Nimi: Casino Manchego
Kirjoittaja: Kääpämetsä
Beta: Aina yhtä uskollinen Mindriann
Fandom: Prätkähiiret Marsista
Genre: Adventure
Paritus: OC/Moto
Ikäraja: K11
Vastuunvapautus: Prätkähiirten hahmot kuuluvat kaikki laillisille omistajilleen. Omistan vain omat hahmoni ja tarinani. Myöskään harmillisesti rikastumaan en näillä teksteilläni pääse.
Tiivistelmä: Hiiret ovat seuranneet Leipäjuustoa kumppaneineen ja löytää itsensä Las Vegasin valoista…
A/N: Kauan kauan kauan pääkopan perukoilla kummitellut tarinan aihe. Vihdoin päätin tätä lähteä tekemään tossa keväällä ja pääpointti oli pitää tarina maltillisena, ettei tosiaan taas tarina leviä käsiin ja sitä kirjoitellaan vielä 2019 :'D
”Ou mään… Pellebileet!” Vinski parahti kasinon ovella. Kolmikko oli seurannut Leipäjuustoa suoraan Las Vegasiin asti. Plutolaisen jäljet päättyivät suurelle kasinolle ”Casino Manchego”. Leipäjuuston seuraaminen tosin päättyi ovimiehen käännyttäessä hiiret ovelta alipukeutuneena. Heidän ei tarvinnut montaa sekuntia vilkaista sisään, kun huomasivat pukukoodin olevan mustanpuhuvaa ja juhlavaa.
”Voi äiti.. pellebileisiin tarvii pellevaatteet..” Moto huokaisi. ”Mitäs nyt?”
”Pakko kai se on ettii lähin pukuvuokraamo..” Turbo tuumasi, kävellessään takaisin prätkälleen. ”Kun näin pitkä matka on tultu, niin ei kai me kiristävien kaulusten takia luovuteta, vai mitä jätkät?”
Leipäjuusto oli lähtenyt reissuun niin hämmentävällä kokoonpanolla, että hiiret olivat päättäneet lähteä selvittämään asiaa. Mukaan olivat nimittäin lähteneet paitsi Nuikki, Rasvanahka, Mutantti, sekä kunnon kourallinen hanttapuleja. Mitään kovin hyvää tuskin on tekeillä.
Krista avasi hänelle lähetetyn pukupussin hotellihuoneessaan ja huokaisee syvään.
”Se limanen ruutana ei voi olla tosissaan..” hän otti näyttävän iltapuvun pussista ja mittaili sitä katseellaan. Iltapuku oli näyttävä tumma viininpunainen, siinä oli helmassa oikealla puolella korkealle nouseva halkio ja selkäpuoli oli kokonaan avoin. Krista mietti hänen häntänsä todennäköisesti pääsevän mukavasti aukon kautta ulos ja huokaisi syvään. Selkää peittäisivät ainoastaan pienenpienin timantein koristellut valkokultanauhat, jotka roikkuivat niskan kiinnitysmekanismista. Kristan oli pakko nostaa kulmiaan hämmästyksestä.
”Vähän on prameilevaa...” Hän kuiskasi itselleen hiljaa.
Ei hän varsinaisesti tätä tilannut. Ei todellakaan mitään näin paljastavaa, hän oli pyytänyt ihan erilaista iltapukua. Tahko oli päässyt sotkemaan asutilausta, hyvin todennäköisesti.
He olivat muutama tunti sitten päässeet perille Las Vegasiin. Tahko oli tullut johonkin plutolaispomojen yhteiseen kokoontumiseen. Se järjestetään Jack Monterryn hulppealla kasinolla. Kaikki plutolaiset olivat saapuneet paikalle ja kaikki olivat tuoneet kätyreitään mukana. Pomot halusivat näyttää kaikki paremmalta kuin olivatkaan, joten myös kätyrit puettiin viimeisen päälle. Krista sovitti hänelle tuotuja kenkiä. Hän käveli niillä kokeeksi huoneessaan ja peilaili niitä peilistä. Kengissä oli hurjan korkeat korot. Ne olivat toki näyttävät, mutta niin epäkäytännölliset… Kissanainen huokaisi viimeisen kerran syvään ja paineli hotellihuoneensa suihkuun. Ykkönen kielisi heti Tahkolle, jos hän ei näyttäytyisi salin puolella kalliissa uudessa iltapuvussaan. Krista vaahdotti shampoota hiuksissaan kiukkuisena. Jos joku imbesilli yrittäisi lähennellä häntä tuon asun takia, hän iskisi tältä hampaat kurkkuun saman tien…
Hiiret olivat jollain onnen kantamoisella löytäneet puvustamon ja saaneet päälleen mustat komeat puvut. Vinski nyppi paitansa kaulusta tuskaisena.
”Kuka tämmösiä kuteita keksii, näihinhän tukehtuu…”
Moto veti kypärän päästään ja etsi taskustaan saamansa valkoiset hanskat käsiinsä viimeistelemään asukokonaisuuden. Hän peilaili itseään tyytyväisenä läheisen liikkeen näyteikkunaa apuna käyttäen ja suoristi kaulassaan olevan rusetin.
”Älä oo niin murheellinen, Vinsentti. Kyllä nää asut lyö laudalta mennen tullen ne sun sheikki asut, muistat varmaan...”
”Hei, ne oli tyylikkäät valeasut!”
”Joo, hei aamutakki kasinollahan ei herätä huomiota...” Turbo naurahti.
”Sanoo tyyppi, joka ei ollut edes paikalla..” Vinski tuhahti ja käveli myös näyteikkunalle peilaamaan kuvajaistaan ”Ja jos nää puvut ei käännä päitä nii mikä sitten?!”
”Ai miten niin” Turbo katsoi vaatteitaan hämmentyneenä.
”Mä näytän niin hyvältä, et kaikki naiset pyörtyilee mun edessäni.”
Turbo ja Moto huokaisivat syvään huvittuneena.
”Sen kun näkis…” Turbo totesi itseään täynnä olevalle ystävälleen.
