Hiekkahius ja tulitukka, Sallittu, Remus/Lily

[Munis]

Nimi: Hiekkahius ja tulitukka
Kirjoittaja: Munis
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Drama, romance
Vastuunvapaus: Rowling omistaa kaiken, minkä voi tunnistaa hänelle kuuluvaksi.
Vapaa sana: Kirjoita ja julkaise jotain -haaste, sekä Ärsyttävät/epärealistiset paritukset-haaste II parilla Remus/Lily. Parituksen ärsyttävyyttä on perusteltu muun muassa sillä, ettei Remuksesta saa heteroa tekemälläkään, ja että hän kuuluu Siriukselle ja Lily Jamesille. Päässäni tämä paritus on kuitenkin tietyssä vaiheessa hahmojen elämää melko realistinenkin, toivottavasti sain ajatuksiani paperille heittäytymättä liian selitteleväksi.

Hiekkahius ja tulitukka

Lilyn ja Remuksen välillä oli takkatulen äärellä käytyjä keskusteluja, tyhjiä teekuppeja ja kuluneita kirjankansia. Valvojaoppilaiden vaunuosastossa vaihdettuja hymyjä, pimeitä pakkasiltoja ja aikaisia aamiaisia viikonloppuisin.

He lainailivat kirjoja toisilleen. Lilyllä oli koulussa mukanaan Humiseva harju ja Kotiopettajattaren romaani, joille James virnuili armottomasti löydettyään ne Remuksen yöpöydältä. Remus sai joululahjaksi kirjan Matkalla, joka kulki viikkoja Lilyn koululaukussa ja joka johti polveilevaan keskusteluun vapaudesta sekä tyhjään teepakettiin.

Lily tiesi Remuksen salaisuuden ilman että tämän tarvitsi sitä kertoa. Kun Lily paljasti tietävänsä, hän oli lämmintä hymyä ja punaisten hiusten tanssia. Täysikuiden jälkeisinä aamuina Sirius, James ja Peter pitivät huolen siitä että Remuksella oli tarpeeksi suklaata, ja Lily siitä että tällä oli tarpeeksi lukemista.

Kerran tammikuussa, jälki-istunnon valvontavuorosta palatessaan Lilyn ja Remuksen keskustelu venyi melkein koko yön pituiseksi. He kiipesivät tähtitorniin ja puhuivat peloistaan roikottaessaan jalkojaan tähtikirkkaassa yössä. Hengitys näkyi hopeisina pilvinä, ja Remus lainasi Lilylle villapaitansa. Lily sanoi, ettei epäröinyt puuttua siihen, että James ja Sirius kiusasivat Severusta. Remus taas myönsi, ettei uskaltanut mennä väliin, sillä pelkäsi ystäviensä silloin pettyvän häneen ja kertovan hänen salaisuutensa eteenpäin. Lily oli myötätuntoa ja lohduttavat kädet Remuksen ympärillä. Hänen hiuksensa tuoksuivat tarinoilta ja kesäaamuilta, ja hetken Remuksesta tuntui että hengittäminen oli tavallista helpompaa.

Joskus James melkein yllätti heidät kesken yksityisen keskustelun, jolloin Lily pelasti tilanteen kääntämällä keskustelun nopeasti Woolfiin, Carrolliin tai johonkuhun muuhun kenestä Jamesilla tai kenelläkään muullakaan koulutoverilla ei ollut aavistustakaan. Jamesin kohautettua tylsistyneenä olkiaan Lily jatkoi lämpöisten sanojen virtaa, ja kireys katosi Remuksen hartioilta. Lilylle Remus saattoi kertoa nekin asiat, joista pysyi vaiti ystäviensä seurassa. Joskus keskustelut saivat Lilyn silmät kyyneliin; silloin Remus hymyili alakuloisesti ja silitti Lilyn selkää.

Kesäkuu oli läkähdyttävää sekasortoa, väsyneitä katseita ja V.I.P.-kokeita. Lily riiteli Severuksen kanssa Jamesin roikotettua Severusta ylösalaisin pihamaalla ja Severuksen kutsuttua Lilyä kuraveriseksi. Kaksi päivää kokeiden päättymisen jälkeen oli täysikuu. Silloin Sirius petti Remuksen luottamuksen ja James meinasi piestä Siriuksen sairaalakuntoon, ja olisi tehnytkin sen, ellei Peter olisi mennyt väliin. Remus ei ollut koskaan ollut niin peloissaan ja loukkaantunut.

