Feeniksin lieska ja muita pyrolatrian ihmeitä | S | draama | Luna Lovekiva

[Sokerisiipi]

Nimi: Feeniksin lieska ja muita pyrolatrian ihmeitä
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Hahmo: Luna Lovekiva
Tyylilaji: draama
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII ja Sana/kuva/lause10 #2 (kuva)

A/N: Tuosta kuvasta tulee välitön mielleyhtymä Tylypahkan kirjastoon, mutta Hermionen sijaan tahdoinkin kirjoittaa Lunan kirjastotottumuksista :>

Feeniksin lieska ja muita pyrolatrian ihmeitä

Luna rakasti Tylypahkan kirjastoa, koska siellä kulkiessa ei ikinä tiennyt, millaiseen teokseen sitä saattoi törmätä. Luna oli lukenut lukemattomia mielenkiintoisia kirjoja, joihin hän oli törmännyt täysin sattumalta, ja hän olikin sitä mieltä, että vain siten saattoi löytää sellaisia aarteita kuten ”Yksisarvisen jätökset ja muut epätavalliset taika-aineet”, ”Muodonmuutoksia keittiössä”, ”Kuutaiat”, ”Mitä jästit tajusivat ennen meitä?” ja ”Vuosisadan hirveimmät ennustukset – varaudu synkkään tulevaisuuteen!”

Lunan voittamaton strategia tämänkaltaisten helmien löytämiseen oli seuraava: hän asettautui keskelle kirjastoa, sitoi silmilleen huivin, pyöri seitsemän kertaa ympäri ja etsi käsikopelolla sattumanvaraisen hyllyvälin. Hän sulki korvistaan matami Prillin paheksuvat tuhahdukset ja koulutoveriensa hihitykset. Kun Luna kuuli suhahtavan äänen, hän kumartui sulavasti lentävän kirjan tieltä. Kävellessään Luna siveli kirjojen selkiä, jotka kertoivat niiden sisällöstä nimiä enemmän. Jotkut selät olivat karheita ja kuluneita ja toisissa oli suomuja tai upotettuja kiviä. Toisinaan kirjat värisivät tai muuttivat lämpötilaa koskettaessa ja muutamat jopa näykkäsivät Lunaa sormista hermostuneina töykeästä tunkeilusta.

Hän ei koskaan tiennyt etukäteen, miltä senkertainen kirja tuntuisi, mutta vielä kertaakaan Luna ei ollut valinnut väärin. Jokainen kirja oli syystä kirjoitettu. Ne onnistuivat aina avartamaan Lunan maailmankatsomusta ja opettamaan hänelle jotakin uutta. Luna oli kuin tutkimusmatkailija, aina vain muutaman kirjan päässä todellisesta, mieltä kiihottavasta löydöstä. Tänään häntä puhutteli kirja, jonka selkämys oli hiiltynyt ja nokinen. Luna veti huivin silmiltään ja luki kirjan kannesta: ”Feeniksin lieska ja muita pyrolatrian ihmeitä”.

”Pyrolatria”, Luna tavasi. Tulenpalvonta. Oi, se, jos mikä, kuulosti kiehtovalta. Luna puristi kirjan rintaansa vasten. Se hohkasi. Hän etsi kirjaston rauhallisimman nurkan ja käpertyi sinne. Luna avasi sormenpäitä kuumottavan kirjan ja sukelsi savuntuoksuiseen seikkailuun.

[Thelina]

Ihana Luna <3 hän ei paljoa muiden tuhahteluista välitä, kun tietää löytävänsä jotakin mielenkiintoista luettavaa! Mahtavia nuo kirjojen nimet, mitä sait kerättyä ja kiinnostavaa myös tuo, miten kirjat tuntuvat Lunasta kuin eläviltä, eivätkä ole vain lukemista varten, vaan niitä voi myös tunnustella, onko kansi karhea tai hohkaako se lämpöä. Toisaalta olihan Hirviökirja hirviöistä myös varsin eläväinen opus Tämä oli mukava palanen, pääsisipä itsekin tutkimaan Tylypahkan kirjastoa <3

[hiddenben]

Olipa tämä hauska ja hienosti toteutettu idea! Ehdottomasti mukavaa saada lukea Lunan kirjastoseikkailuista, koska osaan kuvitella hänen olevan yhtä intohimoinen lukija kuin Hermionekin, mutta vain täysin toisenlaisella tavalla Hyvin lunamaista laittaa asioita sattuman (vai kohtalon?) varaan, kuten juuri tässä tapauksessa lukuelämysten suhteen.

Samalla tähän tekstiin ehti mukaan myös hieman synkempiä sävyjä tuon kirjojen heittelyn kautta, mikä tekee minut vähän synkäksi, vaikka Lunan kiusaaminen onkin tuttu aihe erityisesti viidennestä Potterista. Toisaalta taas Lunan asennoituminen asiaan on tälle hyvin ominaista, mutta toimii myös vasta-aineena synkkyydelle. Vähän kauhistuttaa tuo Lunan löytämä kirja ja mihin kirjan tieto hänen käsissään voi johtaa, mutta eiköhän Luna pidä itsestään huolta

Pidin tässä tekstissä siitä, miten hieno oodi tämä on lukemiselle ja kirjojen kauneudelle. Niin kuin tässäkin todetaan, että jokainen kirja on erilainen ja lukija on aivan muutaman sivun päässä jostain hienosta ja uudesta, mieltä avartavasta löydöstä. Olen taas viime aikoina innostunut lukemaan kirjoja aivan uudella tavalla kuin ennen, joten siksikin tämä ficci puhutteli minua erityisesti Viimeinen lause oli ehdoton suosikkini tunnelmaltaan! Kiitos tästä

