Author: Natural
Title: Matka tähdistä rakkauteen
Genre: Romance, pikkuruinen huumori
Rating: K11
Paring: Jean Havoc/Roy Mustang
Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: En omista mitään, hahmot ovat Hiromu Arakawan. En saa rahaa.
Warnings! : Tulkinnan varainen vihjaus seksiin, tupakointi, viittaus alkoholin käyttöön. A/N: Uuden fandomin valloitus ja comeback pitkän tauon jälkeen. Tämä on hauska paritus, vaikkei nyt ihan OTP ole.
Omistan tämän ficin isosiskolleni
Odolle. Olen alun perin kirjoittanut tämän jonkun parisen vuotta sitten Odolle ystävänpäivälahjaksi (ei suotta myöhässä), mutta nyt uudelleen luettuani, pidin ajatuksesta ja tein muutamia korjauksia.
Matka tähdistä rakkauteen
Katselin ulos ikkunasta ja ihailin miljoonia tähtiä, jotka leijuivat ympärilläni. Kaikki oli niin kaunista, en ikinä olisi uskonut näkeväni maata näin kaukaa, saati sitten tuntenut itseni lentävän. Oloni oli niin kevyt painovoimattomassa tilassa. Pian tunsin käden olkapäälläni ja suukon poskellani. Hymähdin iloisesti ja katsoin tummasilmäistä miestä, jonka mustat hiukset olivat sekaisin. Se sai minut pakosti nauramaan.
''No?'' mies totesi.
''Näytät vain niin huvittavalta tuossa uudessa ''univormussasi'', eversti'', vastasin miehen kysyvään katseeseen.
''Jean, tästä on puhuttu: virka-ajalla olen sinulle eversti Mustang'', hän sanoi. ''Mutta virka-ajan ulkopuolella olen sinulle Roy. Ja sitä paitsi, tämä ei ole univormu vaan avaruuspuku. Jos et ole vielä huomannut, olemme avaruudessa juhlistamassa tätä päivää rakas vänrikkini.''
En voinut olla nauramatta Roylle. Minusta oli hieman omituista nähdä hänet juhlistamassa ystävänpäivää, mutta onhan meillä kaikilla oma herkkä puolemme. Jopa everstillä.
''Ymmärräthän, että tämä ei ole mikään työmatka?'' Roy kysyi.
''Ymmärrän.''
''Hyvä'', Roy sanoi ja suukotti otsaani. Hymähdin iloisesti miehen tuikkiville silmille. Everstin silmissä oli aina ollut jotain kiehtovaa, jotain salaperäistä. Kaivoin avaruusasuni taskusta savukerasian ja otin yhden savukkeen. Royn ilme muuttui siinä samassa vakavaksi.
''Jean, et ole tosissasi. Ei nyt'', hän totesi.
''No mitä?''
''Lopettaisit.''
''Miksi?''
''Se ei ole hyväksi sinulle''
''Entäs sitten? Ja sitä paitsi, jos lopettaisin, mitä minä sitten tekisin?''
''Haluatko, että keksin suullesi jotain parempaa tekemistä?'' ja siinä samassa Roy nappasi savukkeen huulieni välistä ja painoi huulensa vasten omiani. Hänen pehmeät huulensa maistuivat hieman viskiltä. Se hetki tuntui ikuiselta ja tällä kertaa todella olin ilmassa. Liian pian Roy kuitenkin lopetti ja katsoi minua toinen kulma koholla. Katsoin Royta pitkään hiljaa tietämättä mitä sanoa. Hän laittoi oikean kätensä niskani taa, veti minua lähemmäksi itseään ja painoi vaativan suudelman huulilleni. Kiedoin käteni everstin ympärille ja vastasin suudelmaan ja tunsin kuinka hänen kielensä hipaisi huuliani.
Ennen kuin kerkesin edes tajuta, oli Roy jo riisunut avaruusasuni pois päältäni - samoin omansa. Tunsin kuinka Royn sormet vaeltelivat ihollani. Suutelin mustatukkaisen miehen kaulaa ja olkapäitä. Huomasin, että hän kietoi kätensä ympärilleni, paino minut itseään vasten ja näykkäisi minua oikeasta korvasta, se tuntui hyvältä - liian hyvältä. Hänen sormensa tanssivat paljaalla selälläni ja kyljilläni. Hänen toinen kätensä oli uppoutunut vaaleisiin hiuksiini. Katsoin hetken aikaa hänen tummia silmiään ja huomasin niiden olevan lumoavammat kuin tähdet ympärillämme. Kaikki se tuntui täydelliseltä, olla kahden hänen kanssa kaukana kaikesta. Tämä hetki oli meidän.
*
Katsoin Royta hymyillen, kun hän venytteli vieressäni. Hänen siluettinsa oli upea takana valaisevan auringon edessä.
''Pyydän lupaa polttaa savukkeeni, eversti'' tokaisin ilkikurisesti virnistäen.
''Lupa myönnetty'', Roy vastasi virnistäen takaisin. Sytytin savukkeeni ja vedin keuhkot täyteen savua. Puhalsin ilmaan sydäntä muistuttavan savurinkulan ja huomasin Royn hymyilevän. Vedin hänet kädestä lähemmäksi itseäni, osoitin ulos ikkunasta ja sanoin:
''Katso, tähdenlento. Toivo jotain.''
Roy näytti miettivän hetken.
''Ei minun tarvitse toivoa, minulla on kaikki'', hän sanoi, katsoi minuun ja painoin suudelman toisen huulille. Katselimme ulos avaruussukkulan ikkunasta ja ihastelimme loppumattomuuden ihmettä. Kuinka ihmeellinen avaruus saattoi olla. Ja se oli nyt vain meitä varten.
