Pisaroita kaulalla |slash, K-11, raapalejatkis 46/46 VALMIS

[Wisteria]

Jes, kiva että tällekin on tullut jatkoa!

Söpöilystä nautin minäkin kovin, mutta nannun tapaan tuli ihan sellainen tunne, että sieltä saattaisi taas olla jotain hyvin draamaisaa tulossa. Sä olet niin hyvä yllättämään näiden käänteiden kanssa, että ei täällä voi kuin jännityksellä odottaa mitä tuleman pitää.

Mä en ole ikinä kuullut kahvimitalla napauttamisesta, tai muutenkaan mistään romanttisesta tai söpöstä, mikä liittyisi kahvin keittämiseen. Sä sait senkin kuulostamaan niin suloiselta että voi apua. Tuo kahvikohtaus taisikin olla mun suosikkini tästä pätkästä.

Kiitos tästä ja odottelen innolla jatkoa c:

- Wisteria

[Jahma]

nannu ja Wisteria hienoo, et löysitte tänne vielä pitkän tauon jälkeenkin! Kiva, että mun söpöilykohatukset on onnistunut ja kyllähän sitä aina pientä draamanpoikasta pitää olla ilmassa.. hehe..
Niin ja "oon vielä vähä unella", en nyt tiä onko kuinka yleistä, mutta mun tuttavapiirissä käytetään jonkin verran.
JA kaikesta saa romanttista ja söpöä, jos vaan haluaa ja on oikeiden henkilöiden kanssa tekemisissä

37.luku

Krisu PoV

Krisu päätti laittaa tiskit Tuukan ollessa puhelimessa ja lähti keittiöön. Avatessaan tiskikoneen hän kuuli vaatteiden kahinaa ja meni kummastuneena katsomaan eteiseen. Hän nojautui keittiön ovenkarmiin ja katsoi kysyvin silmin poikaystäväänsä, joka puki ulkovaatteita hätäisesti puhelin olkapään ja korvan välissä.
”Joo mä tuun heti.” Tuukka sanoi vielä puhelimeen ja heitti sen sitten taskuunsa.
”Mitäs nyt?” Krisu kysyi kummastuneena toisen käytöksestä.
”Aa, joo tota... Sori, mun pitää mennä.” Tuukka sanoi hätäisesti, nappasi takkinsa mukaan naulakosta ja kiiruhti nopeasti ulos jo raollaan olevasta ovesta.
”Tuukka mihin..?” Krisu yritti huutaa pojan perään rappukäytävään, mutta jäi vain hämmentyneenä kuuntelemaan portaista kuuluvia kiireisiä askeleita.

[Jahma]

38.luku

Tuukka PoV

Tuukka juoksi sairaalan ovista sisään ja pysäytti hengästyneenä vastaantulevan sairaanhoitajan, joka katsoi poikaa kysyvästi.
”Moi mä oon Tuukka Koskinen, mun äiti tuli tänne synnyttämään…” Tuukka selitti hengästyneenä.
Hoitaja keskeytti Tuukan selityksen: ”Olen pahoillani, mutta synnytykseen ei oteta ylimääräisiä henkilöitä, ellei asiasta ole erikseen...”
”Ei, en mä sillä, vaan mun pikkuveli on täällä jossain ja mun täytyis löytää se pian, kun se ei ihan tajua tällaisia tilanteita, eikä isä voi jättää sitä yksin.” Tuukka selvensi  keskeyttäen vuorostaan hoitajan puheen.
”Ai siinä tapauksessa tännepäin.” Hoitaja sanoi ja lähti johdattamaan Tuukkaa käytävää pitkin.

”Isä!” Tuukka huudahti nähdessään isänsä puhumassa lääkärin kanssa, Kalle kädessä roikkuen pelästynyt ilme kasvoillaan.
”Tuukka hyvä, kun tulit näin nopeasti, mun pitää mennä äitis luo…” Isä sanoi helpotuksen ja jännityksen sekavalla äänellä.
”Joo, joo mee jo.” Tuukka vastasi viittoen isäänsä menemään ja kumartui sitten Kallen puoleen.
”Äidillä on kaikki hyvin. Kohta me nähdään meidän pikkusisko. Ei mitään hätää.” Tuukka rauhoitteli säikähtänyttä veljeään ja vilkaisi sitten vielä isänsä perään. Isä oli niin paljon töissä, että mies oli jäänyt Kallelle hiukan etäiseksi ja näissä tilanteissa Tuukka pystyi rauhoittamaan pikkuveljensä paremmin, varsinkin nyt, kun isällä oli kiire äidin luo.