Kun Remus sai luvan lähteä sairaalasiivestä matami Pomfreyn siveltyä salvaa hänen haavoihinsa, Lily käveli Remuksen kanssa järven ympäri. James ja Peter olivat nukkumassa, eikä kukaan ollut nähnyt Siriusta sen jälkeen, kun tämä oli vieraillut sairaalasiivessä aamun varhaisina tunteina ja antanut Remukselle kolmesataa suklaasammakkoa. Aurinko paistoi ja ripotteli pisamia Lilyn poskille. Lilyn silmät olivat sateenjälkeistä havumetsää, Remuksen hiukset hiekkaa. Lily puheli Wildestä ja Fitzgeraldista tarkoituksenaan saada Remuksen ajatukset pois yön tapahtumista. Remus näytti väsyneemmältä kuin koskaan, mutta Lily tiesi kysymättäkin, ettei tämä pystynyt nukkumaan.

Jamesin mielestä oikea tapa selvittää se kaaos oli lyödä Siriuksen nenä verille, ja Peter otti aina mallia Jamesista, joten Lily tuntui sillä hetkellä ainoalta ihmiseltä joka ymmärsi Remusta. Lily oli heti tapahtumista kuultuaan rientänyt sopimaan riitansa Severuksen kanssa ja kiristänyt tämän pitämään suunsa kiinni Remuksen salaisuudesta. Remus tunsi olevansa valtavassa kiitollisuudenvelassa, mutta Lily vain naurahti ja palautti lämmön Remukseen. Kun Remus ei enää jaksanut edes esittää olevansa kiinnostunut kirjallisuuskeskustelusta, Lily jatkoi hymyilemistä ja tarttui Remusta huolettomasti kädestä. Järveltä käyvä tuuli sai Lilyn hiukset sotkuun. Hän teki Remukselle selväksi, että jos tämä ikinä tarvitsisi jonkun jolle puhua, niin hän olisi valmis kuuntelemaan. James, Sirius ja Peter ratkoivat ongelmia vitsailemalla ja tappelemalla, mutta Lily keitti teetä ja ratkoi jo viisitoistakesäisenä ongelmat kypsemmin kuin James ja Sirius koskaan.

Metsänreunan vehreydessä Lily pysähtyi ja tarttui Remusta myös toisesta kädestä. Hän epäröi hetken nauru silmissään läikkyen ennen kuin hipaisi huulillaan Remuksen huulia. Lily silitti kadoksiin ruhjeet Remuksen niskasta ja halasi häntä niin kauan, että hänen pelkonsa himmenivät. He palasivat linnaan hiljaisina, Lilyn hymy oli hiljalleen tarttumassa Remukseen ja hänen kätensä lämmitti Remuksen sormia.


James luuli vuosia, että kaikki Lilyn ja Remuksen väliset salaisuudet liittyivät kirjallisuuteen ja olivat siten paitsi pitkästyttäviä, myös täysin turhanpäiväisiä. Kerran James muisteli kahvipöydässä polveilevasti ensisuudelmaansa Lilyn kanssa, jolloin Lily heitti Remukselle salaliittolaisen hymyn. Jamesin kurtistaessa kulmiaan Lily mutisi jotakin Plathista ja Orwellista, mihin Remus vastasi nyökkäämällä ja siteeraamalla Kerouacia tyynellä äänensävyllä. Hänen suupielensä nyki hänen kohdatessaan Lilyn katseen.

[Isfet]

Nams Kelmejä Vaikka Remus/Lily on ajatuksenakin väärin, tämä oli ihan näppärä ja mahdollinen. Melkein minkä tahansa parituksen saa tuntumaan hyvälle, jos osaa kirjoittaa, ja sinä osaat

Järveltä käyvä sai Lilyn hiukset sotkuun

Koska nyt on pakko nipottaa, niin pitäisikö tuossa olla tuuli? Nyt kun se on hoidettu, voidaan siirtyä miellyttävämpään osioon:

Aurinko paistoi ja ripotteli pisamia Lilyn poskille.