''Roy, minun täytyy kertoa sinulle jotain'', totesin virnistäen ja sain miehen katsomaan minua kysyvästi. ''Olet unelmieni prinssi.''
Royn ilme muuttui ensin kauhistuneeksi ja sen jälkeen huvittuneeksi. Naurahdin miehen typerälle ilmeelle.
''Hyvää ystävänpäivää, vänrikki'', Roy toivotti hymyillen.
''Kuin myös sinulle, eversti'', toivotin painaessani huuleni hänen omilleen.
Huomasin kuinka alus lähti kohti Maata, kohti Amestrisia. Ja huomasin, kuinka paljon oikeasti välitinkään eversti Roy Mustangista.
*
Aloimme pukeutua takaisin avaruuspukuihin kunnes huomasin Royn etsivän jotain. Miehen kasvoilla oli huolestunut ilme kaivellessaan puvun taskuja.
’’Onko jokin hullusti?’’ kysyin sytyttäessäni savuketta saamatta vastausta. Käänsin katseeni avaruuteen ja huomasin ilmassa leijuvan jotain. Pienen rasian, joka oli päällystetty tummanvioletilla sametilla. Otin rasian käteeni ja käännyin kohti Royta.
’’Tätäkö sinä etsit?’’
’’Anna tänne se!’’ Roy kivahti hieman kauhistuneen oloisena.
’’Mikä tämä on?’’
’’Älä avaa sitä!’’
’’Onpa se tiukasti kiinni.’’
’’Havoc! Käsken sinua everstinä luovuttamaan sen mitättömän rasian minulle!’’
’’Ei ihmekään, ettei se aukea, kun yritän avata sitä väärin päin. Voi minua hupsua.’’
’’Jean Havoc, poltan sinut poroksi tällä punaisella sekunnilla, jos uskallat avata sen!’’
Pieni rasia aukesi.
Katselin rasian sisältöä ensin hämmentyneenä ja sitten huvittuneena. Huomasin Royn kasvojen muuttuneen hyvin vakaviksi, mutta odottavaisiksi. Pitkän tovin välillämme vallitsi painostava hiljaisuus ja tiesin, että minun oli rikottava se. Roy katsoi minua syvälle silmiini.
’’Sormus’’, totesin loppumattomalta tuntuvan ajan jälkeen ja katsoin kysyvästi Royta.
’’No, mitä sanot?’’ Roy töksäytti vakava ilme kasvoillaan.
’’Oletko tosissasi?’’ kysyin kohottaen kulmiani ja samalla hieman virnistäen.
’’Kerta se on sinusta huvittava ajatus niin anna se sitten tänne!’’ Roy tuhahti vihaisesti ja turhautuminen alkoi paistaa hänen kasvoiltaan.
’’Tämähän oli täysin merkityksetön?’’ totesin ilkkuvasti. Roy vain murahti vastaukseksi, eikä suostunut katsomaan enää minua. Naurahdin ja päästin rasiasta irti, joka alkoi leijua pitkin näkymättömiä polkuja ympärillämme. Samalla kaivoin taskustani suunnilleen samankokoista esinettä. Otin käteeni pienen tummanpunaisen samettirasian ja huomasin Royn katsovan minua silmäkulmasta. Polvistuin hänen eteensä niin hyvin kuin painottomassa tilassa suinkin pystyi ja katsoin miestä täysin vakavana. Roy käänsi katseensa minuun ja ei voinut olla hymyilemättä.
’’Typerys.’’
’’Eversti Roy Mustang, suotteko minulle kunnian asettaa tämän sormuksen, rakkauteni merkiksi, vasempaan nimettömääsi?’’ sanoin niin juhlallisesti kuin suinkin osasin ja ojensin rasiaa, jonka sisällä oli hopeinen sormus, häntä kohti.
’’Vänrikki Jean Havoc, lupa myönnetty.’’
Aloin pujottaa sormusta miehen nimettömään ja siinä samassa ohjaamoon johtava ovi aukesi.
’’Eversti, ilmoitan meidän lähestyvän ilmakehää’’, majuri Armstrong kuulutti saapuessaan matkustamoon. Hetken hän katsoi minua ja Royta. Taas oli hetken hiljaista, eikä kukaan osannut rikkoa hiljaisuutta. Pienen hetken jälkeen huomaamattani oli majuri riisunut avaruuspukunsa yläosan ja säihkyi edessämme kyynelehtien.
’’Tuore kihlaus? Kuinka romanttista, vänrikki! Edes lihasteni upeudella ei ole mahdollisuuksia rakkauden voimalle! Olen niin onnellinen teidän puolestanne!’’ majuri huudahti kyynelten lomasta pullistaen suuria lihaksiaan. Säihkyen hän halasi minua ja Royta rutistaen erityisen kovasti, jonka jälkeen alkoi itkeä uudelleen onnen kyyneliään. Onnea toivottaen hän palasi ohjaamoon mumisten rakkauden ihmeestä ja voimasta. Enkä yllättyisi, jos hänen lihaksensa olisivat olleet osa hänen yksinpuheluaan.
Roy näytti kiusaantuneelta ja kysyin useita kertoja itseltään, miksi hän valitsi juuri majuri Armstrongin ohjaamaan avaruussukkulaa. Painoin lohdutukseksi tuoreen kihlattuni poskelle suudelman ja kehotin häntä pukeutumaan loppuun. Hetken kuluttua siirryimme istumaan matkustajien penkeille ja sidoimme turvavyöt kiinni. En ole koskaan ollut näin onnellinen kuin nyt. Ja katsellessani tummahiuksista miestä, huomasin koko ajan olevan onnellisempi.
Tämä oli matkani tähdistä rakkauteen.
~*~