti ostamaan jotain käytettynä. Toivottavasti ei ainakaan taikasauvaa. Luoja, hän ajatteli selatessaan listaansa. Tavaraa oli tosiaan
paljon. Hän luki listastaan:
Tylypahkan noitien ja velhojen kouluKoulupuku
Ensimmäisen vuoden oppilailla on oltava:
1. Kolme tavallista työkaapua (mustaa)
2. Yksi tavallinen suippohattu (musta) päiväkäyttöön
3. Yhdet suojakäsineet (lohikäärmeennahkaa tai vastaavaa)
4. Yksi talviviitta (musta, hopeakiinnikkeet)
Huomatkaa, että oppilaiden vaatteet on nimikoitava.Oppikirjat
Oppilailla tulee olla seuraavat kirjat:
Miranda Kanahaukka: Loitsujen käsikirja I
Bathilda Bagshot: Historian taikakaudet
Adalbert Jaaritellen: Taikojen perusteet
Emeric kytkin: Muodonmuutokset aloittelijoille
Phyllida Itiö: Tuhat taikayrttiä ja -sientä
Arsenius Mittalasis: Taikaliemet ja -juomat
Lisko Scamander: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Quentin Tytina: Pimeyden voimat. Itsesuojeluopas
Muut tarvikkeet:
1 taikasauva
1 noidankattila (tinaa, vakiokoko 2)
1 lasi- tai kristallipallosarja
1 kaukoputki
1 messinkinen punnussarjaOppilaat voivat tuoda myös pöllön TAI kissan TAI rupikonnan
VANHEMMILLE HUOMAUTETAAN ETTÄ ENSILUOK-
KALAISET EIVÄT SAA TUODA OMAA LUUDANVARTTAKaikkea sitä tästäkin kaupungista löytyy, jos osaa etsiä, Tom ajatteli astuessaan sisään kirjakauppaan. Hän henkäisi. Hän ei ollut ikinä nähnyt näin paljon kirjoja. Eikä varsinkaan sellaisia, jotka lensivät itse alas hyllystä, kun niille sanottiin, että niitä tarvitaan.
Kaupan omistaja tuli häntä vastaan ja tervehti jo kaukaa:
"Ensiluokkalainen vai? Tännepäin, täältä löydät kaikki kirjat, joita tarvitset."
"Tuota, herra, minulla ei ole kovin paljon rahaa ja kirjat vaikuttavat melko kalliilta. Eikö teillä ole käytettyjen kirjojen osastoa?" Tom kysyi hampaitaan kiristellen. Hän inhosi sitä, että oli köyhä. Puotipuksu hymyili ymmärtäväisesti ja muutti hiukan suuntaansa.
"Tänne perälle, täältä löytyy hiukan halvempia kappaleita. Missäs sinun vanhempasi muuten ovat?" Sekä Tomin katse että ääni muutuivat jäätäviksi:
"Ei minulla ole vanhempia. He olivat heikkoja. Nyt, saisinko kirjani?"
"Juu, to-tottakai. T-t-tässä, olkaa hyvä. Ei maksa mitään", puotipuksu änkytti sysätessään kirjat Tomin syliin ja perääntyessään nopeasti kuin kuvitellen, että Tom aikoi hyökätä hänen kimppuunsa. No, hän ei erehtynyt paljon, Tom oli todella lähellä iskemistä. Juuri ajoissa hän kuitenkin muisti olevansa julkisella paikalla ja vaikka hän hallitsikin voimansa joten kuten, ei hänestä varmasti olisi vastusta kadun täydelle aikuisia velhoja. Tämä ei ole samanlaista kuin jästiorpokodissa, hän muistutti itselleen. Täällä hän ei voinut vain hirttää jonkun kania ja odottaa muiden vapisevan kauhusta.
"Paljon kiitoksia", hän sanoi teennäisen ystävällisellä äänellä, joka oli ehkä vieläkin pelottavampi kuin äsken. Nopeasti Tom kääntyi kannoillaan ja lähti.
Hän oli onnistunut saamaan käytetyt kirjansa ilmaiseksi, joten hänen ei välttämättä tarvitsisi ostaa paljoakaan tavaraa käytettynä. Hän alkoi olla kohtalaisen hyvällä tuulella.
Seuraavaksi hän aikoi hankkia kaavut, joten hän suunnisti kauppaan, jonka kyltissä luki
Matami Malkinin kaapuja kaikkiin tilaisuuksiin. Toivottavasti täällä älyttäisiin olla kysymättä hänen olemattomista vanhemmistaan.
Kävellessään sisään kauppaan hän pani ensimmäiseksi merkille hinnat. Hänen täytyisi ostaa vaatteet käytettyinä, mutta loput tavarat voisivatkin sitten jo olla uusia.
Pyylevä nuori nainen käveli häntä kohti mittanauha kädessään. Tuttu huikkaus kuului jo kaukaa:
"Ensiluokkalainen vai? Tännepäin, tännepäin." Tomia alkoi toden teolla ärsyttää, näkyikö ensiluokkalaisuus todellakin päällepäin?
"Mikä sinun nimesi on?" matami kysyi ohimennen.
"Tom Riddle, kuinka niin?"
"Sitä vain, että voin nimikoida nämä, jos tahdot."
"Kiitos", Tom sanoi jatkaen, "se olisi oikein ystävällistä."
Matami Malkinin mittanauhan mitatessa häntä omia aikojaan ja kertoessa tuloksia ääneen, Tom mainitsi, yhä hampaitaan kiristellen:
"Minulla ei ole kovin paljon rahaa mukanani, joten..."
