Title: Isoveljen rakkaus
Author: LillaMyy
Rating: S
Rating: Hobitti
Characters: Fíli ja Kíli
Genre: fluff!
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta. En myöskään omista/ole tehnyt tuota inspiraatiokuvaani, joten pisteet sen piirtäjälle.
Summary: Veljesten söpöilyä…
Challenges: Fluffy10
A/N: Googletin tyylikkäästi Googlen kuvahaulla “Kili The Hobbit” (tarkoittaen sitä elokuvaa, ei niinkään, että Kíli OLISI hobitti
) ja satuin bongaamaan
tämän kuvan enkä sitten osannut olla kirjoittamatta siitä veljesfluffya, koska äääääääääääää, liian söpöä!!!!!! P.S. Mulla on selkeästi joku Hobitti-putki päällä, kun mikään muu ei inspaa sitten millään! x)
Isoveljen rakkaus
Kolmevuotias Kíli istuskeli kahdeksanvuotiaan isoveljensä huoneen lattialla. Häntä ärsytti, koska Fíli oli luvannut leikkiä hänen kanssaan Sólveigin ollessa päiväunillaan, mutta nyt isoveljeä ei löytynyt mistään. Nuori kääpiöpoika oli metsästänyt koko Sinivuorten luolaston, mutta turhaan. Hän oli tarkistanut jopa pesuhuoneen, vaikka tiesikin Fílin karttavan sitä kuin ruttoa. Veljeä ei vain ollut löytynyt yhtään mistään, joten Kíli oli sitten tullut kököttämään tämän huoneen lattialle, jotta voisi esittää isoveljelleen vastalauseen tämän saapuessa huoneeseen.
Kuitenkin, kun Fíli viimein suvaitsi saapua paikalle, oli pieni Kíli nukahtanut lattialle odottaessaan isoveljeään. Fíli nosti pikkuveljensä varovasti sänkyynsä ja tukahdutti halunsa nauraa, kun Kíli tuhisi unissaan. Sitten vanhempi kääpiö asettautui vuorostaan lattialle harjoittelemaan Orin opettamia lauseita, mutta riimujen piirtäminen ei ollut mitenkään hirveän helppoa hommaa.
Jonkin ajan kuluttua Kílikin suvaitsi herätä ja hän huomasi ensimmäisenä olevansa ihan väärässä paikassa, koska eihän tämä ollut hänen huoneensa. Sitten nuori poika tajusikin olleensa Fílin huoneessa odottamassa tolloa isoveljeään leikkikaverikseen. Poika ponkaisi nopeasti sängyltä ylös ja huomasi Fílin raapustelevan jotain isolle pergamentille. Kíli pomppasi sängyltä ja karjaisi kovaa:
”Missäs sinä oikein olet kupannut?”
”Minäkö? Sinähän se täällä olit täydessä unessa, kun tulin!” Fíli protestoi ja laittoi kirjoitusvälineensä sivuun.
”Enkä ollut, lepuutin vain silmiäni”, Kíli väitti vastaan.
”Pah, sinä nukuit ihan selvästi”, Fíli nauroi. Kíli pomppasi isoveljensä kimppuun, ja veljekset aloittivat tutun käsikähmänsä, jonka (kuten tavallista) Fíli antoi nuoremman voittaa.
Hetkeä myöhemmin veljekset istuivat yhdessä lattialla, ja Fíli katseli veljeään lempeästi. Kíli kökötti hänen edessään leikkimässä tunikansa helmalla.
”Kíli, kai sinä tiedät, että minä rakastan sinua?” hän sanoi.
”Kuinka paljon?” Kíli tivasi. Hän ei ollut antanut isoveljelleen vieläkään anteeksi katoamistemppuaan, kun hän oli halunnut päästä leikkimään.
”Näääin paljon”, Fíli vastasi nauraen ja levitti kätensä niin isoksi kuin ne suinkin suostuivat leviämään.
”VAU!” Kíli sanoi, eikä hän voinut edes yrittää olla enää vihainen veljelleen.
”Kuinka paljon sinä rakastat minua?” Fíli kysyi ja katsoi kuinka pikkupoika yritti levittää kätensä yhtä isoksi kuin hän vain hetkeä aiemmin.
”Näin paljon!” Kíli hihkaisi innoissaan.
”Hei, koska meidän kätemme ovat jo valmiiksi levitetyt, niin meidän pitää ihan selkeästi halata nyt”, Fíli totesi, ja Kíli hyökkäsi veljensä kimppuun hieman eri tavalla kuin hetki sitten. Fíli kietoi kätensä pikkuveljensä ympärille ja hieroi tätä leuallaan. Kíli nauroi, kun veljen viiksikarvat kutittivat hänen poskeaan. Hän oli jo aivan täysin unohtanut olla kiukussa Fílille, joka ei ollutkaan leikkinyt hänen kanssaan, kuten oli luvannut.
