Muumit: Meren kaipuu | S

[Crys]

Nimi: Meren kaipuu
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Fandom: Muumit
Genre: Öh, tunnelmointi
A/N: Osallistuu haasteisiin Teelusikan tunneskaala aiheella kaipaus ja ficlet300 sanalla aamu. Tää on tällästä pikasesti kirjoitettua tajunnanvirtaa koska halusin kirjottaa vaan jotain.


Varhaisin aamulla Muumilaaksossa vallitsi rauha. Usein päivän mittaan Muumilaaksossa saattoi olla liikaakin melua, ainakin Muumipapan mieleen. Vaikka lasten leikkien äänet saivat hänet hymyilemään, joskus hän kaipasi hiljaisuutta. Siihen nämä aamuiset kahvihetket terassilla olivat oikein oivia tilaisuuksia. Oli vielä sen verran viileää, että Muumipappa tunsi ihonsa nousevan kananlihalle, mutta hän ei kuitenkaan raaskinut nousta ylös hakemaan vilttiä. Kyllä kahvikupponen pitäisi hänet lämpimänä.

Muumipappa oli nähnyt unta merestä edellisenä yönä. Se oli ehkä pitemminkin ollut muisto, josta hän oli uneksinut, mutta se oli yhtä tapaa nostattanut pintaan kaipuun takaisin meren aallokkojen tyrskyihin. Olihan hän nuoruusvuosinaan toimintaakin kohdannut, sillä tarjosihan meri haasteitakin. Toisaalta joskus sitä hiljaisuutta, mikä tyynellä merellä hallitsi, saattoi olla jopa vaikeaakin kestää.

”Hei, onko Muumipeikko noussut?” Pikku-Myy kysyi hyppiessään porstuan rappuset ylös. Muumipappa räpäytti silmiään kuin heräten unesta ja laski katseensa Pikku-Myyhyn.

”Ei ole tainnut, mutta olisihan se jo aika”, Muumipappa totesi hieman kaihoisasti. Jos Pikku-Myy huomasi Muumipapan äänensävyn, tämä ei maininnut siitä mitään.

”Minä voin pitää huolen herätyksestä”, Pikku-Myy virnisti ilkikurisesti livahtaessaan sisään toteuttamaan kepposiaan.

Muumipappa pudisteli päätään, suunnaten katseensa taas sumuiseen aamumaisemaan. Kaukaisuudesta kuului hentoa lintujen viserrystä, mutta muuten Muumilaakso kylpi seesteisessä rauhassa.

”Myy!” kuului karjaisu yläkerrasta Pikku-Myyn kikatuksen saattelemana. Ääniä seurasivat äänekkäät askeleet portaikossa aamupalan suuntaan.

Muumipappa tuijotteli kastepisaroista kosteaa nurmikkoa vielä hetken aikaa, ennen kuin nousi ylös tuolistaan seuratakseen lapsia ruokahuoneen puolelle. Vaikka hän rakastikin lastaan, lapsiaan, yli kaiken, joinakin hetkinä Muumipapan kaltainen yksinäinen sielu kaipasi merielämän rauhaa.

[Nyyhti]

Mulla on ehkä pieni trauma muumificeistä, jonka tosin olen ihan itse itselleni aiheuttanut. Kirjoitin nimittäin joskus yläasteella jotain ihme pervoilua Muumimamman ja Mörön välillä, enkä ole sen jälkeen oikein ihastunut muumificeistä.

Senpä takia tämä olikin erityisen ihana! Mun mielestä muumeilla ei saa pervoilla, ne ovat parhaita juuri tällaisina idyllisinä muumilaaksotyyppeinä. Muumipappa oli tässä ihan hurjan ihana, ihan oma itsensä (ainakin telkkariohjelman perusteella, kirjoja en ole juuri lukenut) ja erittäin sopiva ficin päähenkilöksi. Oikein ihanan soljuvaa tajunnanvirtaa tämä koko teksti! Muumipappa oli juuri sellainen oikein isämäinen, että rakastaa lapsiaan (ihana monikko!!) ja lasten ääniä, mutta kuitenkin kaipaa sinne merelle hiljaisuuteen. Hän oli tavallaan myös jo vanhentunut, kun ei enää kaivannut - ainakaan tuossa hetkessä - niinkään niitä seikkailuja, vaikka myönsikin myös niiden olemassaolon.