”Mennäänkö hakemaan kaakaota?” Tuukka kysyi rohkaisevasti pikkuveljeltään ja nosti tämän lattialta syliinsä.

[Jahma]

A/N: Anteeksi! Tämä kevät ja alkukesä on ollut sellaista juoksemista, että en millään ole ehtinyt kirjoittaa. Vakaa tarkoitukseni oli saada tämä loppuun silloin joulun aikoihin, jolloin se olisi ollut ajankohtainen. Näin ei kuitenkaan käynyt, joten fiilistellään joulua nyt sitten heinäkuussa. 
Kaikkiaan tähän tulee max. 50 lukua, joten ei enää kovin paljoa jäljellä...

39.luku
 
Krisu PoV

Krisu tuijotti puhelintaan miettien viitsisikö hän soittaa Tuukalle vielä kerran. Hän oli jo lähettänyt muutaman viestin WhatsAppissa, mutta Tuukka ei ollut vielä nähnyt niitä, eikä myöskään vastannut Krisun soittoihin. Häntä oli jäänyt vaivamaan pojan kiireinen lähtö, toivottavasti mitään pahaa ei ollut sattunut, sillä Tuukka ei sanonut mitään lähtiessään kiireesti hänen luotaan.

”Mä oon ihan sekasin…” Krisu tuhahti itselleen ja heitti kännykkänsä sängylle. Tuukka vastaisi sitten, kun ehtisi. Hän haki mustavalkoisen Gibsoninsa seinältä, ja alkoi ajatuksissaan tapailla melodiaa, jonka oli Tuukan pyynnöstä opetellut.
 
Krisu keskittyi kitaraansa ja uuden kappaleen vaikeaan melodiaan niin paljon, ettei huomannut kännykkänsä värisen sängyn uumenissa.

---

40.luku

Tuukka PoV

Tuukka naputti Krisulle viestiä, koska tämä ei ollut vastannut hänen puheluunsa, vaikka poika itse olikin soittanut hänelle monta kertaa. Lähetettyään viestin Tuukka vilkaisi pikkuveljeään, joka nukkui pää hänen sylissään. Kalle oli rauhoittunut nopeasti päästyään hätäisestä tilanteesta pois ja saatuaan kaakaota rauhallisessa kahvilassa.

Tuukka kuuli askeleiden tulevan lähemmäs ja nosti katseensa nähdäkseen isänsä tulevan hymyillen heidän luokseen.
”Saisitte tulla katsomaan pikkusiskoanne”, isä sanoi. Tuukka herätti varovasti nukkuvan Kallen, joka heräsi hieroen unisena silmiään, ja he lähtivät kolmisin kohti äidin huonetta.

Tuukan tullessa huoneeseen isän ja Kallen jäljessä, hän näki äitinsä istuvan sängyllä pieni nyytti sylissä ja Tuukan kasvoille nousi leveä hymy.

[nannu]

Putkahtihan se muksu sieltä pienen odotuksen jälkeen Kiva että jatkoit!

Nyt kun mainitsit tarinan lopun olemassaolon, aloin miettiä, millainen se mahtaakaan pojille olla... Et taida olla julmuri, joten uskaltanen odottaa hyvällä mielellä

[Jahma]

Kiva, että olet edelleen täällä nannu. Saa nähdä, mitä loppu tuo tulllessaan...

41.luku

Tuukka PoV

Koskisten arki oli palautunut nopeasti takaisin normaaliksi äidin ja pikkuprinsessan päästyä kotiin -, jos arkea nyt voi sanoa normaaliksi joulun alla -. Isä palasi töihin ja äiti valmisti tapansa mukaan kasapäin jouluherkkuja pyhiä varten, vaikka itse juhlaan olikin vielä viikko aikaa.

Tuukka viihdytti lattialla pikkusiskoaan ja jutusteli samalla äitinsä kanssa. Heidän keskustelunsa oli ajautunut juoruun, jonka äiti oli kuullut siskoltaan. Tuukan serkku Josefiina oli alkanut seurustella jonkin pojan kanssa.
”Et sinä ole tuonut ketään näytille”, äiti tokaisi ohimennen kerrottuaan kuulemansa tarinan Josefiinan esittelemästä poikaystävästä. Äiti vilkaisi Tuukkaa, jonka kasvoille oli noussut paljastava ilme.

