Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hiromu Arakawa omistaa hahmot ja maailman, minä en saa hänen hahmoillaan leikkimisestä mitään korvausta.
Otsikko: Viisisataa ja vitun kaksikymmentä seniä
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: K-11
Genre: draama, huumori, romantiikka
Varokaa: Parituksen isohkoa ikäeroa, Ed 15
Summary: "Olet minulle velkaa."
A/N: Siitä tuntuu olevan pitkä aika, kun viimeksi olen onnistunut kirjoittamaan tästä fandomista humoristista hömppää. Mutta tulihan sitäkin nyt vihdoin vaihteeksi, liekö kevään kunniaksi vai miten. En valita yhtään.
Osallistuu One True Something 20 -haasteeseen, missä hahmonani oli Roy. Haaste täyttyi tämän myötä, jei.
Viisisataa ja vitun kaksikymmentä seniä
Ed joutui kääntämään kukkaronsa ylösalaisin saadakseen kasaan riittävästi kolikoita kertakäyttömukilliseen kahvia, joka muistutti jonkin kemiallisen reaktion syövyttävää sivutuotetta. Se oli juuri sitä, mikä piti Edin käynnissä ja keskittymisen tutkimuksessa, joten hän haki sitä joka iltapäivä juuri näihin aikoihin.
Siksi Roy väijyi häntä juuri tämän kanttiinin ovenpielessä yrittäen naamioitua Keskuksen Sanomien taakse.
Oikea aika iskeä oli vihdoin tullut nyt, kun Edillä ei ollut mukanaan lantin lanttia. Roy seurasi vaivihkaa, kuinka Ed tasapainotteli kahviaan kohti syrjäistä arkistohuonetta, jossa sitten hautautuisi dokumentteihin nenäänsä myöten. Tuntui hyvältä ajatukselta päästä hieman syrjemmälle ennen kuin aloittaisi keskustelun, ja suoraan sanottuna Edin perse näytti niin hyvältä, että Roy seurasi sitä ihan mielellään. Hän olisi seurannut sitä vaikka maailman ääriin.
Ed käveli varovaisesti ja piteli kättään mahdollisimman vakaana. Roy arvasi näkemättäkin, että se kahviaddikti oli kaatanut mukinsa liian täyteen ihan vain saadakseen mahdollisimman paljon ja kiroili nyt äänettömästi kantamisen vaikeutta. Kahvi oli liian kuumaa, jotta sitä olisi vielä voinut hörpätä ja vajentaa mukia sillä tavoin; Ed ei taatusti 'pilaisi' juomaansa maidolla.
Lähes hiipivän sulavat askeleet olivat kiehtova vastakohta sille, miten ärtyisästi ja äänekkäästi Ed tapasi saapastella pitkin esikuntaa. Edin pakarat jännittyivät kireissä housuissa ja Roy pelkäsi intensiivisen tuijottamisen saavan hänen silmämunansa kierähtämään päästä. Sitten hän joutuisi sokkona konttailemaan pitkin käytävää silmiään metsästäen.
Ei, se oli aivan typerä ajatus. Edin perse sai hänet ajattelemaan irrationaalisia. Se oli sen verran laadukas ruumiinosa, että hän halusi syödä sen iltapalaksi.
Hän ravisteli päätään selvittääkseen sen ja päätti, että hänen olisi parasta puhua ennen kuin ehtisi ajatella jotain vielä mielenkiintoisempaa. He olivat jo riittävän kaukana kanttiinista eikä kukaan kuulisi heitä täällä – olettaen, ettei Ed alkaisi huutaa kovin lujaa. Niinpä Roy kääri lehtensä siistiksi rullaksi jonka työnsi kainaloonsa kuin olisi ihan muuten vain kävelyllä täälläpäin esikuntaa.
Roy yskähti pari kertaa.
Ed ei edes hidastanut kävelyään, saati sitten kääntynyt katsomaan. Hän vain kulki eteenpäin kuin maailma koostuisi pelkästään kahvikupista sekä niistä kiehtovista alkeemisista teoreemoista, joita hän päässään hautoi.
Royn teki valtavasti mieli ojentaa kätensä ja kiskaista Edin lapojen välissä riippuvaa kultaista palmikkoa, mutta hänen käsivartensa ei ollut viisimetrinen. Niinpä hän tyytyi yskähtelemään uudelleen, äänekkäämmin ja huomiota vaativammin tällä kertaa.
Ed pysähtyi ja kääntyi niin nopeasti kuin kahvia läikyttämättä pystyi. Hän näytti äärimmäisen epäyllättyneeltä Royn nähdessään, mikä sai Royn epäilemään ettei sanomalehden takana piileskely ollut onnistunut erityisen hyvin.