Krista kurkisti viimeisen kerran peiliin. Hän oli kohtalaisen tyytyväinen näkemäänsä. Kissanainen oli kihartanut hieman lisää jo muutenkin taipuisia hiuksiaan ja meikannut hieman vahvemmin kuin normaalisti. Tahkon valitsema iltapuku oli kieltämättä näyttävä, jopa liian. Krista tiesi olevansa vahvasti vähemmistössä miesvaltaisessa vieraskaartissa, eikä mieluummin olisi herättämässä liian paljon huomiota. Krista kääntyi ympäri ja tarkisti asun sopivuuden takaa. Asu oli juurikin niin avonainen, kun hän ennen suihkua totesi ja hänen häntänsä pääsi vaivatta asusta ulos. Puku jätti siis hänen selkänsä ihan täysin avoimeksi ja pienet timanttinauhat kimaltelivat selkää vasten valoissa. Puvun oli täytynyt maksaa omaisuus… Kuinkahan Tahko huomaisi sen vain kadonneen…
Krista myhähti omalle julkealle ajatukselleen ja poimi ilmaisjuomaliput hotellihuoneen pöydältä käsilaukkuunsa. Näiden jälkeen takaisin huoneeseen tutkimaan hotellin kanavatarjontaa ja tyhjäämään minibaari Tahkon laskuun. Hän lukitsi huoneensa oven ja lähti kävelemään kohti hissejä. Kissanainen yllättyi itsekin, kuinka helpolta hänen korkeakorkoiset kenkänsä tuntuivat kävellä. Painettuaan hissin nappia se saapui melkein heti. Sillä oli menossa alas jo yksi asiakas. Kiiltävään tummaan pukuun pukeutunut mies. Irvokas hymy paljasti mauttomat kultahampaat. Krista pyöräytti silmiään huokaisten. Hissin ovet sulkeutuivat…
Kun ne vihdoin avautuivat monta kerrosta alempana, mies vikisi tuskissaan hissin nurkassa pidellen haarojaan ja varoi enää laskemasta painoaan toiselle jalalle. Krista virnisti omahyväisesti itsekseen ja sipaisi hiuksiaan takaisin ojennukseen. Hän käveli viehkeänä kohti lähintä baaritiskiä ja tilasi ensimmäisen juomansa. Ykkönen nojaili tiskillä ja siemaili kalliin näköistä juomaansa nautiskellen. Hän oli nähtävästi jopa jättänyt mauttoman lippiksensä naulaan.
”Herranjestas! Oikeinko oikeasti oot kammannu naamas tätä varten?” Krista vinoili miehelle saaden vastaukseksi lähinnä kolkon murahduksen.
”Melkein lyötiin poikien kans vetoo, et sut pitää kiskoo huoneestas…”
Krista naurahti väkinäisesti.
”Ja jättäisin ilmaiset drinksut juomatta? Tuskin.”
Samassa baarimikko ojensi juomaa Kristalle ja hän otti sen vastaan hyvin mielellään.
”Mitä tolle Goudan tyypille tapahtu?” Ykkönen hämmästeli heidän ohitseen ontuvaa miestä, joka katsoi kissanaista kulmiensa alta silmin nähden vihaisena.
”Pyys hissis humpalle. Säästin meidän kummankin aikaa ja demosin miten siinä käy, kun meitsi astuu varpaille…” Krista siemaisi juomaansa ja kääntyi lähteäkseen kohti pelipöytiä.
Ovimies toivotti hiiret lipevästi tervetulleiksi. Heidän astuessaan kasinon aulaan oli hiirten jo haukottava henkeä. Aula oli hyvin korkea ja hulppean koristeellinen. Aulassa toimi vastaanotto yläkerran hotellihuoneitakin ajatellen ja tiskin takana työskentelevät nuoret naiset olivat viimeisen päälle kauniita ja hyvin laittautuneita. Vinski virnisti neideille hurmaavasti saaden nämä tirskumaan keskenään. Vinski oli aikeissa luikerrella kohti vastaanottotiskiä, mutta Turbo nykäisi hänet takaisin hännästä.
”Keskity veikka, keskity…” Hän murahti.
”Nii. Me tultiin etsimään Leipäjuustoa ja sen kahelilaumaa…” Moto muistutti ja taputti pari kertaa liian kovaa Vinskiä selkään. Vinski huokaisi pettyneenä ja he yhdessä lähtivät kävelemään kohti kasinoa. Vinski oli varma, että näki toisen vastaanottovirkailijan iskevän hänelle silmää hyvästiksi.
Kasinon puolelle päästyään he huomasivat sen olevan ihan tupaten täynnä. Asiakkaat olivat pääosin miehiä, joidenkin kyljessä oli ongenonkijoita, liimautuneena kuin iilimadot. Hiiret lähtivät kiertämään yhdessä salia, katsellen tiukasti ympärilleen, etsien Läskilahnaa ja hänen lakeijoitaan.
”Bingo. Kello 10, jätkät.” Turbo totesi, kun hänen katseensa tavoitti ison öljyn peittämän miehen ja hänen seuralaisensa. Kaikki olivat epätavallisen laitetun näköisiä. Siitäkin huolimatta tämä ryhmä ikäväkseen kyllä erottui joukosta kuin vasaran alle jäänyt peukalo. Leipäjuustoa ei ryhmässä näkynyt. Konnat ’edustivat’ keskenään.
”Mis Leipis luuraa?” Vinski kysyi huomatessaan saman asian.
”Hirveen hyvä kysymys, veikka…” Turbo pohti ja raapi leukaansa.
”Hei jätkät. Kello 3..” Moto töni kumpaakin ystäväänsä hieman omituisena ja nämä kääntyivät hämillään katsomaan harmaan hiiren osoittamaan suuntaan.
Parin miehen poistuessa tieltä, hiirillä meni pieni hetki ennen kuin he lopulta ymmärtävät yskän.
Vähän matkan päässä heistä pokeripöydän ääressä Krista juuri kopautti pöytää kahdesti, checkaamisen merkiksi. Ceresläinen oli niin epätavallisen pynttäytynyt, ettei kaksikko ollut ensin tunnistaa häntä. Hän istui korkeahkolla baarijakkaralla ja oli ristinyt jalkansa viehkosti, jottei korkea halkio paljastaisi mitään ylimääräistä. Timantit kimmelsivät heilahdellessaan hänen selkäänsä vasten.
