Title: Suljetut silmät
Author: Julma-Nala
Genre: (hieman angstinen) pohdinta
Rating: K11
Summary: Hänen luokseen jonotetaan.
A/N~Originaali10 #3. Sanalistan sain, ja tämä on sana 01. Suloinen.
Suljetut silmät
Silmät heijastavat valtakuntien surua. Sinisissä syvyyksissä velloo tunteita, joita kukaan ei tiennyt olevan edes olemassa, mutta tuo tyttö varmasti tietää. Sen näkee hänen silmistään. Jokainen valokuva hänestä salpaa hengen, ja kaikki ovat tulleet paikalle jo yksin siitä toivosta, että näkisivät sen loisteen edes kerran ilman kameran latistavaa linssiä välissä.
Odotamme, että hän antaisi meidän edes ohikiitävän hetken nähdä kauniit silmänsä, mutta hän on ujo.
Tuo tyttö on niitä, joille kyyhkyset poimivat kukkia. Hänen kämmenelleen hennoinkin lintu uskaltaa laskeutua visertämään virtensä, pieninkin muurahainen kavuta pyytämään lastaa murtuneeseen jalkaansa. Ei ole tästä maailmasta tyttö, joka yrittää oppia lentämään vain siksi, ettei vahingossa astuisi minkään elävän päälle. Turha on tuon tytön pelko, eihän hänenlaisensa lapsen kevyt kulku taita ruohonkorttakaan. Hän ei ehkä osaa lentää, mutta hänen ei tarvitse. Hän lipuu aina vaaksan verran maanpinnan yllä. Hänen luokseen jonotetaan.
Me katsomme häntä kukin vuorollamme.
Jono kulkee eteenpäin. Kaikki haluaisivat siunata tuon tytön, toivoa lapselle kaikkea hyvää. Taitaa vain olla niin, että tuo tyttö siunaa heidät valollaan. Kukkaistyttö, parantaja, kruununperijä ja varmasti ainoa lajiaan. Vaaleat hiukset tuntuvat aaltoilevan katsojien silmissä, vaikka ei tuule. Kukaan ei haluaisi luopua näystä. Jono kulkee eteenpäin hitaammin.
Lausumme kauniit, mutta merkityksettömät sanat. Sanojen varjolla voimme viettää hieman enemmän aikaa hänen lempeytensä loisteessa.
Leninki hentoa vaaleanvihreää, kaikki tietävät vihreän lapsen lempiväriksi. Tuo tyttö rakastaa puita, kasveja, kaikkea luontoa, ja luonnossa on paljon vihreää vielä. Hänen ympärillään luonto herää eloon. Se toivottaa hänet tervetulleeksi, eikä kukaan voisi toivoa samaa. Aivan kuin valkoinen noita, ja ehkä on hän ihmiseksi liian suloinen. Entisaikaan syytettiin juuri niitä viehkeimpiä noituudesta, sillä ei kukaan tavallinen kykenisi säilyttämään hohtoaan jopa pimeällä keskiajalla. Ei hän ole tavallinen, mutta kukaan ei häntä noituudesta syytä. Hän on vain erilainen, kauniimpi, ihanampi. Niin on äitinsäkin.
Haluaisimme olla kuin tuo tyttö, ikuisesti kauniita, ajasta riippumatta nuoria.
Jos ei ole äidistään vielä nuoruuden hehku hävinnyt, kuinka se voisi koskaan haihtua tuosta tytöstä, joka saa mitä tahansa, jos vain sitä toivoo? Hän on kuitenkin kasvatuksensa mukaan häveliäs ja hyveellinen, ei hän käytä kauneuttaan edukseen. Hän antaa ihmisten paistatella läsnäolossaan tekemättä itsestään numeroa. Niin vaatimaton hän on, että se vain korostaa häntä entisestään.
Kukitamme hänet, koska hän on niin suloinen. Kauniimpi kuin kaikki kukkaset, joilla hänet peittelemme.
Kukitamme hänet, koska niin on tapana tehdä suloisille ikilapsille.
Suloinen lapsi, joku sanoo, ja niin, niin hän onkin. Tyttönen vieno, kaunis mutta kaino. Ei häntä tuomittaisi mistään, sillä hän ei mitään pahaa koskaan tekisi. Muiden keskuudessa kulkee hymyillen ujosti, kanssakävijänsä lumoaa. Tuo tyttö on toinen tähti oikealta suoraan aamunkoittoon.
Liverrämme lintujen laulun sävelin kiitoksen korealle nuorikolle.
Prinsessa Ruusunen ei vieläkään näytä meille silmiään.
Totta kai tuo tyttö on silmät suljettuinakin kaikin puolin kaunis ja viehkeä, kuin kaipuun sininen kukka tiivistyneenä hienoimmasta posliinista valmistetun nuken hahmoon. Valkeiden hevosten vetämät kärryt kuljettavat häntä ihmisten keskellä. Jos hän avaisi silmänsä, hän vaatisi kävellä itse, etteivät hevoset väsyisi.
Todellisuudessa tuo tyttö pyytäisi. Vaatimukset eivät vienoille huulille sopisi, ja pyyntö riittäisi tuomaan tuon tytön tahdon tapahtuvaksi. Suljetuin silmin hän ei näe hevosten taakkaa eikä siksi pyydä, eivätkä valkeat ratsut hänenlaisestaan väsy. Kärryt kulkevat eteenpäin, kaviot kopisevat mukulakiviä vasten ja tuon tytön kauneus herättää kaikissa aina vain enemmän ihastusta. Ruususuu.
Emme kai muuten sallisi avointa arkkua?
