Kirjoittaja Aihe: Inception, Henkisen vallan pudotus, S  (Luettu 2995 kertaa)

Eeyore

  • Radamsa
  • ***
  • Viestejä: 1 875
  • Karo-muoks || Ei Eyeore, ikinä.
    • Loista Tähti, loista.
Inception, Henkisen vallan pudotus, S
« : 12.09.2010 22:45:18 »
Nimi: Henkisen vallan pudotus
Paritus: Arthur/Eames
Ikäraja: S
Alkuperäisteos: Inception -elokuva -jjb lisäsi fandomin otsikkoon
Tyylilaji: Draama, huumori
Varoitukset: Kirosanasta.
Vastuunvapaus: Leikin vain mielikuvituksellani ja elokuvan henkilöt kuuluvat leffan tekijöille, tuottajille ym.
Yhteenveto: Arthur tietää, että Eamesin yllytyksen pitäisi jäädä vain sille tasolle.

Oma sana: Ääh, yritin kirjoittaa tästä triplaraapaletta, mutta jostain syystä se venyi kauhian pitkäksi... No, ei voi mitään, tulipahan saatua sitten ainakin paremmin kuvailtu tarina. Osallistuu multifandomiin Inceptionillä ja perspektiiviä paritukseen ystävillä.


Arthur seisoi näköalakielekkeellä ja nojasi kyynärpäillään vasten kylmänkarheaa kaidetta. Tuuli hulmutti hänen tummia hiuksiaan ja soi korville vuorien laulaman sävelen, ja kaukana huipuilla lensi kotkapariskunta vartioiden pesäänsä. Vuoriston huiput olivat kovapäisen nuorukaisenkin mielestä jylhät, mutta siitä huolimatta nöyrät.

Yhtäkkiä keveydestä huolimatta varmuutta omaavat askeleet rikkoivat runollisen kokonaisuuden ja Arthur tunsi närkästyneisyyttä sisällään.

“Sinullapa on täällä hyvät näkymät”, Eames totesi muina miehinä ja nojautui myös vasten kaidetta. Arthur tuijotti toisen profiilia, mutta Eames ei välittänyt miehen poiskäskevästä katseesta.
“Niin minulla on”, Arthur totesi ja vilkaisi taas kotkapariskuntaa. “Ainoaa laatuaan.”
“Ehdottomasti, tällaisessa ympäristössä sitä vasta tahtoisikin olla yksinään ja rentoutua”, Eames sanoi tietävästi huomaamatta Arthurin koppavaa äänensävyä, tai sitten hän ei halunnut vain totella. Arthur olisi normaalissa tilanteessa jatkanut nokittamista, joka tuntui olevan hänen ja Eames lempipuuhaa, mutta näköalatasanteella mies halusi vain olla ja rentoutua. Olkoonkin, että tällä kertaa Eames oli tehnyt riitasoinnut muuten täydelliseen sinfoniaan.

Hattarapilvet näyttivät pysyvän paikoillaan leudosta tuulesta huolimatta. Arthur oli jo melkein unohtanut äskeisen hermostuneisuutensa, eikä kesken harmonisen hetken olisi huomannut ystävänsä puuhia, jollei turvakaiteen tärinä olisi paljastanut tämän tekevän jotain. Hän vilkaisi vierelleen ja huomasi Eames seisovan kaiteen toisella puolella pitäen kiinni molemmilla käsillään ja nojaavan suoraan rotkoon päin.

Arthur vilkaisi nopeasti taakseen, näkikö kukaan muu, ja kumartui kohti Eamesia.

“Ihan vain sillä, koska touhusi näyttää epäilyttävältä. Mitä helvettiä sinä teet?” hän kysyi kirkkaalla äänellä, kuin asia ei olisi vaivannut häntä laisinkaan.

“Katselen”, Eames vastasi yhtä kirkkaasti.

“No, huomaan”, Arthur tuhahti. "Minuun ei tarvitsisi tehdä moisella vaikutusta."

"Sinuun ei saisi vaikutusta tekemälläkään", Eames naurahti. "Tule tänne, sieltä puolen et näe rotkon hätkähdyttävää pudotusta."

