Kirjoittaja Aihe: Tähtiin kirjoitettu virhe | Auringon päivät päällämme | Hazel/Augustus | S | draama, ficlet, pieni fluffy  (Luettu 2169 kertaa)

Tippi

  • ex-Hopeakettu
  • ***
  • Viestejä: 658
  • avatar ja banneri Ingridiltä
Ficin nimi: Auringon päivät päällämme
Kirjoittaja: Hopeakettu
Fandom: Tähtiin kirjoitettu virhe
Tyylilaji: draama, ficlet, pieni fluffy
Ikäraja: S
Paritus: Hazel/Augustus
Vastuunvapaus: John Green
A/N: Nimi tulee Johanna Kurkelan kappaleesta Rakkauslaulu. Voi, miten rakastan Tähtiin kirjoitettu virhe -elokuvaa! Kirjasta en niin piittaa, mutta se elokuva… Tämä on ensimmäinen TKV-ficcini koskaan joten kommentit olisivat kivoja. :D

Auringon päivät päällämme

Porottava aurinko toljottaa minua ja Augustusta pohjattomalta taivaalta kun saavumme läheiselle uimarannalle. Lokkien kirkuna kantautuu kaukaa mereltä ja rantavedessä ämpäreiden ja muovilapioiden kanssa teluavat lapset nauravat kovaan ääneen. Hiekalla bikineissään makaavat teinitytöt huudattavat musiikkia siinä missä vanha pariskunta istuskelee puun varjossa nakellen sorsille leivänpalasia.

Katselemme edessämme aukeavaa laveaa merta istuutuessamme leveälle kivelle, jonka kylkiä vasten aallot iskeytyvät rauhallisesti ja määrätietoisesti. Auringonvalo leikittelee veden pinnalla saaden sen säkenöimään kun tuulenväre tuo kaivattua viileyttä päivään. Pidän happisäiliötäni sylissäni jottei se vahingossakaan putoaisi veteen.

Augustus penkoo repustaan kaksi Coca-Cola-pulloa joista toisen hän ojentaa minulle. Kilautamme pullomme yhteen ennen kuin väännämme ne auki avaajalla. Juomat sähähtävät kutsuvasti ja nostan omani huulilleni. Viileä juoma tuntuu hyvältä kurkussa kuumana päivänä, ja sen pistävä tuoksu sekoittuu meren suolaiseen hajuun.

Laineiden kirkas liplatus houkuttelee meitä käärimään lahkeemme polviin asti, riisumaan tennarimme ja laskemaan varpaamme varoen veteen. Veden vuoroin laskeva ja nouseva pinta hellii jalkateriä. Augustus tarttuu minua kädestä ja hymyilee lämpimämmin kuin yksikään aurinko. Hän kumartuu minun puoleeni, ja kuiskaa minä rakastan sinua aivan kuin kertoisi suuren salaisuuden. Hymy piirtyy huulilleni ja ennen kuin huomaankaan, olen moiskauttanut suukon pojan poskelle.

– Minäkin rakastan sinua, vastaan hiljaa. Augustus virnistää vinosti, kohottaa kätensä poskelleni ja vetää minut makeaan suudelmaan. Sen jälkeen vain katselemme toisiamme silmiin. Mutta yhtäkkiä Augustus loikkaa matalaan veteen ja ennen kuin ehdin edes tajuta, on hän roiskauttanut päälleni kourallisen vettä. Kiljaisen, ja Augustus lähtee juoksemaan karkuun rantaviivaa pitkin kovaan ääneen hekottaen.

Happisäiliö sylissäni säntään hänen peräänsä nauraen aidommin kuin aikoihin.