// Alaotsikko: slash, fluff, ficlet, K-7, Shakespearen Hamlet
Title: The Prince of Sunrise
Author: minä eli GC
Fandom: Hamlet (W. Shakespeare) Seko lisäsi fandomin myös otsikkoon
Genre: fluff, slash, ficlet, oneshot
Pairing: Hamlet/Horatio
Rating: S
Warning: ?
Disclaimer: Koko Hamlet- universumi on yksinomaan herra Shakespearen. Enkä ole rahan keruussa.
Summary: Tanskan prinssi Hamlet ei saa unta yöllä. Hän menee puutarhaan ja tapaa siellä läheisen ystävänsä Horation.
A/N: Taitaa olla ensimmäinen Shakespeare- ficci tällä foorumilla. Kirjoitin tämän osittain siksi, että pidän kovasti Shakespearen näytelmästä Hamlet. Ja tässä onkin ficci, jossa käytän kyseisen näytelmän hahmoja. Hip hei, tämä on myös ensimmäinen raapustelemani slash- ficci! Tämä on one-shot, jatkoa ei ole siis tulossa.
The Prince of Sunrise
Nuori prinssi Hamlet seisoi linnansa puutarhassa yksinään. Oli varhainen aamu, aurinko ei ollut vielä noussut. Hamlet oli herännyt keskellä yötä ja päättänyt lähteä ulos haukkaamaan raitista ilmaa lukuisten tuloksettomien nukahtamisyritysten jälkeen. Oli hän toki ennenkin heräillyt ja noussut keskellä yötä vuoteestaan.
Hamlet asteli kosteassa ruohikossa ja tähyili taivaan rantaan. Hän haukotteli, sillä ei ollut nukkunut edellisenä yönä juuri ollenkaan. Prinssi tiesi, ettei sängyssä pyöriskely auttanut, vaan silloin piti nousta ylös vuoteesta ja tehdä jotain muuta.
Hamlet katsoi lähimmälle linnan ovelle nukahtanutta vartijaa ja virnisti. Onneksi koko hovi oli vielä unessa hovimiehiä ja kuningasparia myöten. Mutta toisaalta, olisiko ollut jalompaa ilmoittaa jollekulle? Ehkä ei olisi ollut niin hyvä idea herättää muita. Horatiokin oli varmaan unessa.
Vaan eipä ollut, sillä...
“Teidän armonne!” kuului huuto. Hamlet kääntyi katsomaan. Se oli Horatio, hänen läheinen ystävänsä. Hänkin oli luultavasti herännyt keskellä yötä.
“Millä asioilla liikut?” prinssi kysyi hieman yllättyneenä, sillä hän oli tottunut olemaan yksin öisillä puutarhavierailuillaan.
“Teidän armonne”, Horatio aloitti. “Tulin etsimään teitä. En saanut unta ja lähdin kierrokselle linnaan. Ette olleet nukkumassa, joten lähdin etsimään.”
“Älä suotta huolehdi, Horatio. En minäkään saanut unen päästä kiinni. Katso tuota auringonnousua, rakas ystävä, se on kaunis.”
“Kaunis on”, Horatio myönteli sivellen leukaansa.
“Se on aurinko, joka valaisee noustessaan ja laskiessaan hautakivemme ja niiden kaiverrukset. Se ilmestyy aamulla ikään kuin kertomaan meille, että emme saa enää torkkua. Illalla se laskee maille, antaa valomerkkiä ja tekee tilaa kuulle ja pimeälle.”
Hamlet laski oikean käsivartensa Horation olalle. Rinnakkain he olivat suunnilleen samanmittaiset.
Nyt miehet käänsivät kasvonsa toisiinsa. He seisoivat auringon edessä ja muodostivat siluettikuvion sen eteen. Heidän kasvonsa lähenivät toisiaan.
Lopulta Hamletin ja Horation kasvot olivat vain sentin päässä toisistaan. He kietoivat käsivarret toistensa ympärille ja painoivat huulet vastakkain. Sitä suudelmaa tuntui kestävän ikuisuuden.
Hamlet tunsi itsensä onnellisemmaksi kuin koskaan. Hän ja Horatio irtautuivat. Naisellisesti keimaillen Horatio lähetti lentosuukon Hamletille ja poistui. Hamlet huudahti riemusta, hän tunsi itsensä koko universumin hallitsijaksi.
- FIN
Edit 9.5.: Muokkasin tekstistä hieman virheitä pois. Ja palaute on tervetullutta, ei tosin ole pakko antaa palautetta.