Turbo vihelsi hiljaa yllättyneesti.
”Iske kiinni, isoveli.”
”Iske kiinni?! Mä oon se jengin naistenmies!” Vinski julisti tulistuneena ”Mä näytän, kuinka homma hoidetaan.”
”Anna palaa vaan, massahurmaaja…” Moto pyöräytti silmiään huvittuneena ja kumarsi teatraalisesti päästäessään Vinskin ohitseen.
Ihan liian vähän aikaa mietittyään Vinski laski kätensä pahaa aavistamattoman kissanaisen hartialle ja kuiskasi tämän korvaan:
”Hei beibi, oot kuumempi ku hella kutosel…”
Aivan yhtä varoittamatta Krista kiepautti kiukkuisena Vinskin käden tämän taakse takalukkoon.
”Kuinka hiton monta esimerkkiä täällä on pakko jakaa, et menee jakeluun!” Nainen parahti tympääntyneenä ja kiristi lukkoa Vinskin kitistessä. Samassa hän huomasi huvittuneet Turbon ja Moton edessään ja tajuaa, ketä pahoinpiteli.
”Jätkät?!”
”Moro vaan. Käyksä usein täällä?” Turbo myhähti humoristisesti. Krista naurahti ja yhtäkkiä huomasi pitelevänsä edelleen Vinskin kättä tämän takana.
”Ai sori!” Hän viimein tajusi päästää irti.
Vinski vikisi ja hieraisi olkapäätään.
”Ei vissiin eka kerta tälle iltaa?” Moto naurahti anteeksipyytävästi.
”Mikä mahtoi antaa ilmi?” Krista kohautti hartioitaan ja virnisti takaisin.
”Ei tohon päätelmään Sherlockkia taida tarvita…” Moto totesi ja hetken mietittyään jatkoi ”Leidi, sen kun kattoo peiliin.”
Krista punastui hämmentyneenä nenänpäätä myöden. Turbo taputti tätä olkapäähän pudottaen naisen takaisin maan pinnalle.
”Mitkä nää bileet on? Miks Leipis jengeineen on samois pippalois kuin sä? Kai Tahkokin on sit mestoilla?” Hiirimies kysyi.
”Öö… Siis kaikki on täällä.” Krista vastasi hämmentyneenä ja hiiret tuijottivat häntä ihmeissään.
”Siis oikeestiko te rynnitte Leipiksen perässä tänne, tietämättä mihin loukkoon päädytte?” Kissanainen pudisti päätään tyrmistyneenä.
”Osamailleen näin.” Ryhdistäytynyt Vinski totesi tarpeettoman itsevarmana.
”Loistavaa…” Kissanainen mumisi ja viittoi sitten hiiriä seuraamaan häntä seuraavaan saliin. Salin lavalla esiintyi parasta aikaa elävää musiikkia ja tanssilattia oli noin puolillaan tanssivia pareja.
”Täällä on todennäköisesti turvallisempaa puhua…” Krista huokaisi, mutta hänen keskustelu kumppaninsa viittoivat kuulevansa huonosti.
”MITÄÄ?!!” Turbo huusi melun yli.
Krista pyöräytti silmiään huokaisten ja töni miehet istumaan vapaaseen pöytä loosiin. Vähän ennen kuin kaikki ehtivät istua kissanainen tarttui Motoa kauluksesta ja kiskoi tämän perässään tanssilattialle. Iso hiirimies seurasi hyvin ymmällään ja hieman pakokauhuisena.
Krista pyörähti ympäri äkisti ja odotti ilme kovahkona, että herrasmies ottaisi ja veisi. Vasta hänen ilkikurinen hymynsä sai Moton huokaisemaan ja hän otti uskomattoman tottuneesti naisen käden omaansa ja kiepautti toisen kätensä hänen selkäpuolelleen.
Krista hätkähti pikaisesti tuntemusta. Hän oli tavallaan päässyt unohtamaan paljaan selkänsä. Muutamien tanssiaskeleiden jälkeen kissanainen nojautui lähemmäs.
”Kuuluuko nyt?”
”Hmm m.” Moto nyökkäsi ja pyöräytti daaminsa ympäri. Krista kasvoilla kävi hämmästynyt hymy ennen kuin hän nojautui takaisin lähemmäs.
”Eli, täällä on kaikki. Siis kaikki plutolaispomot ympäri maata. Tahko, Leipis, Parmesan, Gouda, Gruyere.. Niin ja tää on Jack Monterryn kasino. Ei vissiin nimi kertonu? Manchego on käsittääkseni jotain erikois-juustoa.”
”Yllättävää...”
”Eikö? Ihme ettette hokanneet sitä.” Krista hymyili sarkastisesti.
Moto virnisti selvästi itsevarmempana ja yllättäen kiepautti naisen ympäri, ja pyöräytti sitten tämän takaisin selkä häntä itseään vasten. Kristan oli pakko henkäistä hätkähtäen.
”Jatka?” Häntä selvästi pidempi hiirimies kuiskasi tarpeettoman siirappisesti hänen korvaansa. Kissanainen tunsi väristykset niskassaan, mutta keräsi itsensä uudelleen nopeasti.
”Ne kokoustaa jossain päin tätä rakennusta, varmaan kattohuoneistoissa. Konnat ja kätyrit on puettu parempiin kuteisiin kuin olis oikeesti varaa… Semmosta normaalia plutolaismeininkiä.”
”Mistä ne kokoustaa?”
”Sitä en tiiä… Aiotteko ottaa selvää?”
Moto pyöräytti Kristan takaisin oikein päin.
”Takuu varmasti.”
”Laskekaa mut mukaan, mä käyn vaan vaihtaa sopivampaa päälle.”
Sattumalta kappale loppui ja Moto kaatoi Kristan taaksepäin syvään taivutukseen. Alku kauhistuksesta huolimatta hiirimies kiskaisi ylös lopulta tyttömäisesti kikattavan daaminsa.
”Se on harmi sinällään… Tätä leidin pukua olis voinu katsella hieman pidempäänkin…” Moto henkäisi hurmaavana. Krista nauroi ja antoi kevyen luunapin hiiren nenänpäähän.