[Parris]

Kommenttikampanjasta heip! Luna on yksi suosikkihahmoistani, joten tämä oli aika itsestäänselvä kommentointivalinta <3

Tykkään tämän lähtökohtaisesta ideasta! Luna on hahmona tosi avoin mieleltään, joten tuntuu tosi luontevalta ajatukselta, että hän voisikin valita kirjaston lähes loputtomasta kirjavalikoimasta (asiasta kukkaruukkuun ja offiin: kuinkakohan paljon Tylypahkan kirjastossa on oikeasti luettavaa? hmm...) sattumanvaraisesti jotain. Kuten tekstissäkin mainitset, sillä tavalla saa laajennettua hyvin maailmankuvaansa - joka kylläkin Lunalla on jo varmaan suurinta osaa hahmoista laajempi - ja Lunan kirjavalintojen perusteella voisi väittää, että hänen kiinnostuksenkohteillaan ei todella ole mitään rajoja. Mahtavia poimintoja muuten tuohon listaan, kun nyt lukijana alkaa itsekin miettiä, millaisia noiden kirjojen sisällöt olisivat!

Pidin tässä hurjan paljon tuosta kohtauksesta, kun Luna sormeilee kirjojen selkämyksiä hyllyssä ja ne reagoivat hänen kosketukseensa. Se sopii aivan täydellisesti taikamaailmaan, joka on aina muuttuvainen ja arvaamaton. Tämä myös kehittää mielenkiintoisesti tekstiä moniulotteisemmaksi - tuot mukaan aisteja hohkaavilla ja savuntuoksuisilla kirjoilla, jolloin lukija pystyy sukeltamaan Lunan tuntemuksiin paremmin. Ainoa kohta, jossa aistimuksen maininta jätti minut vähän kysymysmerkiksi, oli tuo, kun Luna väistää suhahtavasti ohilentävää kirjaa: oliko ideana se, että joku kiusaajista heittää häntä kirjalla, vai lenteleekö Tylypahkan kirjastossa muuten vaan kirjoja? Jälkimmäinen tuntuu kyllä realistisemmalta, koska matami Prilli tuskin sallisi kirjojen viskomisia...

Kiitokset, tämä oli suorastaan taianomaisen hieno pieni teksti! <3

[Fiorella]

Olipa ihana löytö! Tykkään Lunasta ja kirjoista, joten tämähän oli oikein täsmäficci. Oli hyvä valinta löytää joku muu kuin se klassinen Hermione kirjastotarinan päähenkilöksi, ja Luna korpinkyntenä varmasti on tuttu näky kirjastossa hänkin.

Luna selvästikin tuntee sen olennaisen tekijän taikakirjastossa; kirjat kantavat kukin sanojaan enemmän, ja hänellä on herkkyyttä tuntea enemmän kuin vain sen, minkä silmin näkisi. Aistit oli otettu ihanasti osaksi tarinaa, ja lopetuslause päätti pikkuficin erinomaisesti. Tykkäsin kovasti, kiitos tästä tunnelmapalasta.

[Larjus]

Tämähän oli varsin viehättävä pikkufici. Tylypahkan kirjasto on todellakin sellainen paikka, mihin olisi itsekin ihana päästä tutkimusmatkalle, ja tuo kuva todella sopii kyseiseen paikkaan. Todella kivaa vaihtelua myös käsitellä kirjastoficissä jotakuta muuta kuin Hermionea. Uskallan väittää, että Lunan löydökset ovat muutenkin mielenkiintoisempia Erikoisempia ainakin. Lukisin itsekin mieluusti etenkin kirjan "Mitä jästit tajusivat ennen meitä?"

Tunnelma oli ihana, jo muutaman virkkeen myötä pääsi hyvin tekstiin mukaan. Oli sellainen olo, että olisi itse tuolla fiilistelemässä kirjalöydöksiä Lunan kanssa. Lunan innon voi oikein itsekin tuntea! Ihana myös tuo vertaus Lunasta tutkimusmatkailijana, koska sitä se kirjojen tutkailu parhaimmillaan onkin! Tässähän tekee mieli itsekin lähteä kirjastoon ja tutkailla, mitä kaikkea mielenkiintoista sieltä löytyykään.

[marieophelia]

Voi miten kiva! Tämä on jotenkin tosi seikkailullinen kirjastoficci! Ja niinhän se on, että kun on kirjastossa, koko maailman ihmeet ovat ihan käden ulottuvilla. Lunan tapa ihmetellä kirjastoa on aivan valloittava! Ei mitään (hermonemaisia) hyllyluokituksia ja aakkosjärjestyksiä, vaan puhtaan intuitiivinen ote. Kirjoitat tosi aistivoimaisesti ja värikkäästi: kirjat todella muuttuvat aarteiksi sinun kuvaaminasi! Savuntuoksuinen pyrolatria riemastutti minuakin aivan erityisesti ja muutenkin tosi veikeitä aihealueita olit tähän keksinyt. Huvittavaa, että jopa yksisarvisenjätöksistä kertova kirja kiehtoo Lunaa. Luna on tähän kyllä aivan täydellinen päähenkilö. Vaikkei hänellä oikein ole ystäviä (kuten tästäkin käy ilmi), saa hän kirjoista kaipaamaansa seuraa.

Olen niin iloinen, että listauksesi oli jäänyt mulla koneella auki sen jäljiltä, kun aamulla etsin arpajaisluettavaa! Tämä on ihan todella valloittava!<3 Kiitos!