Ihanaa kuvailua, jotenkin todella nätti lause. Osui ja upposi. Muutenkin kuvailu oli kaunista ja sitä oli riittävästi, samoin teksti oli sujuvaa.

Viimeinen kappale oli ihana, varsinkin Remus <3 Rakastan söpöilyä, ja tämä oli suloinen olematta ällönmakea. Hieno pätkä

[Sokerisiipi]

Ensinnäkin, ficci, jossa on teetä ja kirjoja? Upeaa. Rakastan ♥ ja toiseksi, minusta Remus/Lily on sympaattinen paritus. Olen lukenut pari ficciä tällä parituksella ja olen tykännyt. Tässäkin pidin juurikin tuosta lämpöisyydestä ja henkisestä läheisyydestä, joka korostui yli sen fyysisen puolen. Ei siis sellaista fyysisistä räiskyvää intohimoa vaan juurikin tuota, että voidaan keskustella tuntikausia itselle tärkeistä asioista. Tässä ficissä Lily ja Remus vaikuttivat toistensa sukulaissieluilta, sellaisilta ihmisiltä, jotka vain ymmärtävät toisiaan ponnistelematta juurikaan sen eteen, se vain klikkaa ja kuka muka voisi kääntyä pois sellaisen ihmisen luota? Oikeastaan minusta jo ensimmäinen lause tiivistää ihanasti, mistä koko ficissä on kyse:

Lilyn ja Remuksen välillä oli takkatulen äärellä käytyjä keskusteluja, tyhjiä teekuppeja ja kuluneita kirjankansia.

Siis aaa. Voiko tämän ihanammin sanoa? ♥ Tykkään muutenkin hirmuisesti siitä, miten kuvailit vastaavalla tavalla jotakin ajanjaksoa tai hetkeä. Kuvailevaa, mutta ei turhan tarkkaa. Tiivistetysti sanotaan ne teemallisesti tärkeät asiat, mutta ei aleta liiaksi lavertelemaan niitä näitä. Tämä ratkaisu toimi tässä juurikin tosi hyvin. Kieli oli muutenkin hyvin kaunista ja miellyttävää lukea. Pidin sanavalinnoistasi. Erityisesti tämä oli ihana:

Aurinko paistoi ja ripotteli pisamia Lilyn poskille. Lilyn silmät olivat sateenjälkeistä havumetsää, Remuksen hiukset hiekkaa.

Ripoteltavia pisamia, awws ja sitten oikein hengähdin tuolle sateenjälkeiselle havumetsälle. Tuli niin raikas, mutta samalla lämmin fiilis, hurr <3

Jamesin mielestä oikea tapa selvittää se kaaos oli lyödä Siriuksen nenä verille, ja Peter otti aina mallia Jamesista, joten Lily tuntui sillä hetkellä ainoalta ihmiseltä joka ymmärsi Remusta.

Ensimmäisen lainauksen ohella katson tämän sanovan tismalleen sen, mitä Lily ja Remus toisilleen tässä ovat. Joku, joka ymmärtää ja jakaa samanlaisen mielenmaiseman, jonne se toinen on helppo päästää. Mutta se ei ole sellaista rakkautta, joka kehittyisi tämän pidemmälle. Heidän välillään on sellaista lämmintä, sydämellistä ystävyyttä, joka orastaa ihastukseksi, mutta ei koskaan puhkea täysin kukkaan. Kenties siksi, että Remus ja Lily ovat liian samanlaisia ja he eivät lopultakaan löydä toisistaan sitä, mitä jäävät kaipaamaan.

Pidin tästä myös siksi, ettei tässä ollut rahtustakaan katkeruutta tai kateutta kenenkään puolelta. Tämä oli loppuun asti lämmin ja sellainen sydämellinen. Pienet, suloiset salaisuudet ovat ihan hyvästä. Pidin todella paljon. Kiitän  

[Arte]

Toissapäivänä luin Remus/Jamesta ja nyt piti tulla katsomaan, miten olet saanut paritettua Remuksen Lilylle. Koska kyllä, Lily kuuluu Jamesille ja Remus Siriukselle.