"Vuoristossa itsessäänkin on jo tarpeeksi näkemistä."

"No, en pakota."

Arthur tiesi, että Eamesin yllytyksen olisi pitänyt jäädä vain sille tasolle, mutta suutuspäissään mies loikkasi kaiteen toiselle puolella ja vilkaisi alas. Huima pudotus sai vatsan menemään solmuun, mutta näkymät olivat kuitenkin vaikuttavat. Alhaalla läpi vuoriston pauhaavaa koskea ei voinut nähdä turvalliselta alueelta ja nyt Arthur tiesi, mistä tuulen sävelen erikoinen rae oli kuulunut.

"Komeaa, eikö?"

Arthur hymähti; Eames oli kieltämättä oikeassa.

"Mikset vilkaisisi sitä lähempää?"

Arthur tiedosti sanat hitaasti ja ehti vain vilkaista epäilevästä Eamesiin, kun tämä jo tyrkkäsi hänet voimakkaasti alas. Varomaton Arthur yritti vielä viime hetkelle saada kiinni kaiteesta, mutta hänen sormensa haroivat vain ilmaa. Huulilta purkautui yllättynyt huudahdus ja vatsa vaihtoi asentoaan pudotuksen alettua pää alaspäin. Paidan kaulus nousi pystyyn ja hiukset lepattivat silmien edessä kuin parvi lintuja.

Hämmennyksenkin keskellä Arthuria kismitti Eamesin teko ja voltin avulla hän kääntyi katsomaan ylöspäin taakseen. Mies oli olettanut toisen nauravan tasanteella, mutta myös tämän kädet olivat juuri irrottautumaisillaan kaiteesta.
Pudotus ei tuntunut ottavan loppuakseen ja hitaasti Arthur näki, kuinka Eames laskeutui sulavaliikkeisesti ilmavirran syleilyyn. Sielu vaikutti irrottavan otteensa ruumiista ja jäävän leijumaan paikoilleen pitkältä tuntuvassa hetkessä. Arthur ei kuitenkaan ehtinyt huomatakaan, kun hän jo tömähti vasten hotellihuoneen karvamattoa.

Hengitys vingahti tahattomasti ja Arthur kohottautui vapiseville käsivarsilleen. Hän oli pyörähdyksen voimasta pudonnut sängynlaidalta lattialle, ja nyt toista kylkeä jomotti.

Se ei ollutkaan kallio vaan matto, hän ajatteli tajuamatta mietteitään. Olen... hereillä.

Kokeneenakin unimatkaajana äskeinen tapaus oli ollut odottamatonta; yksinäisyys, Eames, nopea pudotus ja -

Arthur havahtui ajatukseensa. Eames oli myös ehtinyt jo herätä ja nauroi sängyllä hänen vierellään repien ruiskua irti käsivarrestaan. Tajutessaan viimein, että makasi hotellihuoneen lattialla Arthur huoahti helpottuneena, mutta kuitenkin suivaantuneena.

"Sovitaanko, ettet enää tee unissani noin?"
« Viimeksi muokattu: 11.11.2014 21:54:03 kirjoittanut Beyond »


"Sie oot vähän niinku vähä-älynen pikkusisko, jota miulla ei oo koskaan ollu."
Naakkapuiston istuva päällikkö Märkäpuuma
Lucius/Narcissa | 67/100

oromari

  • ***
  • Viestejä: 46
Vs: Henkisen vallan pudotus, K-7
« Vastaus #1 : 07.01.2011 16:33:45 »
Oi vitsi! Vähän toi oli ihana!  :) Hui mä säikähdin, kun Eames törkkäs Arthurin alas, mä luulin et se kuolis :'( onneks ei!  ;D tää oli hyvin kirjotettu, hahmot oli ihan itteensä ja mä tykkäsin tunnelmasta toosi paljon  :)

