Nimi: Pahaa paetessa
Kirjoittaja: Suensielu
Fandom: Hobitti
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Bilbo Reppuli / Thorin Tammikilpi
Genre: Vähän draaman ja romantiikantynkää
Vastuunvapaus: En omista mitään, leikin vain hahmoilla
A/N: Niin siis, yöllä väsyneenä ja vähän epävakaassa henkisessä tilassa kirjoitettu jokin ihme räpellys
Toivottavasti tykkäätte!
_____________________________________________________________________________________________
Pahaa paetessaKirkas kuu kohosi tähtitaivaalle valaisten öisten kulkijoiden tietä. Nuotion hento liekki paloi piemydessä, ja öisen hiljaisuuden rikkoi vain kääpiöiden vaimea kuorsaus. Pieni pakkanen sai hobitin posket ja nenänpään punoittamaan ja hengityksen höyrystymään. Bilbo hytisi hiljaa aloillaan yrittäen saada unen päästä kiinni. Retkikunta oli asettautunut yöksi metsän suojiin. Muut olivat jo nukkumassa, hobittia ja yhtä kääpiötä lukuunottamatta. Kääpiöt nukkuivat lähellä toisiaan jakaen lämpöä. Fili ja Kili olivat kietoutuneet toisiinsa, ja veljeksistä nuorempi mumisi jotain unissaan. Gandalf nukkui puun juurella hattu kasvoillaan. Bilbo katseli nukkuvia, ja kietoi takkinsa tiukemmin ympärilleen. Häntä ei väsyttänyt sitten alkuunkaan. Hobitti katsahti kirkkaina loistavia tähtiä, ja kuuta joka pikkuhiljaa pakeni puiden taakse. Hän nousi istumaan, ja nojasi vanhaa puuta vasten. Pöllö huhuili pimeässä yössä, ja voimakkaiden siipien kevyet iskut kantautuivat Bilbon korviin. Pian tämä erotti toisen äänen, joka ei kuulunut pöllön siivistä - vaikka kovin hiljainen ja kevyt ääni olikin. Hän näki sivusilmällä varjoisien puiden lomassa liikkuvan tumman hahmon. Bilbo kuuli miten hiljaiset askeleet astelivat lähemmäs. Yksikään oksa tai lehti ei rasahtanut. Askeleet olivat kevyitä kuin yössä hiipivän pedon, joka vaani pahaa-aavistamatonta peuraa. Pian tumma hahmo asteli nuotion hennon valon äärelle, ja Bilbo saattoi nähdä Thorinin vakavat kasvot. Kääpiö seisahtui niille sijoilleen, ja poltteli piippuaan tuijottaen nuotion loimuun. Hobitti hengitti syvään, ja yritti olla tärisemättä - huonolla menestyksellä. Thorin silmäili nukkuvia kääpiöitä, etäämmällä lepäävää velhoa ja lopulta puuta vasten nojaavaa puolituista. Tämän tumma, kaiken lävistävä katse lukittautui lopulta Bilboon. Hobitti katsahti toista silmiin, ja kohtasi kääpiön siniset silmät. Jotenkin tämän silmät saivat puolituisen sydämen aina hakkamaan tavanomaista lujempaa, ja normaalisti hallitut liikkeet muuttuivat kömpelöiksi. Thorin puhalsi kiprakkaan ilmaan savua, joka kohosi korkealle kohti puiden latvoja. Bilbo tunsi olonsa hieman kiusalliseksi toisen tiukan katseen alla, ja hän laski katseensa varpaisiinsa hieman punastuen. Kääpiö tuijotti häntä yleensä väheksyvästi, mutta tällä kertaa katse oli jotenkin erilainen. Pian Thorin asteli lähemmäs hobittia, ja istuutui tämän viereen. Bilbo saattoi tuntea tämän takin turkiskauluksen hipovan hänen käsivarttaan. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan. He vain olivat hiljaa, ja kuuntelivat nuotion rätinää, öisen metsän hiljaisia ääniä ja Kilin unisia jupinoita.
