Komeampi kuin Kise Ryōta
fandomit: Yowamushi Pedal & Kuroko no Basuke
paritus: Toudou/Makishima
ikäraja: S
genre: huumori, fluff
yhteenveto: Toudou on aina ollut Kanagawan kuumin pakkaus, joten uuden komistuksen saapuminen kulmakunnille ei erityisemmin ilahduta.
A/N: Tämä urheiluanimeiden
crossaus-kartta on suurin syyllinen tämän ficin olemassaoloon; Hakonen ja Kaijon sijainti samoilla hoodeilla oli tukehduttaa mut nauruun, ja siitähän se idea sitten lähti. Omistettu Beyondille, kiitokset asiaankuuluvasta yllytyksestä
(sydämeni itkee verta Toudoun puolesta)
“Maki-chan, enkö olekin komeampi kuin Kise Ryōta?”
“Häh? Kuka?”
Toudou ojensi kiiltäväkantista lehteä Makishiman nähtäväksi. Makishima ei vaivautunut edes kunnolla katsomaan, vilkaisi vain ihonmyötäisessä teepaidassa ikuistettua kansikuvamallia kuin ohimennen ennen tuomionsa lausumista.
“Et.”
“Miten niin en?!”
“Siten niin”, Makishima mutisi ja uppoutui taas omaan lehteensä.
“Maki-chan, sinä et voi sanoa noin!”
“Voinpas.”
“Etkä voi!”
“Sanoin jo.”
“
Maki-chaaaan...!!!”
“Älä kysy tuollaisia typeriä kysymyksiä, ellet oikeasti halua saada vastausta.”
Okei, Toudou oli kyllä tiennyt alusta asti, etteivät sulava käytös ja kohteliaisuuksien lausuminen kuuluneet Makishiman parhaisiin puoliin, eikä hän ollut missään nimessä olettanutkaan, että asiaan tulisi muutosta edes seurustelun myötä. Makishima oli sellainen kuin oli, ja Toudou rakasti häntä kaikesta siitä sosiaalisesta kädettömyydestä huolimatta. Tai ehkä jopa sen takia, mene ja tiedä, rakkaus oli sokeaa ja Makishimakin suurin piirtein niin täydellinen kuin ihmisolento vain saattoi olla...
... mutta kyllä nyt jumalauta tällaisen kriisin hetkellä kenen tahansa soisi lausuvan lohdutuksen sanoja omalle poikaystävälleen! Toudou epäili, ettei ollut koskaan ennen ollut yhtä hajalla.
Jos aivan rehellisiä ollaan, niin Kise Ryōta oli Toudoun omastakin mielestä törkeän hyvännäköinen. Ei ehkä aivan hänen itsensä (tai Maki-chanin!) veroinen, mutta ilo silmälle joka tapauksessa, hänen kuviaan oli kelvannut katsella niin sporttilehdissä kuin muotikuvastoissakin. Ja paino sanalla “
kuviaan” — nyt mokoma hyväkäs oli saanut jostain päähänsä tulla lukioon Kanagawaan, ja Toudou oli jo useamman kerran todistanut, kuinka paikalliset tytöt suorastaan kihisivät innosta tätä uutta komistusta kulmakunnille odotellessaan. Toudouta ei tällainen kehityskulku ilahduttanut, hitto soikoon
hän oli Kanagawan kuumin pakkaus! Hän oli aina ollut ja hänen tulisi jatkossakin olla, eikö noille hemmetin mallipojille muka riittänyt ihan tarpeeksi vientiä siellä armaassa Tokiossaan? Olkoon jätkä millainen namupala hyvänsä, hänen naamaansa ja timmiä kroppaansa ei erityisemmin huvittanut päästä ihastelemaan lähiostarilla tai vanhoilla tutuilla lenkkipoluilla.
Toisaalta ehkä Toudoun pitäisikin tässä tilanteessa sääliä poloista Kise Ryōtaa, laajentaa nyt tuolla tavalla reviiriään uusien ihailijoiden toivossa; Toudoulla kuitenkin fanityttöjä riitti ihan yli oman tarpeenkin, hänen asemansa ei varmastikaan horjuisi lainkaan, vaikka joku sieltä onnistuisi muutaman omaan leiriinsä käännyttämään...
Ajatus ei lohduttanut lainkaan. Toudou heittäytyi pitkäkseen vuoteelle Makishiman viereen, käänsi mielenosoituksellisesti selkänsä toiselle ja päästi sitten niin kärsivän huokauksen kuin vain suinkin osasi. Hän oli positiivisesti yllättynyt siitä, että jo kolmas huokaus kirvoitti reaktion.
“No?”
“Voisit edes pahoitella sitä, että pidät jotain mallipoitsua paremman näköisenä kuin minua.”
Toudou kuuli, kuinka Makishima laittoi lukemansa lehden pois, sitten hän tunsi tämän liikkuvan. Toisin kuin olisi voinut odottaa, Makishima ei kuitenkaan tullut lähemmäs, ei koskettanut tai tehnyt mitään muutakaan, ja kun Toudou sitten kääntyi katsomaan olkansa yli, hän näki Makishiman nousseen istumaan. Hänen kasvonsa punoittivat ja hän tuijotti käsiään suorastaan typertyneenä.
“Maki-chan?”
“E-en minä... en minä niin sanonut.”
“Siis miten?”
“Että... että se... mikä-sen-nimi-nyt-olikaan olisi paremman näköinen kuin... kuin sinä.”
“Sanoitpas.”
“Enkä sanonut. Minä vain myönsin, että hän on
komeampi.”
“Sehän on sama asia.”
“Eikä ole”, Makishima mumisi hiljaa. Pitkä tukka oli valunut hänen kasvoilleen, eikä Toudou siis saattanut nähdä toisen ilmettä, mutta siitä tavasta, jolla pitkät sormet hakivat tuloksettomasti paikkaansa toistensa väleissä, Toudou saattoi arvata Makishiman olevan aikeissa sanoa jotain todella, todella somaa.
“Sinä... sinä olet... nätimpi.
Paljon nätimpi.”
Toudou ei osannut edes vastata mitään, hymyillä vain ja ottaa Makishimaa kädestä, suukottaa hänen rannettaan ja kyynärvarttaan ja kaikkea muutakin matkalla huulille. Heidän asettuessaan yhdessä makuulle Makishima kyllä yritti vielä kitistä sitä vanhaa valitusvirttään typerästä hiuspannasta, jollaisia se mikä-sen-nimi-nyt-olikaan ei varmasti laittaisi kuuna päivänä päähänsä, mutta Toudou kuittasi sen nauramalla, ettei kaikkia voitukaan siunata yhtä hyvällä tyylitajulla kuin häntä.
“Onneksi”, Makishima puuskahti, ja heitti sitten sen mainitun pannan lattialle työntääkseen kätensä Toudoun hiuksiin suudelmien saadessa entistä kiihkeämpiä sävyjä.
Ehkä se ei sitten ollut niin vaarallista olla vähemmän komea kuin Kise Ryōta.