EmilieWow

  • ***
  • Viestejä: 95
  • Ex Tilkkutilli
Vs: Henkisen vallan pudotus, K-7
« Vastaus #2 : 09.01.2011 19:12:59 »
ah tää oli söpö :) ei aina sitä samaa pusuttelua, hiukkasen jotain erillaista. Tykkäsin!
rakastuin jotenkin tän tunnelmaan, vangitsit sen ihan sairaan hyvin. kiitti hei illan lukukokemuksesta, taitaa pysyä huomisenkin päivän vielä päässä tämä pätkä.
"One person's madness is another person's reality" ~ Tim Burton
"Don't worry. You're just as sane as I am" ~ Luna Lovegood
"I always channel my emotions into my work. That way, I don't hurt anyone but myself" ~ Cinna

Cih

  • ***
  • Viestejä: 32
Vs: Henkisen vallan pudotus, K-7
« Vastaus #3 : 10.01.2011 13:49:11 »
Lainaus
ja kaukana huipuilla lensi kotapariskunta vartioiden pesäänsä.
Hetken mietin mitä ovat lentävät kodat, kunnes tajusin että taitaa olla kirjoitusvirhe kyseessä. Muita virheitä ei sitten omiin silmiini osunutkaan. (:

Aivan ihana ficci, aivan ihanasta parista vieläpä. Harvemmin eksyn ajatuksen kanssa näitä lukemaan ja vieläpä kommentoimaan, mutta nyt tuli sellainen olo että on aivan pakko. Ficci oli mukavan lyhyt, mutta silti sen tunnelma välittyi hyvin. Ei ollut turhaa jaarittelua vaan piti lukijan otteessaan loppuun asti - ja sai typerän hymynkin nousemaan huulille..
Ja mukavan erilainen ficci näistäkin kahdesta (tai jostain "parista" ylipäätään, vaikkeivat varsinainen pari olleetkaan). Itseäni kun tällä hetkellä ei jaksaisi liikaa kiinnostaa perinteiset romanttiset ficit - mutta tämä kiinnitti kyllä meikän mielenkiinnon ja onneksi vaivauduin lukemaankin, me likes. <3

I hope your wish came true, mine betrayed me.

Sekaisin♥

  • ***
  • Viestejä: 219
Vs: Henkisen vallan pudotus, K-7
« Vastaus #4 : 10.01.2011 21:23:57 »
Jee hyvä Eames vähän jännitystä elämään! ois kivaa jos oikeesti vois kokee tollasta niin että vain heräisi. Putoamisesta
tuli mieleen yksi Arthur/Eames kuva DeviantArtissa, nimi taitaa olla joku painottomuuteen littyvä..? Satutko tietämään sen?:)
Tunnelma oli ihana rauhallinen ja maiseman näki mielessään, vaikka Eames sitten tulikin rauhaa järkyttämään:D
I'm a consulting detective. The only one in the world - I invented the job.

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: Henkisen vallan pudotus, K-7
« Vastaus #5 : 26.05.2011 16:06:07 »
Ai kun ihana!! :)

Herran jumala kun mä pelästyin, kun Eames työnsi Arthurin alas. Luulin jo, että se haluaa tappaa sen. Onneks mistään sellasesta ei kuitenkaan ollut kyse. :) Loppu olikin yllättävän suloinen. :)

Toi maisema kuulosti aivan ihanalta! :) Eläydyin tähän mukaan ja pystyin näkeen sen mun silmien edessä. Ja sitten Eames tuli.. (täytyy sanoa, että mun täytyy hallita mun kasvolihakset vähän paremmin), enkä voinut olla hymyilemättä. Yritin kyllä pitää hymyn sisäisenä, ettei isovanhemmat luule, että oon sekasin. Mutta sitten.. en voinut sille mitään. :) Eames ja Arthur vaa on niin.. ♥

NeitiMusta! :)
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

Quibbler

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 168
  • Potterhead? Always.
Vs: Inception, Henkisen vallan pudotus, S
« Vastaus #6 : 27.04.2015 12:13:06 »
Tää oli loistava! Kuvailu oli hienoa ja ficci oli sopivan pituinen. Hahmot olivat myös samanlaisia kuin elokuvassa, tykkäsin!  :)