Kotkan kosto (k-11, seikkailu/OC)

[Quibbler]

Ficin nimi: Kotkan kosto
Kirjoittaja: Quibbler
Tyylilaji/Genre: Seikkailu/OC
Ikäraja: K-11
Päähenkilö/t: Itse kehittelemäni hahmo Dawn Halloway
Vastuunvapaus: En omista J.K.Rowlingin maailmaa enkä saa tekstistäni rahallista palkkiota


Dawn istui tuolissa selkä suorana ja seurasi oppituntia kaikilla aisteillaan oikein tarkasti. Hän kuuli  puuskupuhien Aidenin seikkailuista ja siitä, että tämä osasi kahtatoista eri kieltä. Toisella korvalla hän kuunteli opettajan jorinoita siitä, miten kannattaisi toimia hyökkäävän ihmissuden tullessa kohti.
"Ei se sen vaikeampaa ole, kuomaset. Läksyä ei tällä kertaa tule, mutta maanantaina reippaana kohti uutta mysteeristä aihealuetta", opettaja hymyili oikein leveästi. Tunnin päätyttyä Dawn nousi ylös ja meni suorinta tietä korpinkynsien oleskeluhuoneeseen. Siellä ei ollut ketään, kun Dawn astui ovesta sisään, joten hän sai vapaasti ja hymyssäsuin valita oman suosikkipaikkansa, johon levähtää muutamaksi minuutiksi. Muutama minuutti siinä kuluikin, kun Dawn pomppasi pystyyn ja lähti seuraavalle tunnille, joka pidettiin aina rohkelikkojen kanssa.

Suurin osa rohkelikoista jo oleili metsän lähettyvillä, heillä oli taikaeläinten hoitoa vuorossa. Dawn jäi tarkoituksella seisomaan taka-alalle, hän ei oikein halunnut muiden huomion kiinnittyvän puoleensa, Dawn oli aina ollut aika yksinäinen, mutta silloin tällöin eräs hauska puuskupuh kävi vierailemassa hänen juttusillaan. Hän ei oikein edes tiennyt, tarvitsiko hän kavereita vai ei. Joskus tuntui oikein pahalta olla yksin ja joskus taas tunne oli erikoisen vapauttava. Dawnilla oli kotona kuitenkin sen verran sisaruksia, ettei hän koulussa niin välittänyt pörräsikö hänen ympärillään minkäänlaisia ihmisiä. Hän oli kiireinen opintojensa vuoksi ja vapaa-aikakin kului hyvin joutuisasti yksin.

// Kommentteja kiitos!

[Quibbler]

"Dawn pelkää räiskeperäisiä sisuliskoja!" rohkelikko huudahti ilkeästi ja hänen kaverinsa nauroi makeasti, oikeastaan niin makeasti, että kupsahti maahan.
"Ylös siitä! Sinunkin sietäisi pelätä näitä otuksia, Smith..." opettaja sanoi ja asteli yhden häkin luo. Dawn ei tahtonut sanoa vastaan Andrew Smithille, koska ei hän halunnut puhua kahden tuvan katsellessa heidän sanaharkkaansa. Se olisi ollut idioottimaista toimintaa. Jos he olisivat olleet kahden, Dawn olisi vastannut takaisin pisteliäästi, samalla mitalla. Tunti ei ollut kummoinen ja se loppui yllättävän nopeasti. Dawn käveli nopeasti kohti oleskeluhuonetta, mutta Andrew seurasi häntä.
"Veikö peikko kielen?" Andrew kysyi naurahtaen.
"Ei. Rohkelikko vei kielen. Ja palautti sen takaisin juuri äsken..." Dawn sanoi ja yritti karistaa tyypin kannoiltaan.
"Olet friikki! Miksi olet sellainen?"
"Miksi sinä olet Rohkelikko?"
"Mikä sinulla on rohkelikkoja vastaan?"
"Mikä sinulla on friikkejä vastaan?"
"Olet ihan outo. Olet niin nössökin!" Andrew sanoi ja tönäisi Dawnia, jonka jälkeen nauroi ääneen ja lähti eri suuntaan. Dawnin oli aika kostaa tuolle typerykselle. Andrew oli kiusannut Dawnia jo monta vuotta. Mikä olisi oiva tapa kostaa?