Äiti hymyili tietävästi: ”Selvästi joku tuotava olisi.”

[Jahma]

42.luku

Tuukka PoV

Tuukka oli aina ollut huono salaamaan asioita äidiltään, varsinkin, kun kysymykset tulivat puun takaa, kuten nyt. Hän ei osannut odottaa kysymystä ollenkaan, vaikka aihe oli selvästi johdatellut siihen, näin jälkeenpäin ajateltuna. Tuukka oli selvästi unohtunut hetkeksi ajatuksiinsa äidin kysyvän odottavasta ilmeestä päätellen, jonka hän loi poikaansa.
Tuukka takelteli vaikeana, edelleen lattialla istuen: ”No tuota… kyllä mä seurustelen…”
Äidin kasvoille nousi voitonriemuinen ilme, ja Tuukka keräsi rohkeutta jatkaa lauseensa loppuun, hän ei haluaisi tuottaa äidilleen pettymystä: ”…yhden pojan kanssa.”

Tuukka tarkasteli äitinsä reaktiota, mutta voitonriemuinen ilme pysyi äidin kasvoilla. Poika oli hämmentynyt. Hän oli odottanut jotain elokuvamaista draamaa tai ainakin jonkinlaista järkytystä tai ihmetystä äidin ilmeessä, mutta äiti näytti melkein innostuneemmalta kuin aiemmin.
Äiti selvästi huomasi poikansa hämmennyksen ja selitti leveästi hymyillen: ”Mä tavallaan tiesin tästä tai ainakin aavistelin. Raskausaikana mun hajuaisti tarkentuu, ja ellei Kalle ole alkanut käyttää Axea, mitä en kyllä usko, koska se ei haissut hänen vaatteissaan, niin joku muu sitä käyttävä on sussa kiinni niin paljon, että haju tarttuu vaatteisiin. Koskas sä tuot tämän onnekkaan näytille?”

Tuukka katsoi äitiään hämmentyneenä, tajuamatta selityksen sisältävää kysymystä. Äiti tiesi, oli tiennyt varmaan vaikka kuinka kauan, eikä ollut sanonut mitään. Äiti tiesi. Tiesi Krisusta tai no, ei Krisusta, mutta Pojasta kuitenkin.

[Hilla]

Piti lukea alusta uudelleen, että muistin mistä on kyse. Tuukan äidin huomio pojan poikaystävästä oli varsin hellyyttävä. Itsekin varsin tarkkana haju- ja tuoksuihmisenä voin hyvin kuvitella kuinka äidin ajatusradat ovat edenneet.

[Jahma]

Mahtavaa, että osasit samaistua takkuinen. En yhtään ihmettele, että piti lukea alusta lähtien, sillä tämä on ollut ikuisuusprojekti, enkä enää edes muista, mitä suunnittelin silloin alkuaikoina 

43.luku

Tuukka PoV

Äiti oli saanut Tuukan suostuteltua pyytämään Krisun heille syömään. Eniten Tuukkaa oli jännittänyt isän reaktio, mutta äiti oli luvannut hoitaa senkin, ennen kuin hän oli edes maininnut asiasta.

Tuukka kattoi pöytää ovikellon soidessa. Hän vilkaisi hellan ääressä kokkaavaa äitiään, joka kehotti häntä avaamaan oven.  Tuukka ihmetteli vieläkin äitinsä innostusta tavata Krisu, mutta hymähti tyytyväisenä ja meni eteiseen. Hän päästi Krisun sisään ja tämän riisuessa ulkovaatteensa Tuukan silmät suurentuivat ihailusta. Krisu näytti todella hyvältä, hänen kiharat hiuksensa olivat pienellä poninhännällä niskassa ja hänellä oli päällään avonainen ruutukauluspaita, jonka alla oli musta bändipaita ja jalassa tyylikkäät, tummat farkut.

Krisu selvästi huomasi Tuukan ihailevan tuijotuksen, koska tämän kasvoille nousi tutuksi tullut virne, ja hän tokaisi hiljaa: ”No pitihän sitä vähän siistiytyä, kun tulee anoppilaan syömään.”