Ja Pikku Myy oli mahti! <3

[Crys]

nominal: Mäkin olen vähän traumatisoinut itseäni, kun joskus selailin finistä löytyviä muumificcejä ja avasin muutaman K-18 ficin... joo siitä on hankala palata takas Mutta joo olen saanut jätettyä ne traumat taakse ja tällästä S tason ficciä kirjotan ihan mielelläni tästä fandomista. Kiitos kovasti kommentistasi

[Kiirsu]

Samaistun nominalin traumoihin ja itsekin kun olen viimeksi lukenut Muumipapasta, oli se vähän erilainen teksti... Mutta kiva, että tämä oli näin suloisen viaton ja ihanan muumimainen :3 Muumipappa on hauska hahmo juuri siksi, että vaikka hän rakastaa perhettään, kaipaa hän merille ja kaipaa myös omaa tilaa ja rauhaa. Häneen on kovin helppo samaistua. En itsekään jaksaisi katsella äänekkäitä lapsia kaiken päivää

Vaikka hän rakastikin lastaan, lapsiaan, yli kaiken

Aww tämä on niin ihana :3 Kauhean herttaista, että Muumipappa laskee myös muut lapset kuin vain Muumipeikon omiksi lapsikseen. Monesti olen pohtinut tätä näiden elämää, että kun nämä muutkin tuntuvat olevan Muumipeikon ikäisiä, mutta ei heillä ole vanhempia katsomassa perään. Joten hyvä, että Muumipappa on ottanut heidät osaksi perhettään ja pitää heistä huolta kuin omista lapsistaan!

Ihanan suloinen ficci, joka kovasti piristi tätä aamua <3

[Neiti Syksy]

Oi, törmäsin tähänkin muumitekstiin! Pitääpä laittaa seuraavaksi joku muumijakso pyörimään.

Tämä oli kyllä niin muumia kuin olla ja voi! Naurahdin ääneen tuonne lopun "Myy!" -karjaisuun, koska tulee kyllä niin muistoja mieleen jaksoista, kun Muumipeikolla on mennyt ehkä lievästi sanoen hermot Myyhyn. Myös tämä Muumeista tuttu ominainen tasainen tunnelma oli tähänkin saatu vangittua kivasti. Muumipappa kahvin äärellä, katsomassa kenties Yksinäisille vuorille ja haaveilemassa taas merestä ja siitä, että merta ei voi hallita. Oi juku.

Ai niin! Sydämeni taisi hieman hypähtää kiintymyksen tunteesta tuossa kohtaa, että Muumipappa rakasti lapsiaan. Teki mieli nostaa se vielä tähän ihan erikseen, koska tottahan se on. Muumivanhemmat ovat melkein kuin adoptoineet nämä muut siipiensä alle suojaan. :3 <3 Kiitos tästäkin, oli aivan ihanan suloinen pieni tekstipätkä!

- Syksy

[Crys]

Kiirsu: Mäkin kyllä pystyn samaistumaan Muumipappaan kiitos kommentistasi
Neiti Syksy: Kiva että välitti muumimaisen tunnelman, kiitos paljon kehuista :3

[Sokerisiipi]

Olipas tämä ihana tunnelmointipätkä! Voin niin hyvin kuvitella Muumipapan rauhassa kahvikupposensa kanssa nauttimassa viileästä ja hiljaisesta aamusta. Joskus on hyvä vain olla ja antaa ajatuksillaan tilaa kulkea vapaasti. Tuntuu hahmolle myös ominaiselta kaivata maisemanvaihdosta, ja etenkin meri viehättää kovasti Muumipapan romanttista ja seikkailullista puolta. Ehkä tämä hiljaisuuden kaipuu onkin sitä, mitä Muumipappa kaipaa näin vanhempana. Ulapalla saisi olla aivan rauhassa omien unelmien ja mietteiden kanssa. Jotenkin kovin odotettavaa, ettei se aamun rauhaisa kahvihetki kestä kauaa, kun Pikku Myy tulee taloon ja herättää Muumipeikon, ja sitten talossa onkin melskettä ja elämää ja Muumipappa vedetään pois merellisistä haaveistaan. Muiden tapaan pidin kovasti tuosta, miten Muumipappa pitää kaikkia Muumipeikon ystäviä omina lapsinaan, ja Papalla riittää rakkautta kaikille, vaikka heistä joskus rasittuukin, mutta se nyt vain on vanhemman osa! Kiitos tästä kaipuun täytteisestä aamuhetkestä, pidin kovasti! ^^

[Crys]

Sokerisiipi: Hyvä jos välitti rauhaisan tunnelman, kiitos kommentistasi

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Minun alkoi tehdä mieli lukea Muumeja, kun klikkasin listauksesi auki ja näin sen yhtenä fandomeista, ja tämän tekstin valitsin kauniin, haikean nimen perusteella. Siitä tulee heti mieleen Muumipappa ja hänen monituiset seikkailunsa!

