Otsikko: Esiripun takaa
Fandom: Skins, toinen sukupolvi
Ikäraja: S
Genre: draama, angst, (yksipuolinen) romantiikka, femme, yksiosainen
Paritus: Katie/Emily (+Emily/Naomi)
Haasteet:
Perspektiiviä parittamiseen #2 (kaksoset),
Mittanauhallinen tarinoita (oneshot),
Valloita fandom (Skins, 2. sukupolvi)
Esiripun takaaEi ne olleet ne tyttökuvat, mistä Katie tiesi Emilyn olevan lesbo. Sanotaan, että kaksosilla on hämmästyttävä yhteys, mutta Katie oli todennut heidän yhteyden toimivan vain toiseen suuntaan. Emily oli kuin sokea, joka ei tiennyt asiasta, sellainen joka ei ollut koskaan nähnyt mitään, muttei tiennyt sen olevan edes mahdollista. Emily hymyili onnellisena eikä nähnyt näkymättömän harson läpi. Katie hymyili takaisin eikä hänen tarvinnut edes esittää iloista. Valheet tulivat niin luonnostaan, ettei hänen tarvinnut sen suuremmin yrittää. Emily ei koskaan huomaisi, ellei Katie sanoisi asiasta ääneen.
Katie uskoi tienneensä Emilystä aina. Vaikka eihän sellaisesta lapsena kukaan mitään tiennyt, Katie vain jotenkin kasvoi kiinni siihen ajatukseen, että Emily tykkää tytöistä. Joskus hän huomasi miettivänsä, saattoiko kaksosten kuuluisa telepaattinen yhteys toimia niin vahvasti, että toinen alkaisi käyttäytyä toisen haluamalla tavalla. Oliko Emilystä tullut lesbo, koska Katie oli toivonut sitä niin hartaasti? Saattoiko toisen alitajunta ohjata toisen kehitystä? Katie ei tiennyt eikä uskaltanut edes suuremmin ajatella asiaa. Hän olisi vain masentunut, jos olisi saanut tietää aiheuttaneensa Emilyn suuntautumisen. Emily oli joka tapauksessa kiinnostunut aivan vääristä tytöistä, mikä olisi tuntunut vain veitsen kääntämiseltä haavassa, jos koko lesbous olisi ollut Katien syytä.
Siskosten suurin ero oli se, että Katie osasi salata asioita Emilyltä, mutta Emily ei häneltä. Emilyä sanottiin ujoksi, mutta todellisuudessa hän oli heistä se ulospäin suuntautuneempi. Katie ei vain vaikuttanut salamyhkäiseltä ulkopuolelle, koska hän piilotti niin syvälle sen, että oli ylipäätään mitään salattavaa. Hän tukahdutti tunteensa hämmästyttävän hyvin ja hymyili, vaikka sydän olisi murentunut sirpaleiksi samaan aikaan.
Ero oli näkynyt jo lapsena. Emily oli se, joka itki vuolaasti äidin helmaan, jos he olivat Katien kanssa riidelleet. Emily oli se, joka pyysi ensimmäisenä anteeksi tai ainakin osoitti olevansa tilanteesta ahdistunut. Emily oli se, joka silitti Katien tukkaa jos hänellä oli murheita ja Emily oli se, joka ennen häntä tunnusti olevansa ihastunut. Vaikka Emily selkeästi yritti salailla tunteidensa kohdetta ja valehteli kirkkain silmin, Katie näki suoraan hänen lävitseen. Katie tiesi, ketä Emily oli pienestä saakka rakastanut. Hän oli huomannut sen jo hiekkalaatikolla. Hän oli nähnyt, ketä Emilyn katse seurasi koulun pihalla. Hän oli nähnyt, kenen luokse Emily meni ensimmäisenä antamaan kutsun synttärijuhliin ja hän oli pakahtua raivosta. Katie ei ollut kestänyt ajatusta Emilyn menettämisestä. Se että Emily kiinnitti johonkuhun muuhun enemmän huomiota kuin häneen, suututti häntä. Ei siksi, että Katie olisi halunnut Emilyn jakamattoman huomion, vaan siksi että hän halusi tämän jakamattoman rakkauden.
Siinä missä Emily osoitti tunteitaan arkensa halki ja yritti huonosti salata asioita siskoltaan, Katie kasvoi ilmeettömänä kivikasvoiseksi näyttelijäksi, joka sai itsensä esittämään mitä vain. Hänen suurin roolinsa oli kaksoissisko. Siinä roolisuorituksessa Katie onnistui erinomaisesti. Hän oli vuodesta toiseen Emilyn temperamenttisempi kaksoissisko, joka nukkui samassa huoneessa, muttei lapsuuden jälkeen koskaan saman peiton alla. Katiesta kaksosten pitäminen yhtenä kokonaisuutena oli surkuhupaisaa, sillä hän ei mitään muuta olisikaan halunnut kuin olla Emilyn toinen puolisko.