"Aah, aivan, käytetyt kaavut, sitten. Myönnän, että hinnat ovat aika korkeita, mutta kun näiden tekemisessä on kova työ", matami lörpötteli vetäessään hyllyistä kaikki hänen tarvitsemansa tamineet ja paketoidessaan ne.
"Se tekee yhteensä seitsemän kaljuunaa ja kaksi sirppiä, kiitos. Tässä ole hyvä, nimikoin ne jo valmiiksi."
Tom maksoi mukisematta ja lähti kierroksellaan eteenpäin. Ostettuaan taikatarvikeliikkeestä noidankattilan, kaukoputken sekä lasipallo- ja punnussarjat "Yhteensä viisi kaljuunaa, kiitos!" ja apoteekkarilta taikajuoma-aineksia "Kaljuuna ja kaksi sulmua, kiitos!" hän lähti kohti kadun perällä olevaa kauppaa. Matkalla hän kuitenkin kävi vielä ostamassa matka-arkun, eihän hän voinut kantaa tavaroita Tylypahkan pikajunaan sylissäänkään. Ladottuaan tavarat arkkuun hän lähti vihdoinkin tavaroineen kauppaan, jonka kyltti hehkutti
Ollivanders - hienoimpia taikasauvoja vuodesta 382 eKr.Sisällä kaupassa häntä vastaan tuli vanha mies, joka sanoi tutusti:
"Ensiluokkalainen vai? Käy toki peremmälle. Ei, älä nyt hermostu! Yleensä ensiluokkalaiset ovat jo tässä vaiheessa kyllästyneet siihen, että kaikkialla arvataan heidän olevan ensiluokkalaisia, kimppuuni on tänään hyökännyt jo kuusi potentiaalista velhonalkua! Mutta lähes kaikki, jotka tänne tulevat, ovat ostamassa ensimmäistä sauvaansa, sillä sauva kestää normaalissa käytössä koko eliniän."
"Anteeksi, herra, en tarkoita loukata, mutta oletteko te tämän kaupan perustaja? Mietin vain, ovatko velhot kovinkin pitkäikäisiä?" Tom kysyi niin kohteliaasti kuin suinkin, vaikka ukko olikin hänestä aivan liian tarkkanäköinen.
"Merlin sentään, en! Se onkin melkein ainoa asia, ihmissuden parantamisen lisäksi, mitä velhot eivät vielä ole keksineet yleiseen käyttöön", Ollivander selitti, "Nyt, kumpi on sauvakätesi?"
"Öö, olen oikeakätinen", Tom sanoi epävarmana siitä, mitä sauvakäsi tarkoitti. Ollivander näpäytti omalla sauvallaan mittanauhaa, joka alkoi mitata hänen kulmakarvojensa väliä ja höpistä tuloksia julki aivan kuin kaapukaupassakin. Ollivander alkoi kaivella hyllyä ja veti esiin paketin, josta paljastui pitkä, lähes valkoinen sauva.
"Vaikutat siltä, että sinusta voi tulla voimakas velho, joten kokeilkaamme voimakasta sauvaa. Kas tässä, kolmetoista ja puoli tuumaa, marjakuusta ja feenikslinnun pyrstösulka", Ollivander höpötti kuin kuvitellen, että Tom ymmärtäisi hänen löpinästään jotain. Tom otti sauvan käteensä ja purskautti oitis sarjan vihreitä ja hopeisia kipinöitä sekä elävän käärmeen. Tom sihahti yllättyneenä ja käski käärmeen häipyä.
Käärmeen luikerreltua ovesta ulos Tom kohotti katseensa ja huomasi Ollivanderin töllöttävän häntä suu auki. Huomattuaan, että hän katsoi, vanha mies ravisti päätään ja kysyi huolestuneena:
"Mitä ajattelit, kun heilautit sauvaa?"
"Tylypahkaa ja syyskuun ensimmäistä", Tom valehteli nopeasti. Oikeasti hän oli toivonut, että jotain yllättävää tapahtuisi, oli halunnut tehdä vaikutuksen Ollivanderiin. Sen hän olikin tehnyt, tosin eri tavalla kuin kuvitteli.
"Seitsemän kaljuunaa, kiitos", Ollivander mutisi säikähdyksissään.
Tom maksoi ja lähti kaupasta. Ollivander jäi katsomaan hänen peräänsä ja mietti, oliko juuri tehnyt uransa suurimman virheen.
Tom lähti raahaamaan tavaroitaan kohti Vuotavaa noidankattilaa. Hän oli juuri päässyt tiiliseinän luo ja napauttanut sitä kevyesti taikasauvallaan, kun hänen taikasauvastaan tullut käärme sai hänet kiinni.
"Anteeksssi, mutta voinko tulla mukaassi? Sssinä osssaat puhua meidän kieltämme", käärme sanoi kumartaen.
"Emme kyllä ssaa viedä käärmeitä Tylypahkaan, mutta voissin ehkä sssalakuljettaa ssinut ssisssään. Tule vain. Voit tulla harteilleni, takin alle, jotta ihmisset eivät näe sssinua", Tom vastasi hetken harkittuaan.
"Kiitosss", käärme sihisi ryömittyään Tomin harteille.
Tom jutteli käärmeelle koko matkan kohti King's Crossia. Selvittyään laiturille yhdeksän ja kolme neljäsosaa ja sieltä matka-arkkuineen junaan, hän muisti kysyä:
"Onko sssinulla nimeä?"
"Minun nimeni on Nagini."