Ficin nimi: Rakkautta rinnassa
Kirjoittaja: Beyond
Ikäraja: K-11
Fandom: Yowamushi Pedal
Paritus: Andy/Frank
Genre: Crack
Varoitukset: Rintalihasten välinen romantiikka, ihan vain siltä varalta, että joku fandomia tuntematon klikkaa ficin vahingossa auki.
Yhteenveto: "Everybody has a secret world inside of them. All of the people of the world, I mean everybody. No matter how dull and boring they are on the outside, inside them they’ve all got unimaginable, magnificent, wonderful, stupid, amazing worlds. Not just one world. Hundreds of them. Thousands maybe."
Vastuuvapaus: Wataru Watanabe omistaa hahmot, enkä saa kirjoittamisesta muuta korvausta kuin silkkaa hupia.
A/N: Osallistuu Kesäetydejä -haasteeseen, joka tarjosi yhteenvedossa esitetyn sitaatin inspiraationlähteeksi. Hävettää hieman, millainen lopputuloksesta tuli sitaatin sisältöön nähden, mutta toisaalta en lopulta vain malttanut olla käyttämättä kaikista crackeinta visiota, kun sellainen kerran mieleen juolahti. :')
***
Kun yö oli saapunut ja Izumida vaipunut syvään uneen, olivat Andy ja Frank vielä valveilla. Ne olivat vähän ylirasittuneet päivän harjoituksesta.
Frank-chan? Andy kuiskasi sykähtäen hiljaa.
Hmm?
Minuun sattuu.
Niin minuunkin.
Ulospäin Andy ja Frank saattoivat näyttää aivan tavallisilta rintalihaksilta. Izumida onneksi ymmärsi, että rintalihaksillakin oli tunteet, mutta toisinaan hän kyllä silti kohteli niitä vähän kaltoin. Päivän pyöräilyharjoitusten loppupuolella Andy ja Frank olivat kilvan yrittäneet huutaa Izumidalle, että liika oli liikaa, mutta Izumida oli vain jatkanut, joskin illalla ennen nukkumaan käymistä hän oli pahoitellut aiempaa käytöstään ja luvannut, että seuraavasta päivästä tulisi paljon rennompi kuin edeltäjästään. Hän oli vielä öljynnyt sekä Andyn että Frankin oikein hellästi ja kertonut niille, että ne olivat maailman parhaat rintalihakset.
Tavallaan Andy ja Frank olivat onnekkaita siinä mielessä, että harvassa olivat ne rintalihakset, jotka saivat osakseen niin hellää huomiota kuin ne.
Olisi kyllä kamalaa olla rintalihas jollekulle sellaiselle, joka ei edes pahoittelisi tuollaisesta rääkkäyksestä, Andy tuumasi.
Täysin totta, Frank myönteli.
Izumidan tasainen hengitys sai sekä Andyn että Frankin raukeaksi vähitellen, vaikka jokaista solua kolottikin. Kaiketi vähitellen leviävä pieni rentoutuneisuus sai Andyn ihan hupsulle tuulelle. Hänen oli pitänyt kertoa Frankille jo pitkään jotain, mutta tarpeellinen määrä rohkeutta oli puuttunut ihan vain siksi, että kollegan lisäksi Frank oli Andylle naapuri, jonka vierellä joutuisi viettämään vielä useita kymmeniä vuosia. Sitä paitsi kun Izumida oli kertonut joukkuetovereilleen Andyn ja Frankin olevan ystäviä, olivat Izumidan joukkuetoverit väittäneet sinnikkäästi, etteivät rintalihakset oikeasti voineet olla ystäviä yhtään sen enempää kuin muutkaan ruumiinosat, vaan ruumiinosien kantaja oli yksi kokonaisuus.
Frank-chan? Andy aloitti uuden keskustelun hieman tunnustelevaan sävyyn.
Mitä tällä kertaa? Frank kysyi sykähtyen hereille. Hänen sävynsä oli niin paheksuva, että Andy joutui empimään hetken, vaikka ei se hänelle kovin tyypillistä sinänsä ollut – yleensä hän sentään oli suoran puheen rintalihas, eikä mikään aneeminen rasvakudos. Ajatus rasvakudosmaisesta käytöksestä onneksi kauhistutti Andyn niin, että hän oli valmis täräyttämään kohtalokkaan tunnustuksen.
Frank-chan, tuntuuko sinustakin siltä, että me voisimme olla enemmänkin kuin vain naapurit ja kollegat?
Olemme me läheiset muutenkin kuin konkreettisesti, Frank huomautti.
En tarkoita ihan sitäkään, Andy oikaisi.
Vaan mitä sitten? Frank kysyi.
Andy puristui tiukasti naapuriluita vasten valmistautuen henkisesti tulevaan koetukseensa. Nyt tai ei koskaan!
Mietin, että voisimmekohan me olla vähän sellaiset erityiset kumppanit? Andy esitti kysymyksensä nopeassa tahdissa. Sen päätteeksi viimeistään hänestä tuntui aivan ylitreenatulta, eikä hän voinut muuta kuin lysähtää täysin.
Voi, Andy, Frank huokaisi raskaasti. Luulin, että suhteemme erityislaatuisuus on niin ilmiselvää sorttia, ettei sitä tarvitse erikseen edes julistaa.
Vaikka Andy oli jo aivan maitohapoilla, sykähti hän vielä kerran heikosti häkellyksestä. Vähitellen äimistyneisyys vaihtui tulvahtavaan onnellisuuteen.
Frank-chan! Andy hihkaisi, kun ei muutakaan osannut.
Tulehan lähemmäs, Frank kehotti hellästi. Viimeisillä voimillaan Andy pusertui hieman tiiviimmin Frankia vasten.
*
Kun Izumida heräsi aamulla, olivat Andy ja Frank aivan hellinä. Edellisen päivän treeni oli selvästi ollut hieman liian rankka molemmille, vaikka Izumida ei ollut arvellut sentään sortuneensa niin täydelliseen ylilyöntiin, ettei ylävartalo liikkuisi laisinkaan seuraavana aamuna. Sen lisäksi rinnoissa sykähteli outo, aivan uudenlainen tunne.
”Andy? Frank?” Izumida kuiskasi aivan hiljaa. Molemmat rintalihakset vastasivat sykähtämällä uupuneina, mutta onnellisina. Sillä hetkellä ymmärrys valtasi Izumidan mielen.
”No niinpä tietenkin”, hän naurahti hellästi. ”Voi Andy, voi Frank! Olen niin onnellinen teidän puolestanne! Jatkossa ette kyllä rettelöi koko yötä silti”, hän jatkoi hellään sävyyn. Andy ja Frank vastasivat entistäkin väsyneemmin, mutta Izumidalle lupauksensa antaen.
Vaikka koko Hakonen poppoo tuntuikin olevan sitä mieltä, ettei rintalihaksia pitänyt personifioida, oli Izumida vakuuttunut siitä, että muidenkin pitäisi antaa mahdollisuus omilleen. Eihän mikään ollut sen parempaa kuin herätä aamulla aivan oikeaa rakkautta rinnassaan oikein kaksin verroin!
