Nimi: Ainoa mahdollisuus
Ikäraja: Varmuuden vuoksi on nyt tuo K-11, kenties hieman alemmallakin olisi mennyt...
Paritus: Paritukseton
Tyylilaji: Draama
Varoitukset: Tulkinnanvarainen loppu
A/N: Elikkäs tämä syntyi alunperin äidikielen tehtävää varten, josta kehittelin sitä hieman eteenpäin(: Alku hieman tönkköä juuri tämän yllämainitun tehtävän takia
Ainoa mahdollisuusNiko harrasti jääkiekkoa, oli harrastanut 5-vuotiaasta. Se oli hänen lajinsa. Nyt, useiden hikisten treenien ja hampaidenkiristelyjen jälkeen hän oli valmis tähän. Tämä oli hänen päivänsä, hänen ainoa tilaisuutensa. Kykyjenetsijä tuijotti aitiostaan ja pisteet vilkuttivat ilkeästi punaista hänen selkänsä takana.
Niko ja liian suuri, verenhimoinen maalivahti mulkoilivat toisiaan. Pojan mielessä polttelivat muistot isästä: kuinka ylpeä hän oli ollut kuullessaan poikansa uudesta harrastuksesta, kuinka hän oli vielä kuolinvuoteellaankin kiittänyt Nikoa ylpeyden aiheesta. >>Tämä on sinulle<<, hän mietti ja lähti kuljettamaan kiekkoa kohti maalia.
Silloin väliin syöksyi ainakin kaksi kertaa Nikon kokeinen vastustaja silmät ritilän takaa voitontahtoa kiillellen. Hän lähti hurjaan syöksyyn kohti kiekkoa, ja Nikon mielessä kehkeytyi jo harhautussuunitelma. Vastapelaajan ollessa enää kolmenkymmenen senttimetrin päässä, menetti hän jostain syystä tasapainonsa ja kaatui jäälle, pojan jalan lennähtäessä ylöspäin.
Pelaajan hopeanhohtoinen luistinterä sivalsi ilmaa viiltäen Nikoa kohti. Sen lapa pamahti pojan leukaan heittäen hänen päänsä rajusti taakse.
Niko kaatui, putosi pimeyteen. Hänen viimeinen ajatuksensa haihtui tyhjyyteen, pimeyteen joka syövytti aistit, mustasi jokaisen aivosolun, sumentaen lopulta viimeisenkin valonpilkahduksen. >>Olen pahoillani, isä.<<
xxx
Kommentitkin kelpais, mutta en pure jos et sitä jaksa kirjoittaa (;