"No mitä?" Ed kysyi. "En aio antaa tekohengitystä teeskenneltyyn tukehtumiseesi, ettäs tiedät."
Roy toivoi, että olisikin keksinyt niin hienolta kuulostavan suunnitelman. Ehkä hän vielä ehtisi teeskennellä tukehtumista ja testata, oliko Ed tosissaan vai painaisiko sittenkin huulensa hänen omilleen...
Hän pakottautui ryhdistäytymään ja virnisti mahdollisimman ärsyttävästi astellessaan lähemmäs. "Olet minulle velkaa."
"Kyllä. Viisisataa ja vitun kaksikymmentä seniä, kuten muistutit taannoin. Sanoin, että maksan sitten."
Roy ei voinut odottaa siihen saakka, että nousisi führeriksi. Hän tulisi hulluksi sitä ennen. "Mutta tarvitsen rahat nyt."
Ed tuijotti häntä silmät kaventuneina, kunnes puuskahti. "Hyvä on! Mihin sinä niitä nyt yhtäkkiä tarvitset?"
"Haluan mennä treffeille."
Ed katsoi Royta entistäkin tiiviimmin eikä huomannut, että laski kättään hiljalleen alemmas. Ohut kahvinoro valui kupin reunan yli ja tipahteli lattialle.
"Kahvisi valuu", Roy huomautti.
"Vittu! Se on sinun vikasi!"
Roy jätti syytöksen huomiotta ja ojensi kätensä kämmenpuoli ylöspäin. "Viisisataa ja vitun kaksikymmentä seniä, kiitos."
Rahojen sijasta Ed tyrkkäsi Roylle kahvitahraisen kertakäyttömukin ja käski pitää sitä vähän aikaa. Saatuaan kätensä vapaiksi Ed kaivoi kukkaronsa esiin ja kirosi entistäkin raskaammin huomatessaan sen olevan tyhjä.
"Ei rahaa?" Roy teeskenteli yllättynyttä. "Ilmeisesti minun on otettava kahvisi panttivangiksi. Pidä sitä vaikka kertyneenä korkona."
"Vitun kusipää."
"Kirosanat eivät kelpaa rahan korvikkeeksi, Teräs. Jos kelpaisivat, et ikinä olisi kenellekään velkaa."
Ed aukoi suutaan vähän aikaa näyttäen niin koomisen raivostuneelta, että Royta alkoi väkisin hymyilyttää. Ed ei ilmiselvästi itsekään tiennyt, mihin sinkoaisi seuraavaksi ja pitäisikö hänen mahdollisesti huutaa, kuristaa Roy, potkia seinää, näpistää kahvinsa takaisin vaiko kaikkia yhtä aikaa.
"Mitä niin vähällä sitä paitsi edes voi tehdä treffeillä?" Ed kysyi saatuaan ajatuksensa järjestykseen. "Olet vain päättänyt olla kusipää, eikö?"
"Haluan ostaa tytölleni kukkia."
Ed puhisi entistäkin ärtyneempänä. Roy tarkkaili ilmeitä etsien välähdystä siitä, ettei Ed lainkaan arvostaisi ajatusta Roysta treffeillä jonkun tytön kanssa, viemässä kukkia kuin paraskin herrasmies. Mitä tahansa mustasukkaisuuden merkkiä.
"Ei tule kuuloonkaan viedä suloista tyttöä ulos antamatta hänelle kukkia", Roy jatkoi. "Niistä saa mainion tekosyyn kehua hänen kauneuttaan, jolle kukat eivät mitenkään vedä vertoja."
Kuului kumea jysäys, kun Ed mottasi seinää automail-nyrkillään. "Mene jo asiaan! Minua ei kiinnosta kuulla helvetin treffisuunnitelmistasi, minulla ei ole rahaa, minulla on kiire ja tärkeä tutkimus tehtävänä!"
"Tämä on melkoinen ongelma." Roy hieroi leukaansa kuin syvissä mietteissä ja hörppäsi varovasti Edin kahvia ihan vain ärsyttääkseen vielä lisää. Se oli miltei liian kuumaa juotavaksi, mutta ainakin hänen huulensa olivat koskeneet mukin reunaan. Ajatus tuotti melkoista tyydytystä. "Sinulla ei ole rahaa, mutta minun tekee edelleen mieli mennä treffeille. Mutta säällistä seuraa varten pitää olla kukkia..."
Ed ratkeaisi liitoksistaan millä hetkellä tahansa, hänen asentonsa oli jännittynyt kuin äärimmilleen kierretty jousi.
"Meillä ei ole kuin yksi mahdollinen ratkaisu", Roy sanoi.
"Ja mikähän vittu se mahtaa olla?"
"Sinun ei auta muu kuin lähteä treffeille kanssani. Sillä tavalla vältyn kukkien ostamiselta."
