Kirjoittaja: Nuutti
Ikäraja: K-11
Genre: Lievää angstausta, oneshot, non-pairing
Varoitukset: eipä ole
Tiivistelmä: Ne äänet, ne varjot tarttuvat sun nilkoista ja vetävät mukanaan, vetävät niin kauan ettet jaksa enää taistella.
A/N: Tällainen lyhyt oksennus. Kommentit ois kivoja, jättäkää toki mielipiteenne koska ne on aina kiva kuulla (: Olkaatte hyviä ja nauttikaatte.
Kaikki tietää miltä tuntuu, kun on täysi luuseri. Susta ei oo mihinkään, etkä edes viitsi yrittää. Peiton sisään kääriytyneenä on turvassa, kukaan ei näe eikä kukaan satuta. Ne ei tiedä missä sä oot, koska piileksit maailmalta. Niiden ei tarvitse tietää, eivätkä ne edes halua. Ketään ei kiinnosta. Olo on kuin parittomalla sukalla. Sille ei löydy paria, se jää odottamaan kaapin perälle unohtuen sinne, hukkaantuen. Nappi joka irtoaa kauluspaidasta, just se nappi sieltä ylhäältä jota ei pistetä koskaan kiinni. Se jota ilman pärjää kyllä. On iltoja jolloin miettii, miksi on tällainen. Miksi ei voi olla yhtään parempi? Toisina päivinä kiljuu riemusta, itkee kun rakastaa elämää, niitä ihmisiä jotka on siinä ympärillä. Sitten itkee, kun ei tiedä miksi ne ovat siinä. Haluavatko ne edes, kuvitteleeko sitä itse kaiken ja oikeasti ne ihmiset vain katsovat säälivästi, kuiskuttelevat, arvostelevat. Sä et näe, luulet vain asioita. Sitten tulee harhaluuloiseksi, pelkää liikaa ja on varuillaan. Pitäisi heittäytyä mukaan kaikkeen, muttei voi koska ihmiset satuttaa.
Kaikki tietää sen tunteen, kun sulla on liian tärkeä ihminen. Haluut pitää kiinni, pidät kaikin voimin. Rystyset valkeina, hampaat irvessä, hikipisarat kiipeävät ohimoille. Pidät kiinni niin kovasti, että satutat itsesi. Hän on se tuki ja turva jota ilman tiedät, ettet selviäisi päivääkään. Tunnet liikaa, hän vaikuttaa liikaa. Ainoa joka ymmärtää, ainoa jolla on aikaa jos sulla on oikeasti hätä. Sä tiedät että se tulee ja pelastaa. Tiedät että menet rikki, jos se löytäisi itselleen jonkun tärkeämmän, uuden ihmisen jolle olla se tuki ja turva, uuden ihmisen jota se ymmärtää ja jonka se pelastaa. Sen salaisuudet kuulisi joku muu, joka tekisi sen onnellisemmaksi kuin sä voit ikinä edes yrittää. Tunne siitä ettet ole korvaamaton. Haluat eniten maailmassa, että se ihminen on onnellinen. Vaikkakin olematta osa sitä, joka tekee hänestä onnellisen.
Kaikki tietää sen kun tuntuu siltä, ettei jaksa enää. Tuijotat yhteen kohtaan etkä jaksa edes miettiä asioita. Silmien avaaminen tuntuu ylivoimaiselta, sängystä nouseminen on mahdottomuus. Oma mieli huutaa, seinät ympärillä kaatuu ja hiljaisuus tuomitsee. Sä et riitä, et ole kukaan, mikään ei riitä. Etkä sä kuuntele ääniä, mutta ne kaikuvat huoneesi seinistä ja pakottavat pimeyteen, piiloon sinne mistä ei ole teitä pois. Ne äänet, ne varjot tarttuvat sun nilkoista ja vetävät mukanaan, vetävät niin kauan ettet jaksa enää taistella. Loppujen lopuksi et edes muista tietä ulos. Eikä sun enää tarvitse.