Nimi: Virtaa kuin joki
Kirjoittaja: Daran
Paritus: Charlie/Lee
Tyylilaji: Draama (Angst)
Ikäraja: S
Vastuuvapautus: Hahmot Rowlingin, eivät minun, yksikään.
(Haaste: Se oikea ja sen haaremi)
Tyypillinen koulupojan ihastus vanhempaan opiskelijatoveriin, sitä se kai oli. Paitsi että… He olivat olleet koulussa vain hetken samaan aikaan, eivätkä enää vuosiin kumpikaan. Silti hän huomasi taas istuvansa Weasleyn perheen sunnuntailounaalla, koska George oli pyytänyt. Eikä edes ollut, mutta kukaan ei kysynyt.
Hän tiesi kyllä hyvin miksi ei: poikaparka, menetti molemmat vanhempansa, sääliksi käy, ei vieläkään päässyt yli. Niinpä niin, orporassukka. Jospa vain olisivat tienneet totuuden! Olihan hän toki menettänyt sodassa koko perheensä, mutta ei Lee silti äidin tai isän korviketta kaivannut.
Miten ihmeellistä olikaan, ettei kukaan koskaan ihmetellyt miksi vanhempien kaipuu iski vain loma-aikoina. Charlien loma-aikoina. Ei tämä itsekään, eikä edes Katie, jonka Lee jätti kesäisin ja aina jouluna lähes huomiotta, vielä kihlautumisen jälkeenkin. Ei, vaikka tyttö olikin niin kovin mustasukkainen kaikesta huomiosta, jota hänen sulhasensa vahingossakaan soi muille naisille.
Kuka tahansa muu olisi kai herättänyt heidän epäluulonsa, mutta ei Charlie, jonka kaikki mielenkiinto suurempien petojen puuttuessa keskittyi läheisessä purossa uiviin piikikkäisiin, lohikäärmeensukuisiin myrkkykaloihin. Miksi et huomaa että minä olen voimakkaampi virta?
Syksy oli joskus ollut Leen lempivuodenaika. Nyt se oli vain odotusta, muodostaen kevätpäivien kanssa eräänlaisia välitiloja, joina saattoi kerätä rohkeutta rehellisyyteen. Lee ei ollut milloinkaan ollut urhea mies.
Viisi kevättä sodan päättymisestä Katiesta tuli rouva Jordan. Viimein, morsian itse ajatteli. Häihin kutsutut ystävät onnittelivat Leetä kilvan hyvän vaimon löytämisestä; Charlie muiden mukana. Kädenpuristus juhlapaikalla jäi heidän viimeisekseen. Lee kävi kyllä yhä sunnuntaisin Kotikolossa, mutta Charlie ei tullut jouluiksi kotiin.
----
Vuosia myöhemmin Lee sai postikortin ulkomailta. Sadepisarat olivat sotkeneet sitä matkalla, mutta tekstistä erottuivat yhä sanat: samaa jokea ei voi ylittää kahdesti. Kortinjälkeinen hiljaisuus oli raskaampaa kuin sitä edeltänyt.