Title: Riitelyä ja sadetta
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Kíli/OFC (Sólveig)
Beta: Evelix (tätä ei ole betattu vielä, joten kaikki typot sun muut ovat ihan omaa syytäni)
Genre: erittäin lievä angsty fluffy?
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Sólveig istuu sateessa.
Challenges: OTP10 #3 (sana: tasapaino) ja Kesäetydejä (
kuva, S)
A/N: Kesäetydihaasteen kuva nosti idean mieleeni. Idean, jonka toteutus ei sitten ihan ollutkaan sitä, mitä aluksi ajattelin, mutta tämä oli ainoa, mitä sain näin lyhyessä ajassa (lue: deadline tuli yllättäen vastaan
) kasaan. Tämä on kuitenkin kenties hiukkasen erilainen näkemys näiden kahden suhteesta, vaikkei tämäkään mitään kovin ”radikaalia” olekaan.
Nimi on jotain aivan jäätävän huonoa, mutta runosuoni ei sykkinyt kunnolla, joten tuo saa luvan kelvata!
Riitelyä ja sadetta
Sólveig istui ulkona sateessa. Hän ja Kíli olivat juuri riidelleet ensimmäistä kertaa, eikä hän halunnut olla sisällä katsomassa toisen suutahdusta. Koko riita oli muutenkin noussut aivan täydellisen typerästä asiasta, mutta Kíli ja Sól olivat molemmat liian itsepäisiä myöntääkseen sitä. He olivat riidelleet niinkin turhasta asiasta kuin makuukammarin tavaroiden paikasta. Sól oli halunnut lisätä kammariin enemmän omia tavaroitaan ja Kíli oli hermostunut hänelle, kun hän oli siirtänyt tämän vanhoja leluja syrjempään. Ilmeisesti Ereborin matkan lähestyminen kiristi molemman hermoja, koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun ilmapiiri oli heidän kammarissaan kiristynyt, vaikka aikaisemmin varsinaista riitaa ei ollutkaan syntynyt.
Nyt Sólveig siis istui kylmissään ulkona liian jääräpäisenä mennäkseen sisälle pyytämään anteeksi Kíliltä. Hän kääri viittaansa tiukemmin ympärilleen kuullessaan askelia takaansa. Hän ei kääntynyt katsomaan edes taakseen, koska hän tiesi ilmankin, kuka tulija olisi.
”Sól, tulisit takaisin sisälle. Sinähän jäädyt täällä ja saat itsesi vielä kipeäksi”, Kíli sanoi kävellessään neidon luokse. Hän kosketti tämän olkapäätä hellästi ja istahti sitten tämän viereen. Vasta nyt Sólveig kääntyi katsomaan tätä ja huomasi tämän huolestuneen ilmeen.
”Anteeksi, että siirsin tavaroitasi ilman lupaa”, Sólveig sanoi irvistäen hieman.
”Ei se mitään, minunhan tässä pitäisi pyytää anteeksi, että suutuin siitä”, Kíli virnisti, ja Sólveigin kasvoillekin nousi hymy.
”Minun pitäisi varmaan muutenkin tehdä enemmän tilaa sinun tavaroillesi”, Kíli jatkoi, ja Sól nyökkäsi.
”Niin pitäisi”, Sólveig nauroi heleästi.
”Tule, mennään takaisin sisälle ja järjestetään ne tavarat yhdessä”, Kíli ehdotti, nousi seisomaan ja ojensi kätensä neidolle.
”Yhdessä”, Sólveig myönsi, tarttui käteen ja antoi toisen nostaa itsensä ylös. Sitten kaksikko lähti juoksemaan yhdessä ulos sateesta.
