Ficin nimi: Veljellistä huolenpitoa
Kirjoittaja: Minä eli
UntenLaivaBeta: sodapoppana Fandom: Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (Teenage Mutant Ninja Turtles)
Genre: Family/humor
Ikäraja: Sallittu.
Paritus: Pääosin Donnie ja Mikey (vähäsen Raph ja Leo)
Summary: Turtlesit ovat noin 8-vuotiaita ja nuorta Michelangeloa hämmentää kahden veljensä ainainen tappelu..
A/N: Dodii! Kyseessä siis ihka eka itse kirjoittamani tmnt-ficci. Sama juttu kuin kahdessa aikaisemmassa suomentamassani ficissä eli olkaa ihania ihmisiä ja kommentoikaa. Tiiän että moni lukee mutta palaute olisi mielenkiintoista ja motivaatiota nostattavaa. KIITOS! 
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Veljellistä huolenpitoa ”Se ei ole turvallista!” Leonardo huusi kovaan ääneen.
”Mistä sä sen voit tietää? Et oo koskaan ollut siellä!” Raphael väitti takaisin.
Leonardo veti syvään henkeä. ”Mestari Tikku itse sanoi niin, ja minulla on syytä –”
”Tikku, Tikku, Tikku! Etkö osaa koskaan ajatella omilla aivoillasi?”
”Mestari Tikku on viisas, Raph. Hän tietää mitä sanoo ja tekee!”
”Mutta hän ei ole täällä nyt. Kyllä minä osaan pitää itsestäni huolta!”
”Ehkä ei olekaan, mutta minä kiellän sinua lähtemästä ulos. Et saa poistua täältä ilman Tikun lupaa!”
”Ja PAH!” Raph marssi kohti uloskäyntiä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kovinkaan pitkälle ennen kuin Leo oli hänen kimpussaan.
Mikey oli seurannut noiden kahden käymää keskustelua ja juuri alkanutta tappelua. Taas kerran. Hän ei voinut ymmärtää miksi hänen veljensä kinastelivat koko ajan. Leo ja Raph kieriskelivät nyt lattialla toistensa kimpussa. Mikey tunsi pahan mielen lähestyvän ja hän päätti lähteä pois näköpiiristä.
Kulkiessaan omaa huonettaan kohti hän pysähtyi Donatellon huoneen kohdalla. Don istui sängyn päällä ja tutki innokkaasti jotain vekotinta. Mikey ihmetteli miten hänen liilahuivinen veljensä pystyi olemaan oma itsensä, vaikka kaksi muuta riehuivat ympärillä harva se päivä. Sen olisi luullut häiritsevän.
”Hei Mikey, mitä sinä teet?” Don kysyi huomatessaan veljensä. Mikey ei ollut tajunnut jääneensä tuijottamaan ajatuksissaan.
”Minä vain... katsoin.” Mikeyn äänensävy oli jotenkin erilainen kuin normaalisti ja sai Donin kohottamaan katsettaan. Pikkuveli näytti surulliselta ja melkein itkuiselta.
”Onko kaikki hyvin?” Donnie kysyi huolestuneena.
”Minä.. joo. Tai ei. Ehkä. Tai no, en ole varma.” Donnie kallisti päätään Mikeytä katsoessaan.
”Mikä on ongelma?”
”He.” Don tiesi tarkalleen mistä Mikey puhui.
”Taasko he tappelevat?”
”Etkö sinä kuule?” Samassa hetkessä oleskelutilasta kuului kovaäänistä väittelyä iskujen ja töminän välillä.
”En pidä siitä,” Mikey sanoi alahuuli väpättäen.
Donnie huokaisi, siirsi tutkimaansa vekotinta kauemmas ja viittoi Mikeyta tulemaan vierelleen. Veli kipitti nopeasti toisen luo ja käpertyi tämän kainaloon. Hämillään Don kietoi kätensä Mikeyn ympärille, pitäen tätä suojaisessa sylissään.
”Ei sinun tarvitse huolehtia heistä, he lopettavat kyllä aikanaan,” Don selitti rauhoittavasti.
”Eivätkä lopeta. He jatkavat sitä joka ikinen päivä.”
”Se on normaalia perheenjäsenten kesken.”
”Mutta miksi?” Mikey niiskautti pienesti. ”Se on pelottavaa. Eivätkö he pidä toisistaan?”