Tuukka meinasi purskahtaa nauruun ajatellessaan äitiään Krisun kauheana anoppina, joka jäkättäisi Krisulle hänen poikansa pilaamisesta. Mielikuvasta huvittuneena Tuukka ohjasi Krisun keittiöön, jossa hänen äitinsä laski lasagnen juuri ruokapöytään.  Hän tervehti Krisua hymyillen, ja pyysi sinutellen kutsumaan itseään Katarinaksi. Hän kehotti poikiaan istumaan pöytään ja huikkasi loput perheenjäsenet syömään.
                   
Pian Tuukan isä saapui keittiöön ja Krisu nousi pöydästä esittelemään itsensä. Miehet kättelivät virallisesti ja Tuukan isä esitteli itsensä Markukseksi. Hän ei selvästi ollut yhtä innoissaan pojan vierailusta kuin Katarina, vaikka yrittikin peittää varautuneisuutensa parhaansa mukaan. He istuutuivat pöytään ja Tuukka hymyili hiukan epävarmalle Krisulle rohkaisevasti.

Katarinan kehotuksesta Kalle malttoi viimein jättää videopelinsä ja tulla ruokapöytään. Hän ei selvästi ollut kuunnellut, kun Krisun vierailusta oli kerrottu, koska keittiöön tullessaan hän yllättyi nähdessään Krisun, mutta sitten hän sanoi hymyillen: ”Moikka, sä oot taas täällä.”
Pikkuveljen kommentti sai molemmat pojista punastumaan, Markuksen yskäisemään ja Katarinan naurahtamaan: ”Vai että sellaista. Kalle tules nyt pöytään niin päästään syömään ennen kuin ruoka jäähtyy.”

Krisu ja Tuukka saivat viimein koottua itsensä, ja illallinen sujui rennon keskustelun merkeissä, jota Katarina piti yllä innokkaimmin, Kallen lapsekkaan kommentoinnin säestämänä.

[Jahma]

44.luku

Krisu PoV

Illallisen jälkeen pojat olivat hakeutuneet omaan rauhaan Tuukan huoneeseen muiden perheenjäsenten lähtiessä omille asioilleen. Markus oli lähtenyt vielä käymään työpaikalla ja Katarina oli lähtenyt vauvan ja Kallen kanssa ulos. Pojat sen sijaan makoilivat sylikkäin Tuukan sängyllä. Krisu nojasi helpottuneena Tuukan rintaa vasten. Hän oli helpottunut siitä, että illallinen oli sujunut hyvin, sillä hän oli jännittänyt Tuukan vanhempien tapaamista, vaikka Tuukka olikin vakuuttanut sen menevän hyvin.

Krisulla oli ollut kunnon hius- ja vaatekriisi kotonaan, koska halusi antaa hyvän ensivaikutelman. Hän oli oppinut, ettei hänen normaali tyylinsä ollut paras mahdollinen siihen tarkoitukseen, joten hän oli pyytänyt Nooralta apua vaatteiden ja hiusten kanssa. Nähdessään Tuukan ilmeen eteisessä hän oli tiennyt, että sisarusten yhteinen suunnitelma oli onnistunut.

”Eihän se ollut niin paha?” Tuukka kysyi leikkiessään Krisun poninhännällä.
Krisu naurahti: ”Ei, paitsi se Kallen heitto siihen alkuun. Oltiin molemmat varmaan ihan punaisia.”
”Joo se oli kyllä aika paha, ei ole porukat tainnut tietää niistä vierailuista ennemmin, oot ajoittanut ne niin hyvin.” Tuukka tokaisi nauraen.
Krisu käänsi kasvonsa niin, että näki Tuukan kasvot ja tokaisi viekkaasti: ”Vierailuista puheen ollen, Kalle keskeytti meidät silloin kerran.”

Krisu nousi Tuukan sylistä ja painoi virnuillen pojan selälleen sängylle. Tuukka hymyili tietävästi Krisun noustessa hänen päälleen ja painaessaan huulensa hänen huulille.


45.luku

Tuukka PoV

Tuukka ei ollut nähnyt Krisua joululoman alettua, koska tämän perhe oli lähtenyt sukulaisten luo viettämään perinteistä sukujoulua. He olivat kuitenkin viestitelleet paljon ja soitelleetkin muutaman kerran. Tuukan osalta joulun juhlinta oli ohi, hän oli syönyt aivan liikaa ja kuunnellut joululauluja kyllästymiseen asti.

