K-kampanjasta, sunnuntaiaamua o7
Hahaa, AN:n perusteella mua alkoi kiinnostaa kovasti toi sun Luna/George propaganda
Valitettavasti täytyy todeta, että kalenterin seuraaminen jäi mulla vähälle tänä vuonna
Onneksi se löytyy vielä arkistojen kätköistä <3
Mutta asiaan! Suunnittelin aloittavani kommentin ihmettelemällä, miksi Fleuria ja Chota paritetaan niin paljon. Sitten tajusin, että mulla itsellänikin on yksi keskeneräinen Fleur/Cho/Marietta-kolmiodraama kesken (ollut kesken jo monta vuotta ja varmaan jääkin kesken!). Ja samalla muistin, että kirjoissa nää kaksi kommunikoivat hyvinkin eläväisesti keskenään. Ja vaikka beauxbatonilaiset eivät Korpinkynnen tornissa (tietääksemme!) yöpyneetkään, varmasti leimautumista tapahtui heti Liekehtivän piparin alkumetreillä. Hence, looginen paritus
Asiampaan! Mä tykkään, että tää on vedetty lähelle canonia. No, siitä tuli tuossa ylempänä jo paasattua :E mut tällä kertaa tarkoitan sitä, että Bill on (ainakin ficin alussa) vielä kuvioissa mukana. Ettei Fleuria ole vain heitetty tuuliajolle ja sitten nakattu Chon niskaan niin sanoakseni
Ja näin hienolla aasinsillalla päästään otsikkoon. Kesti ficletin loppuun (luonnollisesti) kunnes se avautui, mutta siltikään se ei tuntunut avautuvan ihan täysin. Ehkä mä en vaan tajua tai sitten mä en niin kauheesti vällää noista sulkeisista otsikoissa :E Teemana merellisyys toki sopii tähän ja on sellainen tietyllä tapaa mystisen massiivinen
Teksti on täynnä kivoja, kauniita, kryptisiä sanoja ja ilmaisuja, joita joutuu makustelemaan muutamaan otteeseen ennen kuin niistä saa kiinni. Pistää miettimään ehkä enemmänkin tätä tuttua kolmiodraamakuviota, jota tässä kuvataan. Tykkään erityisesti tuosta, kuinka Fleur angstaa kun ei tiedä, kumman lemppaisi: Billin vai Chon. Niin ja haha, repesin ihan täysin tolle "ajansusia"-ilmaukselle, aivan loistava! Mä käytän toisinaan puhuessa jotain "ne meni hukkaan, remus söi ne!" -tyyppisiä ratkaisuja
Olin melkein angstaamassa
koralliovista, mutta sitten muistin, että jossain simpukkamökissähän ne asuivat, joten ehkä se on ihan korrekti termi
Kuinka tyttö joi kirsikkateen aina loppuun posliinikannusta, kuinka tämä hiipi kivilattiaa pitkin tiputellen muistoja (tuossa hän pyörähti piruetin, tuossa koukisti sormensa kutsuvasti, tuossa me suutelimme eilen ja sitä ennen ja sitä ennenkin vahingossa) ja kuinka ne takertuivat kiinni kaikkeen.
Aivan uskomaton helmi tuo <3 Tykkään aivan tajuttomasti tuosta, että muistoja avataan ja annetaan ymmärtää, kuinka Fleurin mieleen ovat jääneet ne aivan pienetkin seikat. Kuinka niitä on raavittu muistilokeroihin kivikynällä, että ne varmasti jäävät sinne talteen. Kun kaiken piti muuttua. Painotus sanalla "piti"
Uu, mä tykkäsin tästä! Kovin paljon tästä sai kerroksia raavittua, vaikka tekstin mitta oli lyhyt. Tietysti loppu on tavallaan onnellinen, koska ratkaisu vihdoinkin löytyi (mä en nää Billiä enää palaamassa takaisin, jos se on kerran lähtenyt), mutta pistää kuitenkin miettimään, että noinkohan tilanteen ristiriitaisuus oli kuitenkin se, joka piti asiat rullaamassa ja kaikki kolme ihmistä liimautuneina toisiinsa. Kun tilanne tasoittuu, riittääkö Cho Fleurille ja toisin päin?
Kiitos tästä
Bbuttis