”Ei se sitä ole. Kyllä he pitävät toisistaan hyvinkin paljon. Kun asuu kauan saman ihmisen kanssa, syntyy väistämättä riitoja ajan kuluessa.”
”Mutta –”
”Tuota kutsutaan huolenpidoksi ja toisesta välittämiseksi.”
”Välittämiseksi? Ei tuo minusta siltä näytä.”
”Se ei välttämättä ilmene aina kovin rauhallisella ja normaalilla tavalla.”
”En ymmärrä.” Mikey ei osannut vielä ymmärtää näitä asioita, ne olivat hänelle melko vieraita. Donnie silitteli veljensä päälakea.
”Katsos, Leo vanhimpana meistä tuntee velvollisuutta meidän huolehtimisestamme. Hän yrittää pitää Raphin turvassa kaikilta vaaroilta ja se johtaa yleensä pieneen kinaan heidän välillään.”
Mikey yritti sisäistää kuulemaansa. ”Entä Raph?”
Donnie mietti vastaustaan hetken aikaa. ”Raph on monimutkaisempi tapaus. Hän haluaa myös johtaa ja päättää asioista. Ja hänen huolenpitonsa ilmenee siten, että hän haluaa tutkia kaikki vieraat paikat ja eliminoida niiden mahdolliset hirviöt, hankkia vähän elämänkokemusta, jota hyödyntää myöhemmin. Hän ei halua päästää ketään muuta hoitamaan noita asioita.”
”Oletko ihan varma sanoistasi?”
”En tietenkään täysin, nuo olivat vain olettamuksia.”
”En siltikään ymmärrä miksi he tappelevat,” Mikey ihmetteli hämmentynyttä päätään pyöritellen.
”Leo ja Raph ovat molemmat hyvin itsepäisiä eivätkä halua alistua. He ovat kuin kaksi alfaa yhdessä laumassa.”
”Mikä on alfa?”
”Alfa tarkoittaa johtajaa. Yhdessä eläinlaumassa voi olla vain yksi alfa, joka hallitsee, joten he käyvät ikään kuin ikuista valtataistelua.”
”Miksi he eivät puhu toisilleen normaalisti?”
Donnie huokaisi veljensä kysymysten tulvalle. ”Heidän kärsivällisyytensä ei riitä. Raph on aika jääräpää ja usein vähän idiootti kun ei osaa ajatella tekojensa seurauksia. Leo puolestaan on päällepäsmäri ja nipottaja. Ja myöskin idiootti joskus. Siksi he ottavat yhteen niin usein.”
Mikey pääsi pikku hiljaa jyvälle veljistään ja heidän aggressiivisesta käytöksestään. Hän alkoi tulla paremmalle tuulelle.
”Kiitos Donnie, taisin tajuta nyt tarpeeksi. Rakastan sinua”, Mikey sanoi ja halasi tiukasti veljeään.
”Minäkin rakastan sinua Mikey”, Donnie sanoi takaisin kainosti hymyillen.
Mikey käveli ulos huoneesta ja Don alkoi taas väkertää kojeensa kanssa. Raph ja Leo olivat jonkinlaisessa välillisessä aselevossa, sillä he molemmat makasivat lattialla selällään, henkään haukkoen.
”Hei Raph!” Mikey huudahti iloisesti.
”Mitä?” kuului väsynyt ja ärsyyntynyt vastaus.
”Donnie sanoi, että olet jääräpää. Pitääkö se paikkansa?”
”MITÄ?!”
Leo alkoi nauraa veljensä saamalle nimitykselle. Donnie puolestaan jähmettyi kuullessaan nuo sanat.
”Ja Leo, sinua hän sanoi päällepäsmäriksi ja nipottajaksi. Onko sekin totta?” Mikey seurasi aiheuttamaansa hämmennystä.
”O-ou..” kuului hiljainen ääni huoneesta Mikeyn takaa. Nyt Raph oli vuorostaan alkanut nauraa Leolle. Siniseen pukeutunut kilppari alkoi vihastua.
”Ai niin, te olette kuulemma molemmat idiootteja.”
”DONNIE!” Molemmat karjaisivat ja alkoivat nopeasti matkata kohti Donatellon huonetta.
Michelangelo vihelteli mennessään omaan huoneeseensa. Donnie se osasi aina piristää hänen päiväänsä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
A/N: Miiiitäs piditte? 