Tämähän toimi ihan mahtavasti! Minäkin voin tämän ansiosta kuvitella, että Remuksella ja Lilylla on voinut olla paljonkin yhteistä keskusteltavaa ja jaettavaa Tylypahkan vuosinaan. Kirjallisuudesta jutteleminen ja siihen paneutuminen oli ehkä parasta ikinä. Ihanaa, miten Lilyn ja Remuksen suhde on sellaista tosi kevyttä ja hyväntuulista. He ovat voineet hieman ehkä pussailla muilta piilossa lohduttaakseen toisiaan milloin missäkin tilanteessa, mutta ehkä näen tilanteen enemmän sellaisena laajennettuna ystävyytenä kuin ihan perinteisenä romantiikkana.

Täysikuiden jälkeisinä aamuina Sirius, James ja Peter pitivät huolen siitä että Remuksella oli tarpeeksi suklaata, ja Lily siitä että tällä oli tarpeeksi lukemista.

Ihana Lily ♥ Voin niin kuvitella, että Lily on ymmärtänyt Remusta aivan sellaisella tasolla, mihin muut pojat eivät ole päässeet. Ikään kuin hän olisi porukan Hermione, sillä mitä Harry ja Ron olisivat tehneet monissakaan tilanteissa ilman Hermionen erilaista ymmärryskykyä.

Tykkäsin tajuttomasti siitä, että olet jälleen kerran onnistunut sitomaan tekstiin jotain viitteitä kanonista. Tuo "Sirius pettää Remuksen ja houkuttelee Severuksen ansaan" -kohta... Ah. Kyllä! Toimii tässä ihan mielettömän hyvin. Varsinkin niin, että Lily ryntää sopimaan Severuksen kanssa ja poika päättää siksi olla kertomatta kenellekään Remuksesta, koska juuri Lily pyytää. Tosi toimiva juttu, hienoa ajattelua.

Tykkäsin tästä. Hyvin olit saanut epärealistisesta parista realistisen!

[Munis]

Isfet: Kiitos typon bongaamisesta, jotenkin sitä usein sokeutuu omien tekstiensä virheille ja skippaa huomaamattaan näköjään kokonaisia sanoja... Mukava kuulla, että pidit pisama-kohdasta, ja että sain parituksen kuulostamaan edes jossain määrin toimivalta. Kiitos paljon kommentista!

Sokerisiipi: Kirjat ja tee kieltämättä pelastaa melkein tekstin kuin tekstin Ne oli myös asioita, jotka mulla tuli ensimmäisenä mieleen, kun ajattelin Remusta ja Lilyä parituksena, ja aika pitkälti niiden vuoksi halusin valita just ton parituksen tuolta ärsyttävien ja epärealististen paritusten haasteesta. Kiva että tykkäsit alusta! Kirjoitin tästä ficistä monta versiota, ja tekstiin meinasi väkisin tulla todella selittelevä maku että miksi Remus ja Lily voisi toimia yhdessä, mutta sitten viimein tajusin, että tuolla ekalla virkkeellähän voi kertoa aika paljon. Kiitos kommentista!

Arte: Kiitos kommentista! Huippua että nostit esille tuon, että Lily kiristää Severuksen olemaan kertomatta Remuksen salaisuuden eteenpäin. Oli nimittäin klassinen hehkulamppu pään yläpuolella -hetki tajutessani, että tuo on paitsi aika realistinen skenaario, myös sellainen tapahtuma, joka varmasti voisi tuoda Remuksen ja Lilyn entistä lähemmäs toisiaan. Ihana kuulla, että sain parituksen kuulostamaan realistiselta.

[Kaarne]

Eksyin stalkkerinappulan kautta lukemaan tämän ja vaikka uni jo painaa silmiä, päätin kommentoida, koska tämä oli aivan ihana! Tykkään hirveän paljon Remuksesta, mutta Lily on aina jäänyt minulle vähän etäiseksi, ja siksi(kin) oli ihanaa, että tässä ficissä sain viimeinkin hänestä kiinni! Minulla ei ole kelmeistä tai kelmiparituksista kovin suuria päänsisäisiä kaanoneita, joten sopeuduin paritukseenkin helposti. Tykkäsin kuitenkin siitä, että tässä oli minusta tosi hyvin perusteltu sen pohja ja mahdollinen kohta myös kaanoniin ujutettuna. Kielikin oli kaunista ja kuvailu elävää. Aivan upea pieni fic, kiitos!