Ficin nimi: Leivänpaahtimen harharetket
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Oneshot
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Tohtori ja Craig
A/N: Ei ole helppoa tuntea Tohtori. Pieni hupailuteksti, kirjoitettu alun perin älyttömät otsikot-haasteeseen, mutta säilytetty sitten myöhempää julkaisua varten. FF100 Päivällinen.
Leivänpaahtimen harharetket
Ovikello soi. Craig pungersi itsensä ylös sohvalta ja harmitteli että nyt häneltä jäi näkemättä saiko Tiivitaavi käsilaukkunsa takaisin. Alfie hykerteli tyytyväisenä ja tuskin edes huomasi hänen äkillistä poistumistaan. Hän suuntasi ovelle ja avasi sen.
”Craig!” Tohtori sanoi ja löi kätensä yhteen. ”Ihastuttavaa nähdä sinut. Huomaan että olet sisustanut uudelleen!”
”Öh… itse asiassa olit täällä viimeksi eilen, joten emme…”
”Oh, tepä olette nopeita, mutta se ei ole syy miksi tulin tänne”, Tohtori sanoi ja työntyi Craigin ohi taloon.
Hän suuntasi vaatekaappiin, astui sisään ja sulki oven perässään. Sitten hän tuli ulos.
”Teidän keittiönne sisustus tosin ei ole makuuni. Turhan karvainen.”
”Se ei ole keittiö!” Crag sanoi epätoivoisesti, mutta Tohtori oli jo rynnännyt toiseen huoneeseen, tällä kertaa aivan oikeaan keittiöön. Craig seurasi perässä, mutta törmäsi suoraan leivänpaahtimeen, joka porhalsi takaisin eteiseen. Tohtorin sylissä.
”Mitä… mitä sinä teet sinä teet sillä leivänpaahtimella?”
”Tarvitsen sitä kokatakseni parsakaali-suklaa-homejuusto-mämmipaahtoleivän Sandwatsan keisarinnalle!” Tohtori sanoi ja ryntäsi kohti TARDISta Craig kantapäillään.
Ei aikaakaan kun Craig katseli silmät vähintään leivänpaahtimen kokoisena TARDISia, ennen kuin sai suunsa auki.
”Mutta ostin sen leivänpaahtimen vasta pari päivää sitten Sofielle!”
”Ja tuo oli uusi repliikki”, Tohtori sanoi selkä Cragiin. Hän löi nuijalla TARDISin keskellä olevaa koelautaa. Omituinen ääni täytti Craigin tärykalvot yhdistettynä Tohtorin maaniseen nauruun.
”Wohoo, ja sitten ulos. Seuraa minua Craig!” Tohtori sanoi ja pakotti Cragin rientämään tämän perään..
Ulkona odotti uskomaton näky: hän oli valtavassa palatsissa, jonka seinät, katto ja lattia olivat tehty voileivistä. Heidän edessään oli valtaistuin, voileivistä sekin, ja sillä istui omituisin leipä jonka Craig oli koskaan nähnyt. Sillä nimittäin oli kirkkaan violetit silmät ja valtava suu.
”Tohtori…” se virkkoi ja aivasti valtavan hiivaisen pilven heidän päällensä. ”Toit mukanasi sitten ei-leipämäisen ystäväsi.”
”Teidän majesteettinne, niin kävi. Pakollinen vahinko. Mutta saanen tiedustella oletteko nälkäinen? Voisin tehdä teille lupaamani perinteisen maakalaisen leivän.”
”Mutta…”
”Hyst, Craig”, suhahti Tohtori. ”Älä kysy sitä kysymystä ”mutta eikö se tee heistä kannibaaleja?” Se suututtaa heidät ja lisäksi voileipiä jotka syövät voileipiä kutsutaan voibaaleiksi.”
”En minä sitä aikonut kys…”
Keisarinna keskeytti heidän puheensa: ”Kyllä tässä alkaa nälkä tulla. Pistähän leipäseksi.”
Tohtori keskittyi seuraavien minuuttien aikana ryntäilemään paikasta toiseen eikä Craig osannut kuin pysytellä parhaansa mukaan perässä. Pian hänellä oli valmiina luultavasti ällöttävimmän näköinen paahtoleipä universumissa, ja he palasivat keisarinnan luokse.
”Keisarinna, tarjoan tämän leivän teille todisteeksi maan ystävällisyysmielisyydestä”, Tohtori sanoi, kumarsi ja jostain varjoista astui toinen silmällinen leipä, joka vei Tohtorin tuotoksen keisarinnalle.
”Hienoa”, keisarinna totesi yksinkertaisesti ja tunki leivän suuhunsa. Sitten hän pihahti niin että hiivantuoksu levisi taas huoneeseen.
”Tämä on herkullista! Nämä maakalaiset ovat selvästi ystävällisiä. Kuten sanoin Tohtori, jos maan kansallisleipä on tarpeeksi herkullinen, emme hyökkää. Sinä todistit sen todeksi, joten pidän lupaukseni. Voitko toimittaa näitä minulle kerran vuodessa?”
”Mielelläni, keisarinna”, Tohtori sanoi ja nyökkäsi.
”Voitte poistua”, keisarinna sanoi ja pihisi taas.
Hetken kuluttua TARDIS laskeutui jälleen Cragin kotikadulle.
”Kiitos Craig. Avullasi pelastin maapallon”, Tohtori sanoi.
”Eipä kestä, en minä paljon… mutta leivänpaahtimeni!”
”Mikä siinä on vikana? Minä olen hyvä mekaniikan kanssa, voin korjata sen!” Tohtori sano ja oli jo lähtemässä koti Craigin asuntoa kun häntä tartuttiin hihasta.
”Se jäi sinne leipäpaikkaan!”
”Ah… aaa, niin tosiaan. Oletko varma että haluat sen takaisin? Martixissa valmistetaan erinomaisia leivänpaahtimia. Niitä voi käyttää myös panssarin lävistämiseen.”
Craig ajatteli Alfieta.
”Luulen että se riittäisi, ettei Alfie loukkaa itseään mihinkään vempeleeseen.”
”No, jos vaadit… tuon sen sinulle!” Tohtori sanoi ja ryntäsi TARDISiin.
TARDISin kadotessa Craig huokaisi, raapaisi päätään ja mietti näkisikö leivänpaahdintaan koskaan.
Ei ole helppoa olla Tohtorin ystävä.
