Rentunruusun tilalle | S yksiosainen femme

[Snouk]

Otsikko: Rentunruusun tilalle
Ikäraja: sallittu
Genre: draama, romantiikka, femme
Paritus: Minna/Janna
Pituus: 300 sanaa
Haasteet: Mittanauhallinen tarinoita


Rentunruusun tilalle


Kun pyöräilen Sillalle, Minna istuu kaiteella ja on kuin ei olisikaan. Se nyppii horsmankukkia ja nakkelee niitä ilmeettömänä koskeen.

Pysäköin pyöräni ja menen nojaamaan kaiteeseen Minnan viereen. Katselen ääneti sen sormia, jotka repii violetteja nyppyjä horsmasta rivakoin ottein ja neppailee niitä alas kuohuvaan virtaan.

Olen jo sanomassa jotain tyhjänpäiväistä, kun katsahdan taas Minnan sormiin ja huomaan tyhjän vasemman nimettömän. Jään hetkeksi möllöttämään suu auki eikä mun tarvitse kysyä asiasta ennen kuin Minna vastaa:
”Aki lähti.”

En osaa sanoa mitään, mutten uskaltaisi vaikka osaisin. Tiedän Akin lähteneen takiani ja tiedän Minnan olevan asiasta jollain asteella surullinen. Vaikka se mut tänne eron jälkeen heti Sillalle kutsuikin, on avomiehen lähtö sille kova paikka. Mä olen kuitenkin vaan kesärakkaus tai jotain.

”Oliks tää virhe”, kysyn kuitenkaan kysymättä. Minna ei katso muhun tai sano mitään. Sen horsma on enää kukaton varsi, jonka se tiputtaa hellästi kädestään kuin huomaamattoman roskan. Katson, kun horsmankorsi hukkuu vaahtoavaan veteen.

Yhtäkkiä Minna kääntyy hypähtäen alas Sillan kaiteelta. Se kääntää mut olkapäistä itseensä päin ja tuijottaa mua suoraan silmiin.
”Mikään mitä mä teen, koska musta tuntuu siltä, ei oo virhe”, Minna sanoo ja suutelee mua. Kiedon käteni sen ympäri ja vastaan suudelmaan tottuneesti. Muistan taas miksi loppukeväästä heitin roskiin periaatteeni olla koskematta varattuihin.

Suudelman jälkeen tuttu, mut niin onnelliseksi tekevä hymy on pitkästä aikaa palannut Minnan kasvoille. Huomaan sen suttuisesta silmämeikistä, että se on ehtinyt aiemmin tirauttaa yhden jos toisenkin kyyneleen. Hymy on kuitenkin aito ja se sama, joka Minnan kasvoille leviää aina, kun silitän sen alaselkää muka huomaamattomasti baarijonossa tai riisun sen sukkahousut ennen seksiä.

”Aki on horsma”, Minna sanoo ja mä naurahtaen kysyn perustelua.
”Koska heitin sen menee”, se selventää ja mä nauran taas.
”Janna on Silta”, Minna sanoo sitten ja tökkää mua nenänpäähän.
”Miksi?” mä kysyn. Minna vetää mut rutistukseen ja kuiskaa korvaani:
”Koska Janna on vielä täällä.”

[Sokerisiipi]

Aww. Tämä oli ihanan kepeä ja suloinen. Tykkäsin tästä erityisesti sen takia, ettei tämä niin sanotusti yrittänyt liikaa. Eikä ollu femmekliseitä! Ihanaa. Sellainen realistinen ja aito suhdekuvaus ja vaikka tämä olikin femmeä, ei sitä sukupuolta tai tyttömäisyyttä alleviivattu sen enempää. Se on hyvä. Vähän myönnän irvistäneeni tosi samankaltaisille nimille, mutta pääsin sen yli melko nopiaan loppujen lopuksi.

Vaikka tässä oli epäröintiä ja epävarmuutta, että ovatko naisten juttu pitävää laatua, niin silti oli sellainen turvallinen olo. Eikä kuitenkaan ollut mitenkään fairytale-meininkiä vaan just sellainen aito. Minna suree Akia, vaikka tykkääkin Jannasta ja haluaa olla tämän kanssa. Joskus asiat menee tällä lailla, mutta ei se tarkoita, ettei surisi ja haikailisi sitä, mitä oli, ja se ei kuitenkaan vähennä ollenkaan Minnan rakkautta Jannaa kohtaan. Tykkäsin kovasti tämän tekstin dynamiikasta ja tuo lopetus oli suosikkini. Arkiset, mutta toimivat ja hellyttävät vertauskuvat. Janna on Silta, joka kantaa ja pysyy, kun taas virta vie Akin mennessään jonnekin muualle ja se ei ole enää Minnan murhe.

Pidin tästä tosi paljon, kiitoksia! ^^