Muumipappa on tässä tarinassa todella samaistuttava hahmo. Elämä ja vilinä ympärillä voi olla ihanaa ja hymyilyttävää, varsinkin kun on kyse rakkaista läheisistä joiden läsnäolo muistuttaa kaikesta siitä hyvästä mitä arjessa on, mutta joskus vastapainoksi on vain saatava jotain aivan muuta, rauhaa ja hiljaisuutta. Itsekin rakastan aikaisia aamuja (vaikken kylläkään aikaisin heräämistä ), kun saa kävellä töihin halki keskustan niin että näkee korkeintaan yksittäisiä ihmisiä, viikonloppuisin ei välttämättä niitäkään. Voisin kuvitella, että vielä aamukasteessa uinuva Muumilaakso on samalla tavalla rentouttava ja rauhoittava kokemus, etenkin Muumipapalle joka on tottunut yksinoloon matkoillaan. Ehkäpä yksinäisen aamun rauha tarjoaa Muumipapalle kosketuksen mereen ja menneisiin seikkailuihin, vaikkei hän enää merelle lähtisikään. Muistot ainakin vaikuttavat olevan rikkaita ja haalistumattomia. ♥

Minusta tällä tekstillä on myöskin sydäntä lämmittävä loppu, vaikka rauha vähän rikkoutuukin lasten temmellysten myötä. Muumipapan suhtautumisesta käy kauniisti ilmi se, miten paljon hän perheestään välittää, vaikka kaipaakin toisinaan omaa aikaa.

Herttainen tarina, kiitos paljon iltalukemisesta! -Walle

[Ingrid]

Minäkin valitsin tämän kommentoitavaksi arpajaisvoittosi johdosta - onnea!

Olen lukenut muitakin Muumilaaksoon sijoittuvia ficcejäsi, ja jotenkin aina onnistut vangitsemaan minut niin vilpittömällä ja kauniilla kuvailullasi - tätäkin lukiessa oli helppoa maalata ajatuksissa kuvaa sumuisesta ja hiljaisesta Muumilaakson aamusta. Tästä huokui jollakin tavalla sellainen kaihoisa, mutta kaunis yksinäisyys, joka ei ole Muumipapalle itsestäänselvyys kaiken puuhan, seikkailujen ja perhe-elämän keskellä. Olet tavoittanut Muumipapan ajatukset, olemuksen ja tunteet tässä todella taitavasti, ja voin sisimmässäni kuulla hänen kaihoisan äänensävynsä. <3

Muumipapasta kirjoitetaan verrattain vähän muihin muumien perheen jäseniin verrattuna, ja siitäkin syystä olen tosi iloinen, että olet kirjoittanut useammankin tunnelmoinnin juuri tällä hahmolla. Muumipappa on kerrassaan ihana hahmo; rauhallinen ja elämää nähnyt, mutta toisaalta hänen sisällään elää myös se nuorempi kujeileva peikko, joka kaipaa pois arjen rutiineista. Joko ylhäiseen yksinäisyyteen tai seikkailuihin!

Ja oh! Minä en kyllä ainakaan haluaisi Pikku Myytä herätyskelloksi, niin valloittava hahmo kuin hän onkin!

Kiitos, tämä oli oikein rauhoittava ja ihana lukukokemus lauantai-iltspäivään.

Ingrid

[Crys]

Waulish: Rauhalliset aamut on kyllä! ite oon ehkä kuitenki aamuihminen, joten kyllä niissä aamuissa on oma fiiliksensä, varsinkin jos ketään muita ei oo liikkeellä Hih, ei tosiaan muumipappa saanut rauhasta kovin kauaa nauttia, mutta ehkä se ei häntä ihan niin kauheasti kuitenkaan haitannut. Kiitos kommentistasi
Ingrid: Oi, ihana kuulla että mun muumificit on jäänyt mieleen positiivisesti Sumuaamut <3 Heh, en mäkään haluais pikku myytä herätyskelloks Kiitos itsellesi kommentistasi ja tulkinnoistasi