Bilbo tunsi olonsa uniseksi. Hän katsahti vieressään istuvaa Thorinia, joka tuijotti hiipuvaa nuotiota. Tämän piipusta oli loppunut yrtit jo aikaa sitten, mutta silti tämä pyöritteli piippua suussaan. Hobitti kävi pitkäkseen pedilleen ja huokaisi. Tällaisina öinä hän totisesti kaipasi omaa sänkyään ja kotinsa lämpöä. Hän ei mahtanut vapinalle mitään, eikä hän tuntenut enää varpaitaan.
"Onko kylmä?" Kuului Thorinin hiljainen ääni. Bilbo havahtui, ja katsahti tummaan kääpiöön.
"Ehkä - ehkä vähän", puolituinen sanoi hampaat kalisten. Bilbo tunsi itsenä erittäin pieneksi ja surkeasti. Kääpiö varmasti ajatteli hänen olevan täysin onneton hobitti, joka ei pärjää metsässä. Thorin katsoi häntä hetken sinisillä silmillään, ja sysäsi piippunsa sivuun. Tämä riisui turkistakkinsa, ja ojensi sen toiselle. Bilbo katsahti toista ihmetellen, mutta vastaanotti tämän tarjoaman vaatteen.
"Ki-kiitos", hän sanoi täristen, ja kääriytyi mukavan lämpöisen takin alle tuntien olonsa heti mukavammaksi. Takki oli mukavan pehmeä, ja se tuoksui Thorinilta. Bilbo kuuli kääpiön sytyttävän piippunsa yrtit jälleen, ja pian hän haistoi yrttien savun. Hobitin silmät painautuivat kiinni, ja tämä hautasi kasvonsa takin pehmoiseen turkiskaulukseen.
Bilbo havahtui hereille, ja hän tunsi olevansa jäässä. Hän ei tuntenut varpaitaan, saatika käsiään tai nenänpäätään. Hobitin hengitys höyrystyi kiprakkaa ilmaa vasten. Tämä katsahti ympärilleen, ja huomasi nuotion pienen valon kadonneen. Hän näki vain pimeät puut, ja taivaalla loistavat kirkkaat tähdet. Pian hobitti kuuli askelia lähellään, ja hän tunnisti hiippailijan Thoriniksi. Tämä tunsi kuinka kääpiö kävi hänen vierelleen makuulle, ja kahmaisi takkia päällensä. Puolituisen sydän jätti muutaman lyönnin lyömättä, kun vahvat ja lämpimät kädet kietoutuivat hänen jäätyneen vartalonsa ympärille.
"Thorin? Mitä.." Bilbo kysyi punastuneena. Pieni huokaus pääsi hänen huuliltaan, kun kääpiö vetäisi hänet itseään vasten.
"Shhh.. Sinullahan oli kylmä", kuului hiljainen kuiskaus hänen korvaansa. Puolituinen pohti oliko tämä unta, mutta hänen ajatuksensa katkesi tuntiessaan kääpiön lämpimän, jopa polttavan kuuman vartalon itseään vasten. Bilbo kietoi kylmettyneet jalkansa toisen jalkojen ympärille, ja painoi kasvonsa Thorinin rintaa vasten. Kääpiö rutisti häntä tiukemmin, ja sulki tämän syleilyynsä. Puolituisen sydän takoi hullun lailla tämän rinnassa. Hän hautautui syvemmälle toisen syliin, ja pohti kuumeisesti oliko tämä unta, täyttä totta vai Bofurin keitoksista syntynyttä hallusinaatiota. Oli se sitten mitä tahansa, Bilbo ei tahtonut sen hetken katoavan minnekään. Hän ummisti tyytyväisenä silmänsä, ja vaipui unien ihmeelliseen maailmaan.
Auringon ensisäteet paistoivat ikävästi Bilbon silmiin puiden lomasta. Puolituinen ynähti, ja käänsi kylkeä väsyneenä. Vielä pari minuuttia, hän vannoi itselleen. Pian hobitti kuuli kovaa meteliä ympäriltään.
"Örkkejä! Kaikki liikkeelle!!" Kuului Dwalinin huuto. Bilbo havahtui hereille, ja hän näki kääpiöiden juoksevan hänen ohitseen.
