Name: Sun salaisissa haaveissas
Author: Tiia
Rating: S
Genre: Angst, songfic.
Song: Tuuli kulkee (© Sami Haveri, Nuoren seurakunnan veisukirja 2005)
Summary: Pienen tytön ajatuksia julmasta maailmasta.
A/N: Olen tämän joskus kirjoittanut vähän heikolla hetkellä.
~ * ~
Tyttö käveli illan pimetessä pois kirkon järjestämästä yökahvilasta. Yksin.
Kukaan muu ei halunnut vielä lähteä, paitsi tyttö.
Tyttö tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Hänestä tuntui siltä, ettei häntä huomattu.
Eikä se ollut uusi tunne.
Elämää emme pysty määräämään.
Tuuli kulkee missä tahtoo, painaa selkäsi seinään.
Synnintunto saa sut riekaleiksi riepottaa.
Miksei se anna olla vaan?
Tyttö ei ollut kaunis.
Hän oli omasta mielestään ylipainoinen ja liian tavallinen.
Viime aikoina peili oli alkanut tehdä tehtäväänsä.
Ajoittain tyttö rakasti ulkonäköään, ja ajoittain hän vihasi sitä yli kaiken.
Kukaan ei tuntunut ymmärtävän tyttöä.
Hänellä ei ollut parasta ystävää, johon olisi voinut turvata silloin kun siltä tuntuu. Silloin kun sattuu.
Hänellä ei ollut ketään, jonka kanssa setviä ongelmia. Ketään, kenelle kertoa huolista.
Hänellä ei ikinä ollut ollut oikeaa ystävää.
Tyttö ei ikinä ollut huomion keskipiste.
Hän oli se sivustaseuraaja.
Jos hän yritti olla mukana, ketään ei kiinnostanut.
Onneksi tyttö oli jo tottunut siihen.
Sehän oli arkipäivää.
Sun salaisissa haaveissas joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu.
Sulle Jumala vastaa:
Mä seuraan sua matkoillas, annan anteeksi kaiken mihin katuva kaatuu.
Minä rakastan sua niin, että sattuu.
Kyyneleet valuivat pitkin tytön punertavia poskia.
Meikit levisivät, mutta tyttö ei välittänyt.
Hän kiihdytti askeleitaan.
Oli viileää.
Eikä tytöllä ollut hattua. Hänellä ei ollut edes takkia.
Ne olivat jääneet kirkolle.
Tyttöä palelsi.
Sinä kesänä oltiin rippileirillä.
Tuuli kulki missä tahtoi, painoi selkäsi seinään.
Sait synnit tunnustaa ja padot lähti murtumaan.
Oli niin uskomattoman hyvä olla vaan.
Hetken aikaa tyttö oli ollut ihastunut.
Se oli hänen elämänsä parasta aikaa.
Ensimmäistä kertaa hänestä tuntui siltä.
Siltä, että joku todella välitti. Joku todella oli kiinnostunut hänestä.
Se oli tytön ensimmäinen ja viimeinen kerta tuntea olonsa onnelliseksi.
Kaikki oli loppunut.
Poika oli haukkunut tytön. Sanat olivat satuttaneet.
Tyttö oli ollut masentunut monta päivää.
Silloin hän eniten kaipasi ystävää.
Ystävää, jolle kertoa huolet.
Ystävää, jolle avautua.
Ystävää, joka välittäisi.
Tytön kotona toki välitettiin.
Tytöstä tuntui silti pahalta. Pikkuveli vei suurimman osan huomiosta.
Tyttö oli syvästi kateellinen ja katkera.
Aina häntä syytettiin.
Joka ainoaan asiaan hän oli syypää.
Kukaan ei ikinä uskonut häntä.
Pikkuveli sai aina sen mitä halusi, mutta tyttö ei ikinä.
Rippileiri oli ollut hänen elämänsä parhainta aikaa.
Siellä hänestä tuntui siltä, että hänestä todella välitettiin.
Ilman, että hän esitti.
Hänen ei tarvinnut esittää.
Hän sai olla oma itsensä.
Sun salaisissa haaveissas joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu.
Sulle Jumala vastaa:
Mä seuraan sua matkoillas, annan anteeksi kaiken mihin katuva kaatuu.
Minä rakastan sua niin, että sattuu.
Tyttö käveli läheiselle uimarannalle.
Hän käveli laiturin päähän ja istui siihen.
Tuuli puhalsi viileästi ja tytöllä oli todella kylmä.
Hän vaihtoi asentoaan ja meni makaamaan selälleen laiturille.
Samalla hän tuijotti tähtiin.
Tyttö makasi paikoillaan.
Hän oli kiertänyt kädet ympärilleen.
Kyyneleet tahrittivat pyöreät kasvot.
Tyttö ei jaksanut välittää.
Tyttö oli toisinaan miettinyt, mitä tapahtuisi jos häntä ei olisi.
Miten maailma olisi parempi paikka ilman häntä.
Hänellä ei ollut halua tappaa itseään, vaikka se kävi mielessä toisinaan.
Hän halusi elää.
Hän halusi olla elämisen arvoinen.
Tyttö tuijotti tähtiä.
Kylmä tuuli heilutteli tytön vaaleita hiuksia pitkin kyyneleiden täplittämää laituria.
Tytöllä oli kylmä. Hän paleli.
Sillä hetkellä hän toivoi, että joku olisi häntä lohduttamassa.
Ottamassa syliin ja rauhoittelemassa.
Hän toivoi, että hänellä olisi joku, joka välittää.
Niin ei ollut.
Tyttö sinnitteli elämässään.
Yritti elää hetkessä, välittämättä muista.
Silti häntä sattui.
Kunpa joku olisi ymmärtänyt.
Tyttö itki.
Hän sinnitteli. Vaikka tiesi selviävänsä.
Tyttö oli tottunut olemaan yksin.
Haaveet saivat purjeet.
Laivat matkaan käy, kun tuuli yllättää.
Sun salaisissa haaveissas joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu.
Sulle Jumala vastaa:
Mä seuraan sua matkoillas, annan anteeksi kaiken mihin katuva kaatuu.
Minä rakastan sua niin, että sattuu.
