Nimi: Twice - Kaksi kertaa ongelma
Kirjoittaja: R.H.E
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Remus/Sirius
Tyylilaji: one-shot, dialogi, fluff, humour
Disclaimer: Kaikki hahmot Rowlingin, juoni minun :3 En saa tästä rahallista korvausta.
Summary: ”Sirius, olisiko sinulla hetki aikaa?”
A/N: Osallistui eräällä toisella foorumilla tarinakilpailuun, pakollisia sanojakin oli joitain
Sattuneesta syystä ne ovat kuitenkin unohtuneet. Kommentoida saa, kiitos!
Twice - Kaksi kertaa ongelma ”Sirius, olisiko sinulla hetki aikaa?”
”Toki. Mennään ulos, siellä on rauhallisempaa nyt kun huispausharjoituksetkin ovat loppuneet.”
”Ei kai Jamesia haittaa, jos lainaan sinua kesken šakkipelin?”
”Ehkä häntä, mutta minua ei todellakaan, Remus. Minä olin nimittäin häviöllä.”
”Mistä halusit jutella?”
”No, minulla on… ongelma. Aika iso sellainen.”
”Isompi kuin se, että muutut kerran kuunkierrossa verenhimoiseksi villipedoksi, joka yrittää listiä parhaat ystävänsäkin?”
”Ei ehkä niin iso. Mutta se on jatkuva, ja häiritsee minua kuin korvan vieressä inisevä hyttynen.”
”Sitten se taitaa olla vakavakin ongelma.”
”Sirius, minä olen rakastunut.”
”Ahaa.”
”Ahaa? Minä kerron sinulle tunteistani ja ainoa mitä sinä saat suustasi on ’ahaa’?”
”Kaunis ilma tänään. Pirteän kirpakka, lumihiutaleet näyttävät jäätyvän kiinni hiuksiisi.”
”Sirius, lopeta! Eikö sinua yhtään kiinnosta?”
”Älä nyt, hukka-pieni. Olen kuullut, että stressaantuneille, tunteenpurkausta läpi käyville ihmisille tulee jutella jostakin mukavasta. Vaikkapa säästä.”
”Minä en ole stressaantunut!”
”Selvästi olet. Hiuksesi ovat pystyssä kuin suden niskaharjakset etelänavalla.”
”Onpa hauskaa. Nehän ovat aina pystyssä, jos et ole sattunut huomaamaan? Joka tapauksessa, ongelma ei ole siinä että olen rakastunut, vaan siinä, että... että...”
”Niin?”
”Olen rakastunut poikaan.”
”Ohhoh, en olisi sinusta uskonut. Kuinkas tässä nyt näin kävi? Pitäisikö viedä sinut Poppyn luokse?”
”Älä viitsi, Sirius. Tämä on kamalaa.”
”Ei siinä minusta ole mitään pahaa. Kaikki saavat rakastaa ketä haluavat. Ja minä vain pelleilin, olenhan itsekin, miten sen nyt kauniisti sanoisi, kiinnostunut pojista.”
”Oikeasti? Tietävätkö..?”
”Totta kai Peter ja James tietävät. He tietävät myös sen, kenestä minä pidän.”
”Minulle et sitten ole sattunut kertomaan. Kiitos luottamuksesta.”
”Ei se ole koskaan tullut esille.”
”…”
”Hyvä on! Minä myönnän, että olen salaillut sitä sinulta. Mutta vain, koska se kenestä minä pidän, on meidän pieni, ujo ja tunnollinen Kuutamoinen.”
”Ja nyt sinä sen kerrot? Sirius, minä olen saanut kolme vuotta peitellä sinulta omia tunteitani, ja viimeinkin kun uskaltaudun paljastamaan ne sinulle, sinä isketkin sellaisen pommin että..”
”Hetkinen. Sanoitko sinä juuri äsken, että omia tunteitasi? Ketä kohtaan?”
”Olet idiootti. Sinä komea, hidasälyinen ja ihana… koira.”
”Voi, kiitos kohteliaisuudesta.”
”..?”
”..?”
”Eli mitä tämä nyt tarkoittaa? Minä pidän sinusta, sinä ilmeisesti minusta..? Minä olen huono ihmissuhteissa.”
”Minä tiedän sen, olen aina tiennyt. Odota hetki.”
”… Remus, miksi sinä piirsit lumeen sydämen?”
”Minä ja sinä olemme sen sisällä. Ehkä nyt käsität? Kun ihmiset pitävät toisistaan, he ovat yhdessä, keskustelevat asioista ja pitävät toisiaan hyvänä. Sinun muuten piti olla koulun pahin naistenmies.”
”Piti. Mutta nyt…”
”Nyt sinä olet minun mieheni.”
”Kiva. Mutta voisitko irrottaa kuristusotteesi kaulani ympäriltä?”
”Lopeta valitus ja keskity lumihiutaleisiin. Minä teen sillä välin tutkimusmatkan huuliisi.”
”Mmhh..”
***
A/N2: Ei saa valittaa kliseistä