”Malttakaa mielenne, Herra Hiiri”
Pari palasi pöytään, johon Turbo ja Vinski hylättiin. Vinski oli jo valmis viemään kissanaista seuraavalle kappaleelle. Turbon virnistys oli hyvin omahyväinen.
”Anteeksi, koska oot kerenny ottaa tanssitunteja?”
”Hei, kaikki 10 kautta Tanssii Tähtien kanssa. Teidän mielestä se oli huuhaata se.” Moto myhäili ylpeänä.
Krista hykersi miehen vielä suukottaessaan hänen kättään näyttävästi daamin luovuttamisen merkiksi.
”Tuutteko te ylös? Moto voi päivittää teille mitä puhuttiin sillä välin, kun mä etin housut…”
Krista ja hiiret poistuvat kasinon tiloista vaivihkaa, ettei heitä ymmärrettäisi seurata. Nelikko kutsui hissin ja he menivät yhdessä ylös. Hiiret yrittivät parhaansa mukaan välttää paljon päätymästä kovinkaan näkyvästi hissin kameraan. Kissanaisen huoneeseen päästyään tämä alkoi välittömästi penkoa hänen laukkuaan melkein tuskaisena. Hänelle oli Detroitissa ohjeistettu pakkaamaan mukaan vain hyviä vaatteita ja nyt hän pelkäsi, onko mukana mitään käytännöllistä. Asun ei saisi olla myöskään liian arkipäiväinen, ettei hän eroaisi joukosta. Lopulta hänen kätensä törmäävät valkoiseen kankaaseen. Kristan teki mieli hihkaista ääneen muistaessaan pakanneensa valkoisen housupuvun mukaan. Hän repi sen laukusta mukaansa ja meni kylpyhuoneeseen vaihtamaan siihen. Sillä välin Moto kertoi muille mitä he olivat Kristan kanssa puhuneet tanssilattialla ja hiiret alkoivat suunnitella yläkerran vakoilukeikkaa.
”Koko kasino on täynnä porukkaa, jotka mielihyvin tykkäis päästä meistä eroon, jätkät. On toimittava jouheesti” Turbo totesi päätään pudistellen.
”Ainahan me!” Vinski oli jo innostua.
”Joo parempi onnistua tai pääsette nopeesti jonku plutolaisen palkintoseinälle…” Krista tokaisi tullessaan kylpyhuoneesta asetellen pienepää asettaan mahdollisimman huomaamattomaksi taakse housujen kaulukseen. Peilin edessä hän mietti hetken ja laittoi korkokengät takaisin jalkaansa. Nyt hän ei taatusti näytä liian arkiselta hyvin pukeutuneiden hiirten vieressä.
”Valmis talloo plutolaisten varpaille, söpöliini?” Vinski viittasi erikoiseen kenkävalintaan.
”Takuu varmasti.” Krista virnisti itsevarmana. Hän pakkasi huoneensa avainkortin takkinsa povitaskuun ja napitti sen sitten kiinni. Ryhmä suuntasi hissille ja Turbo kutsui hissiä viemään heitä vielä ylemmäs.
Krista astui hissiin ensin.
”Oottakaa sekka.” Hän huomaamatta osoitti hissin valvontakameraa melkein auton kaukosäätimen näköisellä laitteella ”Reitti selvä.”
Hiiret siirtyivät varovasti hissiin, he yrittivät välttää kameraa.
”Voitte rentoutua, kamera on tiltis, eikä siis kuvaa meitä.”
”Öö, mitä sä teit?” Vinski kysyi ihmeissään.
”Eiks Santtu kertonu? Se autto mua duunaa tän.” Krista näytti pienen pientä kaukosäädintä kämmenellään ”Se sekoittaa valvontakamerat joksikin aikaa. Helpottaa Tahkon talossa hiippailua. Se limakiiski rakastaa vähän liikaa kameroita…”
”Kun ei naista löydä, on se aukko jollain täytettävä” Moto naurahti.
”Hyi yök! Mä tuun niin näkemään treffailevasta Tahkosta painajaisia, kiitti vaa...” Krista yökkäsi, mutta vakavoitui sitten ”Eli, mikä teidän suunnitelma varsinaisesti oli?”
”Simppeliä ja nopeaa. Löytää mesta, keksiä miten jemmata mikki ja luikkia piiloon sitä kuunteleen.” Ruskea turkkinen hiiri totesi ja kurkki lasiensa yli tuimasti Vinskiä, jottei tämä varmasti yrittäisi sooloilla mitään.
”Ohhoh! Epätavallisen varman päälle vedetty suunnitelma teiltä!” Ceresläinen hämmästyi aidosti.
”Mitä, kuulenko mä pettymyksen rivien välistä?” Turbo naurahti.
”Näh, varman päälle on hyvä.” Kissa virnisti ”Mä en kaipaa näiden tyyppien ristituleen.”
Vinski oli sanoa jotain, mutta samassa hissi pimputti päästyään ylimpään kerrokseen. Krista poistui ensimmäisenä hissistä. Ja alkoi sekoittaa valvontakameroita edellään. Hiiret kävelivät hänen perässään.
Vinski vihelsi hiljaa ja tönii Motoa kyynärpäällä.
”Vene keinuu aika mukavasti, isoveli…” Hiiri supatti viitaten korkeissa koroissa kulkevaan kissanaiseen edellään.
”Jeah, varo ettet tuu merisairaaks…” Moto kuiskasi takaisin irvaillen ja otti otteen Vinskin pään ympäri ja rutisti saaden valkoisen hiiren vaikeroimaan.
”SHHH!” Krista sähähti ”Ettekö te osaa olla ikinä hiljaa?”
”Harvemmin” Turbo huokaisi, mutta pysähtyi äkisti ja kuiskasi melkein ääneti ”Mä kuulin jotain..”
Kaikki kääntyivät ja kuulivat saman. He kuulivat selvästi kilinää. Pienet renkaat kitisivät, kun tarjoiluvaunua tuotiin läheiseltä käytävältä. Ryhmä pysähtyi niille sijoilleen ja meni ääneti seinänviereen. Tarjoilija vihelteli epävireisesti tullessaan ja mumisi jotain vastenmielisistä matomalja-drinkeistä. Kaikki melkein hypähtivät innostuksesta, tämä tarjoilu ei voi olla kenellekään muulle suunnattu, kuin salaista kokoustaan pitäville plutolaisille. Hiiret viittoivat yrittävänsä saada kuuntelulaitteensa menemään tarjoiluiden mukana kokoussaliin. Turbon oli määrä hoitaa kärrypojan harhautus. Hän sinkosi kolikon käytävän lattialle näppärästi peukalollaan.
