Title: Beauty underneath
Author: Tilkkutilli
Fandom: Phantom Of The Opera
Raiting: S
Pairing: Christine/Phantom 'Erik' (Christine/Raoul)
Genre: romance / angst
Disclaimer: Andrew Lloyd Webber omistaa juonen (kirjailijalle tässä välissä myös kiitos : ) ), musikaalin, hahmot, kaiken. Itse vain päätin leikkiä sorminukeillani ja tehdä mitä omasta mielestäni on mahtavaa : )! En saa kirjoituksestani rahaa, vain iloa.
Summary: Let your soul take you where you long to be, only then can you belong to me...- the Phantom of the Opera
A/N: Tällainen ficceröisen pätkä
osallistuu jouluhaasteeseen. Taitaa olla toinen potO ficci koko finfanfunissa koska en ole nähnyt näitä kuin yhden Felician
(kamala mainostus anteeksi.) kirjoittaman. Toivottavasti nautitte jouluisesta Phantomista yhtä paljon kuin itsekin c: Älkää seotko, jos sanon Phantomia Erikiksi, tämähän on hänen oikea nimensä + en osaa kutsua häntä kummitukseksi, koska olen tällainen ihmeellinen. Ficin nimi juontuu Love Never Dies (joka on potOlle kirjoitettu ja australiassa näytelty jatko-osa) - musikaalin biisistä. Huomatkaa, että kuvittelen lavalle west endin - castin (Phantom, John Owen Jones. Christine, Sierra Boggess. Raoul, Hadley Fraser)
ps. harvinaisen lyhyt o: enkä ota tässä huomioon kunnolla PotO’n oikeaa käsikirjoitettua loppua....... c:
http://www.youtube.com/watch?v=7Fgc7uVV_p8 kuunnelkaa ihmeessä samalla c:
Syvällä Pariisin loisteliaan oopperatalon alapuolella elää hämärässä piileskelevä Kummitus. Ulkomuotoaan häpeävän ja kaikkien pelkäävän kummajaisen rakkaus suojattiaan Christine Daaéa kohtaan on niin suuri, ettei edes neidon sydän voi sitä vastustaa. Kaikki tunsivat Erikin menneisyyden, lähes jokainen vain kertoi siitä oman tarinansa. Tuskin kukaan tiesi oopperan kummituksen todellista menneisyyttä, sitä minkä takia Erik ei tulisi koskaan liikkumaan vapaana kadulla ilman tuijotuksia...--
Punaiset kynttilät hohkivat valoa Christine Daaén pöydällä, luoden kauniita varjoja naisen kasvoille. Pienen nenänvarren vasemmalle puolelle muodostui kaunis haalea varjo, jotka korostivat korkeita poskipäitä. Neidin huulet kääntyivät hymyyn hyvän unen ansiosta. Kiharat ruskeat hiukset lainehtivat hartioilta rintakehälle ja sängylle. Erik katseli jälleen peilin läpi tuota kaunista hahmoa. Kaunista neitoa, jonka jatkuvasta läheisyydestä oli unelmoinut jo liian pitkään. Tuo oli usein kutsunut häntä
'Angel of Music' sanoilla, suloisilla sanoilla jotka lumosivat miehen täysin, ottivat sydämen valtaansa ja ajoivat rallirataa ympäri kuin viimeistä päivää.
Erik uskalsi raottaa peiliä, astua sen raosta huoneeseen. Kaunis parfyymin tuoksu valtasi keuhkot, vartalon täysin. Tuo suki hetken aikaa tummia hiuksiaan paremmin ja asetti lierihattunsa takaisin päähänsä. Hän otti varovaisia, helliä askeleita kohti Christinen sänkyä, pysähtyi metrin päähän miettimään kunnes uskalsi istahtaa sängyn reunalle. ”My angel of music...” Erik kuiskasi hiljaa.
Herra hipaisi varovasti ruskeatukkaisen neidin poskea hiukan karheilla sormillaan. Mies vei sormensa tarttumaan hellästi ohuesta hius kiehkurasta kiinni ja kumartui nuuhkaisemaan sitä nopeasti. Taivaallinen tuoksu valtasi miehen jokaisen raajan ja tuntui kuin hirveä adrenaliini purkaus olisi päässyt valloilleen. Mies hymyili hetken ja asteli pöydän luokse, laskien povitaskustaan kellertävän kirjeen sekä rasian pöydälle. Rasiaa peitti yötaivaan sininen pehmeä sametti, joka tuntui ihanalta jopa karheissa sormissa. Erik vilkaisi nopeasti punaista mattoa lattialla, se toi mieleen joulun, kuten kynttilätkin jotka jaksoivat lyhyestä sydämestä huolimatta yhä palaa.
Mies katseli kirjekuorta pöydällä.
’Rakkaalle, viimeisen kerran’, sen kuoressa komeili. Erik kaappasi sen käsiinsä. ”Last time..?” mies kuiskasi hiljaa. Se kuulosti yhtä ihanalta kuin laulukin. Hänen äänensä olisi lumonnut joka ikisen ihmisen jos olisi saanut siihen mahdollisuuden... Phantom katseli yhä tekstiä, se oli Christinen käsialaa. Herra uskaltautui istumaan tuolille ja nielaisi nopeasti ennen kuin avasi kirjeen, nosti paperin täriseviin ja kylmiin käsiinsä.
Pian miehen poskia kihelmöi hassusti, hän hymyili. Erik asteli hitaasti Christinen sängyn luokse. ”Christine... Christine...” mies kuiskaili ja nosti kauniin neitosen syliinsä. Valkoisen pitkän aamutakin alta pilkotti punainen iltamekko. Oliko neiti yrittänyt valvoa hänen takiaan vai... Oliko Raoul ollut jälleen kylässä..? Christine oli muuttanut asumaan oopperataloon sen jälkeen kun sai monia pääosia eri musikaaleista. Hän halusi omistautua unelmalleen... Ja totta kai oli näin lähempänä häntä.
Erik kuljetti hitaasti yhä nukkuvan Christinen peilin luokse, avaten sen ja lähestulkoon liukuen sisään, sulavin liikkein. Hän rakasti sylissään makaavaa naista yli kaiken, hänen rakkaus oli oikeasti kaiken voittavaa. Christine ei ollut enää pitkiin aikoihin pelännyt hänen ulkomuotoaan, mutta herra piti silti maskiaan kasvoillan, valkoista sileää maskia joka sai hänet tuntemaan itsensä komealta.
Peili sulkeutui selän takana ja sulki punaisen loisteen peilin toiselle puolelle kun rakastavaiset katosivat kylmään tunneliin. Vielä kauan kauniiden hahmojen katoamisen jälkeen huoneessa saattoi kaikua suloiset soinnut kun Erik hymisi hiljaa kauniita nuotteja Christinelle, pitääkseen naisen makeassa unessa. Naisen jouluinen unelma sai jatkua pitkin yötä, toteuttaa kauniita unien käsikirjoittamia tapahtumia...
Erik ei koskaan saanut tietää, miksi kuoressa oli lukenut ’
To my love, for the last time’. Eikä herra edes halunnut tietää...
--
Slowly, gently night unfurls its splendour
Grasp it, sense it - tremulous and tender
Turn your face away
from the garish light of day,
turn your thoughts away
from cold, unfeeling light -
and listen to the music of the night ...
--
A/n2 : Kyllä, tällainen surkea pätkä pakolla väännettynä :DD kommenttia?