"MITÄ!?"
Roy ei enää ollut huvittunut, vaikka Ed näyttikin vauhkolta ja oli vähällä pudottaa leukansa lattialle. Häntä hermostutti liiaksi – nyt hän todella oli sanonut sen ääneen, eikä hän enää voinut perääntyä. Sekunnit matelivat hänen odottaessaan, että Ed saisi järkensä takaisin ja vastaisi ehdotukseen.
"Älä harkitse koomikon uraa. Vitsisi ovat paskoja", Ed sanoi.
"Se ei ollut vitsi. Pyysin sinua ulos kanssani."
"Miksi vitussa? Ilmaisit juuri, etten mielestäsi ole säällistä seuraa."
Roy halusi takoa päätään seinään. Tietenkin Edin piti alkaa venkoilla ja tulkita hänen sanojaan aivan miten sattui. "En minä sitä tarkoittanut. Olet enemmän kuin säällistä seuraa etkä siksi ollenkaan samaa kategoriaa kuin se, josta aiemmin puhuin."
Ed pyöritti silmiään, mutta myös punastui aavistuksen. "Nuoleskeletko sinä minua, eversti Kusipää?"
"En tällä hetkellä, mutta se on järjestettävissä."
Punastus syveni Edin käsittäessä sivumerkitykset. "Sinä – mitä – miksi?"
"Olet minulle velkaa", Roy muistutti, koska ei halunnut avata motiivejaan enempää. Hän tunsi itsensä tarpeeksi haavoittuvaiseksi jo muutenkin, kun vihdoin oli avannut suunsa.
"Mahdollisia vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi." Ed asetti kätensä puuskaan, mutta näytti rauhoittuneen hiukan ryhdyttyään käyttämään aivojaan. "Yksi: vihaat minua ja haluat kiduttaa minua pakottamalla minut treffeille kanssasi. Kaksi: oikeastaan pidät minusta ja käytät velkaa paskana tekosyynä saada minut treffeille kanssasi."
"Kolme: löin alaisteni kanssa vetoa siitä, että saan sinut lähtemään?" Roy ehdotti.
"Ei. Sellaisista asioista ei lyödä täällä vetoa, etkä kertoisi tuota, jos lyötäisiin."
Roy hörppäsi lisää kahvia, koska ei keksinyt mitään vastaväitettä. Hän otti liian ison kulauksen ja poltti kielensä, mutta se tuntui sillä hetkellä melko symboliselta. Niin saattoi käydä, jos ryhtyi liian varomattomaksi minkään Ediä koskevan kanssa.
"Se on vaihtoehto kaksi, eikö? Olet kusipää, mutta et kuitenkaan vihaa minua."
He katselivat toisiaan pitkän tovin hiljaisuudessa, lopulta Roy rohkaistui nyökkäämään. "Ehkä minusta tuntui siltä, että voisi olla miellyttävää tapailla älykästä ihmistä."
"Se voisi olla minustakin miellyttävää." Ed virnisti pahaa enteilevällä tavalla.
"Hienoa! Mihin aikaan –"
"En tietääkseni ole todennut sinun täyttävän älykkään ihmisen kriteerejä. Älykäs ihminen ei olisi kehittänyt noin absurdia tekosyytä ja kaiken lisäksi ryöstänyt kahviani kuin pahankurinen kakara."
"Tuo on oikeastaan aika ärsyttävää kuultavaa sinulta, pätkä."
"Anteeksi kuinka?" Ed rääkäisi. "Pussaa persettäni."
"Aivan varmasti. Mutta vasta niillä treffeillä."
"Kiero kusipää!"
"Onko meillä nyt siis treffit?"
"Kyllä kai." Ed kuulosti siltä, että yritti parhaansa mukaan kuulostaa välinpitämättömältä.
Roy oli yhtä hymyä heidän sopiessaan, missä ja milloin tapaisivat. Ed peitteli hämmentynyttä mielihyväänsä olemalla mahdollisimman karkea ja tympääntynyt, ja yritys sai Royn hymyilemään entistäkin enemmän. Neroudestaan huolimatta Ed oli ihmissuhdeasioissa kuin kuka tahansa viisitoistavuotias.
"Ja anna jo se vitun kahvi takaisin!" Ed murahti, kun he olivat tehneet suunnitelmansa.
Roy antoi kahvin. Muki oli hivenen vajentunut – kun hänelle tyrkättiin kahvikuppi, mitä muuta hän muka saattoi tehdä kuin juoda siitä?
Ed harppoi tiehensä ja jopa hänen niskansa punoitti. Roy tuijotti intensiivisesti laadukasta ruumiinosaa, jota aikoi illalla pussata pitkään ja hartaasti.