Krista kohotti kulmiaan hämmästyneenä.
Samassa tarjoiluvaunut tulivat näkyviin kulman takaa. Sitä letkein liikkein työntävä mies hihkaisi itsekseen ja pysähtyi samassa, kun näki kolikon lattialla. Ja sillä silmän räpäyksellä Vinski oli jo painanut mikin kiinni tarjoiluvaunun pohjaan hännällään. Hän nosti peukalon ylös onnistumisen merkiksi. Tyytyväinen tarjoilija työnsi kolikon taskuunsa ja palasi takaisin kärryjen taakse jatkaakseen matkaansa tyytyväisenä vihellellen.
Kun kärrypoika oli tarpeeksi kaukana hiiret ja Krista uskaltavat taas puhua.
”En olis uskonu ikinä sanovani tätä teille… Mut olihan tää melkonen antikliimaksi.” Kissa naurahti vielä kuiskaten.
”Tää tuskin oli ainoo mahdollisuus toimintaan tänää.” Turbo totesi ja tarkisti laitteellaan mikin olevan toiminnassa. Ryhmä lähti kävelemään takaisin kohti hissejä.
”Joo, mä en usko ollenkaa, et sillit olis kerääntyny yhteen vaan taputellakseen toisiaan selkään..” Moto mietti.
”Tai puukottaakseen?” Vinski jatkoi.
Ryhmä linnoittautui Kristan huoneeseen ja Turbo väänsi mikrofonin kuuntelulaitteeseen äänet päälle. He olivat olleet oikeassa, että tarjoiluvaunu oli viety kokoukseen. Ensin kenenkään puheesta ei saanut mitään selvää, kaikki kailottivat toistensa päälle. Samassa taustalta kuului kovaan ääneen.
”Turskaisat toverit!”
”Ylipäällikkö Camembert…” Krista kuiskasi nopeasti ”Sen on täytynyt ottaa osaa kokoukseen videon välityksellä...”
Hiiret nyökkäsivät tajunneensa saman.
Salissa jokainen vastasi toinen toistaan ylevämmillä ylistysnimillä ylipäällikölle.
”Teidän leväperäisyytenne” Vinski sössötti matkien plutolaisia.
”Shhh!” Turbo sihahti ”Jotkut oikeesti yrittää kuunnella…”
”Ei hätää. Seuraavilla sekunneilla ei oo mitään fakta arvoo.” Kissanainen hymähti itsevarmana.
”Kuinka nii?”
Samassa kaiuttimesta raikaa:
”POSKI POSKEEN, PEFFA PEFFAAN…..”
Krista osoitti kaiutinta ja naurahti.
”Järjetön tapa.”
”Vinski pääs ite kokeilemaan tota kerran…” Moto virnisti ja löi Vinskiä selkään.
”Eikö me sovittu, et siitä ei puhuta enää IKINÄ...”
Krista ja Turbo hyssyttelivät yhdessä porukan hiljaiseksi. Keskustelu alkoi.
”Noniin, asiaan.” Ylipäällikkö sanoi toteavaan sävyyn ”On haisevaa nähdä, että olette kaikki päässeet paikalle… Paitsi onneton Leipäjuusto, jonka kutsun olisi ollut syytä kadota postissa…”
Tahko nauroi räkäisesti.
”Tämä imbesilli ei ole saanut talon taloa kumoon!”
”Täytyy muistuttaa toveri hyvä, ettei sinullakaan ole pyyhkinyt kovinkaan vahvasti lähiaikoina…” Leipäjuusto kiristeli hampaitaan ”Vaikkei sinun nurkissasi pyöri viheliäisiä päästäisiä, joka yskähdyksen jälkeen…”
”Hiljaa, te lapatossutunarit!!” Camenbert ärähti ja muut tyrskivät naurusta.
”Korttelin päässä on leikkikenttä. Oikea paikka teille lienee siellä hiekkalaatikolla hiekkaa syömässä...” Roima Parmesan kihersi tyytyväisen ilkeänä.
”Ehkä myöhemmin, Roima-kultaseni.” Camembert yskähti ”Mutta takaisin asiaan… Pluto on ollut minun demokraattisen hallintoni alaisuudessa täydet 10 vuotta.. Kuten te toverit varmasti muistatte ja tiedätte…”
Saman tien huoneessa desibelit nousivat, kun Camembertia onnitellaan äänekkäästi kainalopierujen säestyksellä. Pian huone hiljeni ja kasinon omistaja Jack Monterry tuli ääneen.
”Teidän homeisuutenne! Pluton Maanosasto on päättänyt juhlistaa tätä suurta merkkipäivää järjestämällä erityislaatuisen tempauksen, kaikki sulassa yhteistyössä.” Hän kertoi juhlavaan sävyyn.
”Oi, tämä on vallan liikuttavaa… Mitä te ahneet sillit olettekaan keksineet?” Ylipäällikkö kysyi ja pyyhki liikutuksen kyyneliä silmistään.
”Vegasin laitamilla aavikolla valmistellaan parasta aikaa raketin laukaisua.” Gruyere kertoi parhaansa mukaan paapattaen.
”Se kuljettaa massiivista kuljetinta, jolla saadaan siirrettyä Maan kuu Pluton kiertoradalle. Kiertämään Plutoa, hänen haisevuutensa kunniaksi...” Gouda jatkoi sulavasti pitkästyttävän masentavalla tavallaan.
”Jos saan jatkaa vielä tästä…” Leipäjuusto runnoi itsensä parrasvaloihin ”Professorini Nuikki on laskenut, kuinka kuun menettäminen tulee olemaan Maalle hyvin kohtalokasta… Se tulee sekoittamaan koko maan ekosysteemin ja katastrofin turvin kaikki ryöstötoimet on helppo saada päätökseen…”
”Ooh! Tämähän nostaa juhlatunnelman kattoon!” Camembert nauroi ja taputti käsiään ”Kun ryöstö on suoritettu onnistuneesti loppuun, teidät kaikki ylennetään viiden tähden kenraaleiksi!”