Näytelmä oli ajautunut kovalle koetukselle, kun Emily oli vihdoin tyttökuviensa ja Jamesin salapoliisityön ansiosta jäänyt kiinni. Hän oli saattanut valehdella uskottavasti heidän vanhemmilleen ja pikkuveljelle, mutta Katielle sepustukset eivät menneet läpi. Emilyn oli ollut pakko tulla kaapista eikä uutinen järkyttänyt Katieta millään tavalla, vaikka hän niin esittikin. Tunteiden esittämisestä oli tullut hänen bravuurinsa ja hän oli saanut jälleen kerran ajettua itsensä Emilyn kanssa valtavaan riitaan.
Emilyllä ei ollut hajuakaan, miten ajoittaiset välirikot tosiasiassa söivät Katien sisintä. Pinnan alla Katie oli pahoillaan jokaisesta riidasta, jonka he keskenään kävivät. Silti hän yhä uudelleen pystyi naama punaisena huutamaan siskolleen ja pysyttelemään niskan päällä. Emilyn alistaminen oli ainoa keino, jolla hän itse pysyi piilossa. Mitä enemmän hän itseään toi esille, sitä paremmin hän saattoi haudata tunteensa.
Ajatus kävi silti Katien mielessä päivittäin. Meluisassa koulun ruokalassa Katie istui ja hymyili Emilylle, joka kertoili hänelle Naomista. Jos Naomi olisi ollut paikalla, Katien olisi tehnyt mieli iskeä haarukka tämän klassisen kauniista kasvoista läpi. Katie kuitenkin tiesi, että näyttäisi tismalleen samalta Naomin ollessakin paikalla, kuin miltä hän näytti nyt. Epäaito hymy oli valehdeltu niin usein, että hän oli ajoittain alkanut itsekin uskoa siihen. Hän oli melkein iloinen Emilyn puolesta. Olihan hän hyvillään siitä, että Emily oli onnellinen, mutta se ei riittänyt peittoamaan hänen omaa pettymystään.
Katie ei ollut hetkeen kuunnellut sanaakaan, mutta havahtui Emilyn hiljaisuuteen.
”Mitä?” hän kysyi varmistaakseen oliko Emily kysynyt häneltä jotain.
”Että taidan rakastaa Naomia”, Emily toisti ja hymyili ujosti toispuoleista hymyään, jonka Katie oli oppinut vuosien saatossa tunnistamaan romanttiseksi hymyksi. Sen hymyn näki, kun Emily puhui jostain, jota tahtoi naida.
Katie hymähti.
”Sehän hienoa”, hän kuuli äänensä sanovan. Emily pudisteli päätään hymyillen ja katsoi haaveilevana ulos.
”Kiitos että kuuntelet aina. Olet kyllä paras sisko”, hän. sanoi.
”Tietysti kuuntelen”, Katie tuhahti hymyillen lautaseensa. ”Minähän rakastan sinua, Ems.”
”Tiedän”, Emily vastasi. Et tiedä, Katie ajatteli. ”Minäkin rakastan sinua.” Et rakasta.
Kun Emily nousi ja jätti pöydän Naomin nähdessään, Katie jäi vielä istumaan. Hän antoi itsensä pitkästä aikaa ajatella sitä, mitä ei koskaan voisi ääneen sanoa. Kuinka hän hivuttautuisi Emilyn peiton alle, poistaisi platonisuuden heidän sisarussuhteestaan ja jäisi sinne samaan sänkyyn, samoihin lakanoihin. Kuinka hän vuodesta toiseen aikuisenakin istuisi aamuisin samassa keittiössä, käyttäisi samaa autoa ja suukottaisi Emilyä otsalle. Kuinka se olisi ikuisesti vain hänen oma salaisuutensa.
Katie katsahti kauempana ruokalassa suutelevaan pariin. Kun Emily irrottautui Naomin huulista ja vilkaisi siskoaan, Katie hymyili. Hän hymyili sitä samaa hymyä, jonka läpi Emily tai kukaan muukaan ei koskaan nähnyt. Hän hymyili ulospäin ja itki sisäänpäin.
Syömään tulleet Freddy, Cook ja JJ istahtivat lupaa kysymättä Katien kanssa samaan pöytään. He alkoivat jutella jatkosuunnitelmista, keväthän oli jo pitkällä. Hetken rupattelun jälkeen Freddy veti Katien mukaan keskusteluun ja kysyi:
”Minne olet ajatellut hakea?” Katie katsoi Emilyn ja Naomin loittonevia selkiä. Tytöt pitivät toisiaan kädestä kiinni.
”Teatterikorkeakouluun”, hän vastasi.
