Ficin nimi: Kuppi kylmää
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Joe/Cherry
Genre: Arkitöhöily, normaali MatchaBlossom-kettuilu
Summary:
"Ei hätää, olen kunnossa!" Kojiro julisti päästyään ylös, karisti peiton jaloistaan ja lampsi kohti keittiötä.A/N: Kirjoitin tämän skenaarion alun perin originaalihahmoilla ja päätin poimia kohtauksen ficcimuotoon, kun se tuli taas tiedostoissa vastaan. Jonkin verran piti muokkailla hahmojen reaktiota ja muuta, mutta tuota pikaa tästä sulkeutui Matchablossomiin sopiva pätkä.
***
Kaoru hapuili tyynyn kätensä ulottuville ja hivutti sen vaivalloisin liikkein päänsä alle. Hänen vieressään Kojiro pyyhki hikeä molemmin käsin kasvoiltaan ja kampeutui kyljelleen kasvot häntä kohti.
"Tiesitkö, että tänne paistuu elävältä?"
"Älä muuta sano."
Lakanoissa peuhaaminen oli ollut lämpimässä kesäyössä jokseenkin huono idea, sen he saattoivat molemmat myöntää. Ilmastointi olisi ollut syytä kääntää päälle jo ajat sitten, mutta hetken huumassa syntyneet rakasteluaikeet eivät valitettavasti olleet kuunnelleet järkipuhetta.
"Pakko hörpätä jotain, ennen kuin ihan kuukahtaa." Kojiro taisteli itsensä istualleen ja veti samalla peiton mukanaan. Tavallisesti Kaoru olisi purnannut asiasta, mutta nyt hän oli vain kiitollinen. Rento makoilu katkesi kuitenkin, kun hänet säikäytti niin omituinen kahahdus, Kojiron mylväisy kuin niitä seurannut maanjäristysmäinen tömähdys. Kaoru kohottautui kyynärpäänsä varaan nähdäkseen paremmin.
"Mitä helvettiä oikein..."
Näky huoneen keskellä puhui puolestaan. Kojiro retkotti pitkin pituuttaan lattialla peitto jalkoihinsa sotkeutuneena ja mutisi hiljaisia kirouksia kompuroidessaan takaisin jaloilleen.
"Ei hätää, olen kunnossa!" Kojiro julisti päästyään ylös, karisti peiton jaloistaan ja lampsi kohti keittiötä. "Maistuuko sinullekin kuppi kylmää?"
"Toki..."
Kaoru odotteli kaikessa rauhassa, kun Kojiro ryysti keittiössä vesikupillisen, täytti sen uudestaan ja toi hänellekin sellaisen.
"Siitä ääntä kohti."
"Mm", Kaoru mutisi väsähtäneen kiitoksen. Ottaessaan veden vastaan hän tuli kohdanneeksi Kojiron katseen, mikä osoittautui pahaksi erehdykseksi. Kaoru tyrskähti tahattomasti kuppiinsa niin että pisaroita roiskui. Kojiron naama punoitti entisestään, ja kuppi sisältöineen oli kaatua hänen syliinsä, kun tämä tyrkkäsi häntä käsivarteen.
"Kyllä kyllä, se oli minustakin todella hauskaa!"
"Rojahdit melkoisen taitavasti!" Kaoru hykersi ja tuota pikaa remahti avoimeen hekotukseen.
"
Ratkiriemukasta", Kojiro hymähti selkeästi ymmärtämättä, mikä hänen tahattomasti luodussa tilannekomiikassaan oli niin mahdottoman hauskaa. "Todella kypsää, Kaoru. Ihan ylität itsesi."
"On sinulla otsaa, luupää gorilla!" Kaoru rykäisi naurunsa läpi ja kallisti päätään viattomasti. "Jos minä olisin järjestänyt samanlaisen esityksen, hirnuntasi raikuisi naapuriin asti."
"Milloin minä muka olen nauranut päin naamaasi?"
"Hmmm, haluatko lyhyen referaatin vai asiallisen pituisen listan?"
"Ei mitään, aivan sama!" Kojiro kiirehti pyristelemään puheenaiheesta ja tarttui häntä leuasta tuikatakseen märän pusun hänen suupieleensä. "No niin, ryystä se vetesi ja lakkaa piinaamasta minua!”
"Hyvä on, no niin", Kaoru puhalsi ulos pyrkien tyyntymään. Paha kyllä Kojiron kyräily sai hänet purskahtamaan nauruun heti uudestaan, eikä sille tullut loppua ennen kuin Kojiro viskasi kuppinsa loput vedet hänen kasvoilleen.
"Jäitä hattuun nyt jo, ruoja!" tämä virnisti.
"Aah, tuopa teki hyvää!" Kaoru huokaisi pyyhkäistessään vettä kasvoiltaan. "Tee se uudestaan!"
"...ei sinun ollut tarkoitus tykätä siitä!"