Pöytäseurueessa meteli nousi taas pilviin ja kainalopierut soivat.
”Siis tätä ne suunnitteli?!! Ne ne…..” Moto ei keksinyt edes riittävän kamalaa kutsumanimeä.
”Se on estettävä!!” Vinski nousi ylös kädet puristettuna tiukkoihin nyrkkeihin.
”Ja mieluummin saman tien!” Krista sitoi jo asekoteloa lonkalleen ja oli vaihtanut toimintaan paremmin sopivat saappaat jalkaansa. Hiiret riisuivat vuokrapuvut päältään.
”Mitä me sit täs enää ventataan?” Turbo totesi ja avasi Kristan huoneen parvekkeen oven.
”Mä tarviin varmaan kyydin… Mun tuskin kannattaa ilmestyä sinne itsenäni.” Krista veti kypäränsä päähän ja samassa se vaihtoi väriään valkoiseksi. Kissanainen huomasi hiirten hämmästyneet katseet.
”Vaihtoko kypärä väriä?” Hän naurahti ”Cereksessä toi vihree ja oranssi toimii kohtalaisen huonosti, mikäli pitäs maastoutua. Se on maastoutumisväri tää valkonen.”
”Näppärää.” Moto totesi ottaessaan naisen toverillisesti kainaloonsa ja koputtaa leikkisästi tämän kypärää ”Kai saan tarjota kyydin, leidi? Sinne tänne ja takaisin?
”Kuulostaa hyvältä.” Krista virnisti ja oli jo seuraamassa muita parvekkeelle, kun yhtäkkiä kääntyi ja otti ylihinnoitellun mekon tuolinsarjalta.
”Mä luulen et on parempi merkitä mun partsi, et osataan viel takas..” Hän totesi ja sitoi mekon parvekkeen kaiteeseen hulmuamaan ”Naapurit tuskin diggais yllätysvieraista.”
”Valmis?” Turbo kysyi.
”Valmis!” Muut vastasivat.
Hiiret vislasivat prätkilleen.
”Sit eikun… HANAT AUKI!” Turbo hyppäsi ensimmäisenä huutaen ja hänen prätkänsä nappasi hänet kyytiin ilmasta. Vinski oli loikannut alas seuraavana. Moto tarttui Kristaa kädestä.
”Valmis?” Moto kysyi vielä kerran varmistaakseen.
”Hei, mä oon kissa. Ja kissathan laskeutuu aina jaloilleen?” Krista virnisti vielä kerran ennen kuin painoi kypärän peilivisiirin kiinni. He hyppäsivät yhdessä. Krista piti kiinni Moton selkäpanssarista ja he tömähtivät kevyesti prätkän satulaan.
Ryhmä suuntasi kohti aavikkoa, pois kaupungista.
Erämaassa valtavan raketin piilottelu oli lähes mahdotonta ja tutkaimien avulla hiiret löysivät nopeasti suunnan, johon ajaa. Krista kyytiläisenä ehti paremmin tutkailla maisemia kypäränsä kiikareilla. Nähtyään kärjen raketista hän ohjasi hiiret ajamaan oikeaan suuntaan.
Alue oli aidattu korkealla suojamuurilla ja sinne oli rakennettu jättiläismäinen laukaisualusta ja komentokeskus isoa kuljetinsädettä kantavalle raketille.
Krista kauhistui huomatessaan, että melkein kaikki juhlissa olleet ’kollegat’ olivat siirtyneet töihin raketille.
”Vaikka mulla on eri kuteet ja kypärä, kyllä viimeistään Ykkönen mut hännästä tunnistaa!” Hän parahti peloissaan.
”Pfffh!” Vinski nauroi ”Pörhistät sitä viel vähä ja pidät sitä vaan vähä pystymmäs, nii meet täysin orava ystävästämme”
”Orava frendistä?!” Krista toisti ”Näytänks mä joltain kurrelta, vai?!”
”Pysy vaan kaukana rantatolloista. Me hoidellaan ne, keskity sä muihin, okei?” Turbo ennätti keskeyttää sanasodan.
”Selvä se, Turbo”
He pysähtyivät kallion taakse, ennen sen notkelmassa olevaa tukikohtaa.
”Missio: Raketti ei saa lähtee maasta.” Turbo jatkoi porukan valistamista. He rullasivat ihan hiljaa kallion huipulle. Samassa kuin yhteisestä sopimuksesta jengi kajautti ilmoille sotahuutonsa:
”ON AIKA HEILUTTAA HÄNTÄÄ!!”
Konnat heräsivät huutoon nopeasti. Lasertuli leiskui ympäriinsä. Hiiret vastasivat siihen omillaan ja prätkien aseet tulittavat sen minkä kerkesivät. Vinski ja Turbo lähtivät kiertämään rakettia toisesta suunnasta, Moto ja Krista toisesta. Kaikkien pomojen konnissa oli omat erikoispiirteensä. Leipäjuuston kätyrit tunnistaa mauttomista hiuksistaan ja aurinkolaseistaan. Tahkon rantakytät suosivat pitkiä hevilettejä. Goudan miehillä oli enemmän tai vähemmän irvokkaita kultahampaita ja omituisia koruja. Parmesaanilla oli kätyreinä kovaan tikkiin treenanneita naisia, joilla oli enemmän testosteronia kuin useimmilla miehillä. Monterryn miehet olivat siistejä gansterin perikuvia. Kun taas Gruyeren miehet käyttivät juntteja neuleita…
Turbo painoi prätkänsä ampumaan takana ajavaan kotteroon kiintokoukun. Ja aloitti nopean pujottelun vastaan ajavien autojen väleistä. Takana raahautuva kottero tuhosi vastaantulevia tehokkaasti. Vinski kiiti ympäri aluetta adrenaliinipäissään ampuen kaksin käsin konnia ja kalustoa lunastuskuntoon.