"Bilbo! Vauhtia!" Thorin huusi, ja riuhtaisi puolituisen seisaalleen. Bilbo nappasi unensekaisina reppunsa, ja seurasi muita metsän suojiin.
"Äkkiä! Tänne päin!" Gandalf huudahti joukon kärjestä ja ohjasi heidän kallioiden luo. Hobitti jäi joukon viimeiseksi, vaikka hän kuinka yritti pakottaa jalkojaan liikkumaan nopeammin. Hän saattoi kuulla örkkien raivoisan mylvinnän, ja tuntea maan tärisevän. Yhtäkkiä Bilbo kompastui puun juureen ja kaatui rähmälleen maahan. Thorin oli ainoa joka tämän huomasi, ja säntäsi hänen luokseen.
"Kiireesti!" Kääpiö henkäisi, ja tarttui hobittia kädestä. Thorin kiskoi Bilboa perässään, ja he pakenivat verenhimoista örkkilaumaa henkensä edestä. He jäivät muista jälkeen, ja örkit saavuttivat heitä. Thorinin silmiin osui kapea kallionhalkeama, joka saattoi olla heidän ainoa pelastuksensa.
"Tuonne!" Kääpiö huudahti ja kiskaisi Bilbon halkeamaan. He menivät niin syvälle onkaloon kuin kykenivät, ja pidättivät hengitystään. Jos örkit huomaisivat heidät, kaikki olisi ohi. Bilbo puristi toisen kättä tiukemmin sydän kurkussa hakaten. Tämä ei voi päättyä näin, hän huusi mielessään. Ei vielä. Pian he näkivät kuinka örkkilauma juoksi halkeaman ohitse. Onneksi näillä örkeillä ei ollut hukkia, sillä ne olisivat jo haistaneet heidät. Remuava örkkipataljoona säntäsi onkalon ohitse kirveet heiluen, mutta yksikään ei ymmärtänyt vilkaista heidän piiloonsa. Hetken päästä viimeinenkin örkki ohitti halkeaman, ja kaikkialla hiljeni. Bilbo kuuli vain oman sydämen sykkeensä korvissaan, ja tunsi kätensä olevan vailla tuntoa. Hän oli huomaamattaan rutistanut toisen kättä vähän turhakin lujaa. Thorin katsahti hobittia ja henkäisi helpottuneena. He lysähtivät toisiaan vasten hengästyneinä ja huojentuneina.
"Kiitos", Bilbo henkäisi hetken kuluttua. "Kun - kun et jättänyt minua", hän jatkoi uupuneena.
"Senkin typerys.. Sain melkein sydänkohtauksen", Thorin sanoi ääni hieman väristen, ja puristi Bilbon kättä. Hobitti perääntyi hiukan, ja katsoi tätä silmiin. Kääpiö hivuttautui lähemmäs toisen kasvoja, ja otti tämän toisenkin käden omaansa. He katsoivat hengästyneinä toisiaan, ja lähentyivät milli kerrallaan. Pian heidän nenänpäänsä koskettivat toisiaan, ja Thorin painoi varovasti huulensa Bilbon huulille. Hobitti tunsi vatsansa kääntyvän ympäri ja veren kuohuvan hänen suonissaan. Hän vastasi suudelmaan pää pyörällä, ja tunsi hapen loppuvan. Thorin puristi hänen käsiään, ja veti toisen itseään vasten. Bilbo halusi ripustautua toisen syliin, ja olla siinä turvassa muulta maailmalta.
"Thorin! Bilbo!" Kuului Filin huuto ulkopuolelta. Bilbo hätkähti suudelmasta, ja katsahti onkalon suuaukolle.
"Mennään. Örkit voivat tulla takaisin", Thorin sanoi, ja painoi kevyen suudelman toisen huulille. Bilbo tunsi punastuvansa, ja vastoin tahtoaan hän irroitti otteensa toisen käsistä. Oli aika kömpiä ulos piilosta maailmaan jossa he saivat jatkuvasti juosta henkensä edestä pakoon örkkejä ja muita pimeyden olentoja. Mutta Bilbo oli onnellinen siitä että hän sai paeta pahaa Thorinin rinnalla.
The end
_______________________________________________________________________________________________
Jätäthän lukukokemuksestasi kommenttia, kiitos <3