Oli 28. päivä joulukuuta ja perheen arki oli palautunut arkeen isän palattua töihin heti pyhien loputtua. Tuukka halusi jo palavasti nähdä Krisun, mutta tämä palaisi vasta 31. päivän iltana, joten Tuukka näkisi poikaystävänsä vasta juhlissa, joihin Krisu oli suostutellut hänet lähtemään, vaikka hän olikin aluksi vastustellut ajatusta kaljanhuuruisista teinibileistä. Halu viettää uusi vuosi Krisun kanssa oli kuitenkin voittanut.

[Jahma]

46.luku

Tuukka PoV

”Muistuta mua vielä miksi mä suostuin tähän?” Tuukka kysyi Krisulta heidän saapuessaan juhlapaikalle.

Krisu naurahti toisen turhautuneisuudelle ja tokaisi kiusoittelevasti: ”Koska mä oon loistava manipuloija ja tein erittäin loistavan suunnitelman saada sut kaipaamaan mua, koska tulin kotiin vasta niin myöhään, ettet olisi voinut nähdä mua muuten.”

Tuukka naurahti toisen vitsikkäälle rehvastelulle: ”Okei, miten tämä erittäin loistava suunnitelma sitten jatkuu?”

”Noh, seuraavaksi me haetaan jotain juotavaa ja juhlitaan uutta vuotta.” Krisu tokaisi vitsikkäästi etsien väkijoukosta tuttuja naamoja. Tuukka naurahti toisen jokseenkin ilmiselvälle tokaisulle. Hän oli aina kadehtinut toisen huolettomuutta tällaisissa tilanteissa, sillä hän itse ei koskaan osannut liikkua ison väkijoukon keskellä rennosti.

Pienen hetken kuluttua Krisu nappasi kiinni Tuukan kädestä ja lähti ohjaamaan heitä kohti boolimaljaa. Ilta kului kierrellen ja jutellen pitkälti Krisun tuttujen kanssa, mutta muutama Tuukankin tuttu huomasi heidät ja tuli hiukan ihmeissään Tuukan paikallaolosta juttelemaan heidän kanssaan. Tuukkaa hämmensi se, ettei kukaan ihmetellyt sitä, että hän ja Krisu olivat juhlissa yhdessä. Kukaan vastaantulevista ei hänen mielestään tiennyt heidän seurustelevan.
Puolen yön lähestyessä kaksikko siirtyi talon sisältä terassille, missä he katselivat muiden juhlijoiden tavoin, kun taivaalle ammuttiin värikkäitä raketteja. Kellon lyödessä kaksitoista Krisu painoi huulessa Tuukan huulille välittämättä ympärillä olevien ihmisten reaktioista, ja suuteli toista syvemmin kuin koskaan ennen.


A/N: Se oli siinä. Vuonna 2012 julkaisin ensimmäisen raapaleen ja nyt reilut kaksi ja puoli vuotta myöhemmin päätän poikien tarinan. Kiitän kaikkia, jotka pysyi mukana ja antoi mulle loistavia ideoita, miten jatkaa tarinaa, vaikka julkaisutahtini olikin naurettavan hidas ja epäsäännöllinen.  Pojista tullaan kuulemaan vielä, mutta sitä koska heistä kuullaan, en osaa kertoa. Kiitos ja kumarrus 

[nannu]

Näin tämä sitten tuli päätökseensä! Tosi kiva, ettet jättänyt kesken, vaikka olikin pitkä prosessi
Ei mitään dramaattista, mutta rauhoittavan onnellinen loppu tähän kohtaan.

Kiitos tästä kokonaisuudesta, ja kaikkea hyvää pojille Toivottavasti tosiaan tavataan heidät taas jossain vaiheessa.

[Hiljainen Talvi]

Hei,

Ja mahtavaa, että sait projektin loppuun asti. Se on usein haastavinta. Tarina oli erittäin viihdyttävä ja söpö, vaikka näiden taukojeni jälkeen tuntui että olen kasvanut tästä jo melkein ulos.
 Melkein, joten voin sanoa, että tämä oli erittäin hieno tuotos.

Tarina, hahmot ja juonti toimivat hyvin yhteen. Tekstin tyylinä toiminut palasia elämästä, oli oivallinen valinta tässä. Raapale sarjana tämä todellakin toimi ja tätä oli ilo lukea.

Kiitos.