Moto ajoi kohti vastaantulevaa ajoneuvoa. Krista hyppäsi moottoripyörän kyydistä kotteron turvakehikon päälle, tiputti autoon kranaatin ja loikkasi taidokkaasti voltilla maahan, pois kyydistä. Auton kuljettaja säikähti jaloissaan makaavaa kranaattia niin paljon, että hyppäsi kyydistä ja auto törmäsi toiseen samanlaiseen ja ne kumpikin räjähtivät leimahtaen.
Moto oli räjäyttänyt myös kaksi vihollisen ajokkia kierroksellaan ennen kuin kääntyi takaisin poimimaan liftaavan kissanaisen takaisin kyytiinsä.
Krista ampui takaa lähestyvien konnien ajopelejä, kun taas Moto hoiti edestä tulevat käsikanuunallaan.
”Ei me hullumpi tiimi olla.” Krista naurahti ja huomasi Moton ajavan kohti seuraavaa ajopeliä. Krista veti kranaatin valmiiksi ja ponkaisi auton konepellille. Krista hätkähti kuskin nähdessään. Hän oli valtava! Ja hänen ihonsa tihkui mustaa tahrivaa tahmeaa rasvaa.
”Vau! Mikä beibe!” Mies möläytti ja yritti napata kissanaisesta kiinni ennen kuin tämä ehti repiä kranaatista sokan irti.
”Hyi yök!!” Krista yökkäsi järkyttyneenä ja melkein horjahti alas väistäessään Rasvanahan vastenmielisiä kouria. Moto nappasi tämän ilmasta hännällään.
”Sori Rasvis! Mä näin sen eka.” Moto huudahti miehelle, joka silkkaa varomattomuuttaan törmäsi autollaan seinään ”Ja löytäjä saa pitää.”
Krista pudisti päätään huvittuneena Moton takana. Vinski ja Turbo ilmestyivät myös paikalle.
”Sun öljypää, on paras pitäytyy vaan Tinder-treffailuis, niin saattas olla jotain toivookin..” Turbo totesi opettavaisesti.
”Ai tolla naamalla? En elättelis turhaa toivoa sinnekään…” Krista tiuskaisi.
”Eiks töllössä pyöriny se ohjelma Treffit Pimeässä? Jos ilmoitetaan kaiffa sinne?” Vinski nauroi.
Moto vilkaisi ympärilleen ja näki yhden Parmesaanin lihaksikkaista naiskonnista pudistamassa sekavana päätään. Moto tarttui tätä kauluksesta.
”Mitä turhia. Tässähän tää satuprinsessa on” Hän totesi ja heitti lihaskimpun suoraa juuri ylös kömpineen Rasvanahan syliin. Hän ei pannut tätäkään neitokaista pahakseen vaan muiskutteli kuuluvasti suukon toivossa. Nainen vastasi ehdotteluun vähintäänkin miehekkäällä oikealla koukulla, että soi.
”Auuu!” Sankarit parahtivat myötätuntoisesti.
”Rasviksen herrasmiestaidot jättää vähä toivomisen varaa?” Turbo tuumi ääneen.
”Tai ehkä sen vaan pitäs valita naisensa vähä paremmi?” Vinski mietti.
Samassa komentokeskuksesta kajahti kuulutus raketin laukaisusta.
”Voi äiti! Lähtölaskenta!”
Ympäri laukaisualuetta kaiuttimet huusivat aina vain pienempiä numeroita. Laukaisualueella ei enää ollut vihollisia, he olivat siirtyneet jo turvallisemman välimatkan päähän alueen laitamille.
Krista, Moto ja Vinski yrittivät katkaista kaikki sähköt menemästä rakettiin. Laskenta ei vain ottanut loppuakseen. Moto oli yrittänyt ampua raketin polttoainetankkiin reikää, mutta kriittisiin paikkoihin oli nähtävästi sijoitettu Pluton lasiterästä.
Turbo oli yrittänyt pysäyttää lähdön suoraa komentokeskuksesta.
”Ou mään! Nää on valmistettu hiirivarmoiksi!” Vinski huudahti Turbolle, joka tuli päätä pudistellen komentokeskuksesta. Aika oli loppumassa. Enää reilut puoli minuuttia.
Krista miettii hiljaa, kunnes sitten hänen kasvonsa kirkastuvat.
”Raketin siivekkeet! Jos se ei lennä vakaasti, se ei todennäköisesti osu kohteeseen, eikö?” Hän ehdotti Turbolle.
”Leidi heitti varteenotettavan idean.” Harmaa hiiri tuumi. Turbo nyökkäsi heille.
”Raketis on kolmet siivekkeet. Kun saadaan ees parit niistä, niin luulis toosan sakkaavan niin, ettei se kauaksi lennä. Ja eiku menoks!!”
Krista joutui nopeasti nappaamaan tiukemmin kiinni kuljettajastaan, kun tämä väänsi kaasun pohjaan. He ampuivat kaikki mahdolliset ohjukset, mitä prätkistä irti lähti. Ja saivat kuin saivatkin metallin taipumaan muodottomaksi. Kaiuttimista alkoi kuulua laskenta viimeisistä 10 sekunnista. Hiiret ehtivät juuri ja juuri tarpeeksi kauas raketista, kun se kohisten lähti suuntaamaan kohti korkeuksia. Alus ei päässyt kovinkaan korkealle, kun se jo odotetusti alkoi sakkaamaan ilmassa. Se yritti sinnikkäästi jatkaa matkaansa, mutta vähän ennen ilmakehään pääsyään raketti käänsi yllättäen itsensä täysin vastakkaiseen suuntaan. Se kääntyi takaisin tulosuuntaan.
”SE TULEE TÄNNE!!” Alueelle jäänyt konna parahti hiirten vieressä.
”Muurin suojiin, heti!!” Turbo huusi ystävilleen. Krista piti taas tiukasti kiinni, kun he yrittävät ehtiä alueen ympäri kulkevan muurin suojaan. He ohittivat monet konnat, jotka sinnittelivät melkein rikkinäisillä ajokeillaan. Krista oli varma, että hän näki pienen vilahduksen Ykkösen epäuskoisista kasvoista, kun he ohittivat hänet.
Muurin ollessa tarpeeksi lähellä Turbo hyppäsi sen yli ja pyöräytti prätkän ympäri ja ajoi aivan muuriin kiinni. Moto teki saman perässä, Krista kyydissään. Vinski hyppäsi viimeisenä. Raketti törmäsi voimalla maahan hänen takanaan.
”AUAUAU!!” Vinski joutui puhaltelemaan lieskan koettelemaa hännänpäätään.
”Se oli tipalla…” Krista huokaisi.
”Se oli RAJUU!” Vinski hihkaisi vastaukseksi.
Turbo kurkisti muurin yli varovasti ja vihelsi pitkään.
”Sehän teki ittestään selvää jälkee.”
”Oho!” Krista oli noussut seisomaan Moton takana ja tähysti sieltä myös ”Malliesimerkki siitä, kuinka jäljet tuhotaan..”
Alue kylpi metallin paloissa ja lieskat löivät ympäriinsä alueen laidalle asti. Muurin toinen puoli oli ihan pikimusta.
”Olisko päivän hyvä työ siinä?” Moto naureskeli ja auttoi Kristan takaisin alas istumaan.
”Kyllä mä uskon, että tehtiin tossa sen verran selvää jälkee, et saadaan jäädä pekkasille.” Turbo nyökkäsi ja polkaisi prätkänsä takaisin käyntiin.
”Kyllä me ollaan tehokkaimmillaan urakkapalkalla.” Vinski nauroi ja pyöräytti prätkänsä ympäri.
”Tosi on..” Krista myhäili ja koputti sitten hiljaa Moton kypärää ”Vielä hotellille kun sais kyydin, niin olisin hirveen kiitollinen.”
Krista ja hiiret ajoivat prätkät piiloon ja ampuivat kiintokoukun Kristan mekolla merkitsemään parvekkeeseen. Ryhmä kiipesi narua pitkin Kristan hotellihuoneeseen. Moto ryömi viimeisenä parvekkeelle ja kiskoi narun ylös. Krista riisui kypäränsä ja laski sen pöydälle.
”Sehän meni putkeen.” Hän nauroi ja ravisti kypärän litistämiä hiuksiaan ”Ykkönenkään ei varmasti tiedä mikä siihen iski.”
Samassa ovelta kuului kiukkuinen koputus. Nauru huoneessa loppui kuin seinään. Krista tunsi verensä melkein seisahtuvan hetkeksi. Hän teki nopean ratkaisun. Hän kääntyi nopeasti hiiriin päin.
”Sinä. Peiton alle. HETI” Hän kähisi hiljaa osoittaen ensin Motoa ja sitten sänkyään. Sitten hän osoitti Turboa ja Vinskiä ”Te kylppäriin.”
Krista heitti jakkunsa pois ja availi paidastaan muutaman napin. Koputus toistui ovella. Nainen sekoitti nopeasti vielä hiuksiaan lisää ja nauroi hieman teennäisesti avatessaan ovea. Hän huusi hotellihuoneeseensa päin.
”Se täytyy olla se huonepalvelu!”
Oven takana oli vihainen Ykkönen. Mustelmien peitossa, parta ja hiukset osin palaneena ja koko mies haisi vahvasti savulta. Kristaa olisi hymyilyttänyt, mutta hän sai juuri ja juuri esitettyä suuresti hämmästynyttä.
”Mitä ihmettä sä oot duunannu?”
”Ai mitäkö oon duunannu?! Sitä samaa mitä sunki olis pitäny!” Ykkönen vilkuili Kristan olan yli huoneeseen ”Missä sä oot ollu koko illan?!”
Krista nojautuu paremmin näkösuojaksi.
”Sorin ny, mut mulla on ollu vähä muita kiireitä... Olis pitäny vissii ripustaa kraka kahvaan” Krista iski silmäänsä virnistäen ”Jos ymmärrät mitä tarkoitan..”
”Kultsi, tuliko ne skumppa ja mansikat?!” Moto huusi peiton alta muuttaen parhaansa mukaan ääntään tunnistamattomaksi.
Ykkönen perääntyi ovelta muutaman askeleen aidosti yllättyneenä. Hän mumisi jotain epäselväsi ja lopulta lähti painelemaan takaisin kohti hissejä.
Krista sulki oven ja nojasi siihen huokaisten syvään helpotuksesta. Vinski ja Turbo tulivat kylpyhuoneesta ja Moto heitti peiton pois päältään. Kuin yhteisestä sopimuksesta ryhmä nauroi makeasti.
”Luoja, mä meinasin ratketa, kun näin sen parran… Ja raukka joutuu kasvattaan sitä takasin vielä PIIIIIITKÄÄN.” Krista hykerteli pidellen vatsaansa.
”Saitteko te mitään selvää, mitä se mumisi ennen kuin lähti?” Vinski hirnui.
”Ei sanaakaan” Moto hekotti ja kuivasi silmäkulmaansa.
”Jos ei huomenna kaikki Rantakytät tiiä et sulla oli miesseuraa nii jo ihme…” Turbo myhäili ja istui sängylle.
”Todennäköisesti juoru kiertää jo tänään.” Krista huohotti ja yritti koota itseään ”Siellä ollaan oltu pidemmän aikaa jo sitä mieltä, et mä oon varmasti joku nunna…”
”Sulla on vaan korkeemmat standardit, mitä noi juntit ees ymmärtää…” Turbo hymähti
”Joo, nähtävästi aivan isoveikan antennien tasalla asti” Vinski virnisti ja väisti nipin napin Moton hännän piiskauksen.
Krista ravisti päätään hymyillen leveästi.
”Niimpä niin…” Sitten hän nosti puhelimen luurin ”Nyt kun mulla on todistetusti mies seuraa täällä, niin kai me nyt sit tilataan Tahkon laskuun huonepalvelusta?”
”Nyt maistuis kyl kieltämättä hodarit ja kotikalja!” Moto venytteli sängyssä löhöillen.
”Tuskin hodareita sieltä saa, mut aattelin pitsaa?” Krista kysyi varovasti.
”Pitsaa?!! Eiks se oo kilpparinruokaa?” Vinski parahti.
”Nyt saa luvan kelvata! Te joko syötte, tai itkette ja syötte!” Krista tokaisi kipakasti ja luetteli tilauksen huonepalveluun.
”Tyly emäntä…” Turbo kuiskasi Moton korvaan ”Ja mun oma on sentää kenraali…”
